Helsy

Helsingin luonnonsuojeluyhdistyksen blogi

Santahamina – hieno retkipaikka säässä kuin säässä

Jätä kommentti

Helsyn retkikausi 2015 alkoi talviretkellä Santahaminaan 28.2. Nelisenkymmentä retkeläistä lähti kiertämään saarta oppaanaan Jarmo Nieminen. Helmikuun lopulla olisi pitänyt olla täysi talvi postikorttimaisemineen. Tilastollisesti helmikuu oli kuitenkin toiseksi lämpimin: lämpötila oli plussan puolella, lunta ei juuri ollut ja meri oli sula. Sateisen harmaassa säässä koettiin silti hieno luontoelämys maustettuna kiinnostavilla faktatiedoilla Santahaminasta.

Heti alussa meille annettiin tehtäväksi etsiä puussa nukkuvat lehtopöllöt. Ilman opastusta ne eivät olisi löytyneet, sillä pöllöillä on hyvä suojaväri.

Ihmisjoukko ei häirinnyt männynoksilla nukkuvia lehtopöllöjä. Kuva Mirja Reijonen.



Timo Päivinen onnistui ikuistamaan pöllöt, jotka uinuivat Venäjän vallan aikaisen kasarmin edessä olevassa männyssä. Ne eivät hievahtaneetkaan, vaikka retkeläiset hälisivät ja kuvasivat minkä ehtivät. Kun neljän tunnin jälkeen palasimme takaisin, pöllöt nukkuivat edelleen samassa paikassa!

Lehtopöllöpariskunta päiväunilla. Kuva Timo Päivinen.

Surullinen jakso saaren historiassa oli vuoden 1918–1919 Suomen sisällissodan vankileiri, jonne tuotiin myös naisia ja lapsia. Vierailimme menehtyneiden muistomerkillä ja kävimme katsomassa metsän keskellä olevia kumpuja, jotka todennäköisesti muodostivat uhrien hautausmaan. Santahaminan nykyisen ampumaradan lähistön hiekkamaahan tuotiin haudattavaksi kuolleita myös muilta leireiltä.

MReijonen_Punavankien muistomerkillä

Uuno F. Inkisen suunnittelema muistomerkki on pystytetty 1949. Kuva Mirja Reijonen.

Vuonna 2011 idästä oli vaeltanut iso parvi viheryökkösiä (Calamia tridens) Santahaminan Saharaksi kutsutulle ampumaradalle. Tämä Suomessa uhanalainen laji ihastui hiekkaiseen ja harvaruohikkoiseen maastoon niin paljon, että seuraavana vuonna syntyi jälkikasvuakin.

Sotilaallinen toiminta pitää Saharan hyvänä paahdeympäristönä. Kuva Mirja Reijonen.

Niin uskomattomalta kuin se kuulostaakin, armeijan käytössä oleva saari on arvokas monimuotoisen luonnon säilyttäjänä. Puiden keski-ikä on noin 115 vuotta, sillä metsiä ei ole hoidettu kuten talousmetsiä ja sotilastoiminta on pitänyt hiekkakentät avoimina paahdeympäristöinä.

Ennen Saharaa ohitamme männikön, jonka puut ovat oppaan mukaan satavuotiaita, minkä voi lukea puiden kaarnasta. Paluumatkalla retken loppuvaiheessa ohitamme vielä monta sataa vuotta vanhemmat kilpikaarnaiset männyt, jotka ovat nähneet jo 1600-luvulla eläneen Pietari Brahen. Puita piti ehdottomasti käydä mittaamassa halaamalla.

Yli 300-vuotiaissa männyissä komea kilpikaarna. Kuva Mirja Reijonen.

Santahaminassa voi pienellä alueella tutustua moneen luontotyyppiin. Kuivasta Saharasta vaellettiin vetiseen Saharan korpeen. Siellä pidettiin evästauko. Korvesta noustiin sitten kelopuiden koristamalle kalliolle, ohitettiin pieni suo ja lähdettiin laskeutumaan merenrantaa kohti.

Korpi on säilynyt luonnonmukaisena. Kuva Mirja Reijonen.

Merenrannan kalliolle kiipeäminen oli vaivan arvoista. Laineiden loiske ja harmaasävyinen maisema oli rauhoittavaa katsottavaa. Paikallistimme Isosaaren, Kuivasaaren ja Harmajan majakan, vaikka sää oli pilvinen.

Etelärannan kallioilta avautuva näköala on upea pilviselläkin säällä. Kuva Mirja Reijonen.

Halusimme tietysti tietää, voiko muille armeijan saarille retkeillä. Isosaaren sotilashistoria on ohi eikä saaren tulevasta käytöstä ole vielä varmuutta. Harmajan majakkaa hallinnoi Liikennevirasto, entinen Merenkulkulaitos. Sinne ei tehdä yleisöretkiä. Sen sijaan suljetulle puolustusvoimien Kuivasaarelle IHA-Lines on yhdessä Rannikkotykistökillan kanssa jo monta vuotta järjestänyt yleisöristeilyjä. Niin ikään suljetuille, mutta 2016 vapautuville Vallisaarelle ja Kuningassaarelle Royal Lines järjestää risteilyjä jo kesällä 2015.

Harva tietää, että Helsingin kaupunki aiottiin kahteenkin otteeseen perustaa Santahaminan saarelle. Kustaa Vaasa antoi 1550-luvulla käskyn rakentaa Tallinnalle kilpaileva kauppapaikka Santahaminaan, ruotsiksi Sandhamn. Paikka havaittiin epäkäytännölliseksi ja Helsinki perustettiin sitten purjehduksen valtaväylän eli nykyisen Vantaanjoen suulle. Kun tämäkin paikka osoittautui epäkäytännölliseksi, ehdolla oli taas Santahamina. Vuonna 1640 pääkaupunki kuitenkin sijoitettiin Vironniemelle, nykyisen Kruununhaan ja Senaatintorin alueelle.

Näkymä nykyiseen Helsingin kaupunkiin paikasta, johon kaupunki ensiksi aiottiin rakentaa. Kuva Mirja Reijonen.

Koska kulkuluvat olivat kunnossa, mentiin tietenkin Santahaminan sotilaskotiin munkkikahville. Retkeläisten keskuudessa arvottiin myös Jarmo Niemisen Aarresaaret-kirja, joka vuonna 2014 voitti WWF:n vuoden luontokirja-palkinnon. Samalla kerrottiin, että aarresaarten luontoon pääsee tutustumaan Helsyn retkillä Vallisaareen 24.6. ja Santahaminaan 29.8.

 

Lisätietoja

Santahaminan hyvin lyhyt historia
Aarresaaret.fi

Saharan yö. Jaakko Kullbergin teksti viheryökkösistä
Santahamina.fi

Kuvitettu Santahamina-suunnitelma 2007 (pdf)
Puolustusministeriö

 

 

Mainokset

Vastaa

Täytä tietosi alle tai klikkaa kuvaketta kirjautuaksesi sisään:

WordPress.com-logo

Olet kommentoimassa WordPress.com -tilin nimissä. Log Out /  Muuta )

Google+ photo

Olet kommentoimassa Google+ -tilin nimissä. Log Out /  Muuta )

Twitter-kuva

Olet kommentoimassa Twitter -tilin nimissä. Log Out /  Muuta )

Facebook-kuva

Olet kommentoimassa Facebook -tilin nimissä. Log Out /  Muuta )

w

Muodostetaan yhteyttä palveluun %s