Helsy

Helsingin luonnonsuojeluyhdistyksen blogi


2 kommenttia

Vartiosaaren tarinassa suurta draamaa.


Osa 1 Kuolemantuomio

Tänä syksynä kerroin Facebook-päivityksessäni miten Vartiosaaren viime vuosien tarina muistuttaa Täällä pohjantähden alla Koskelan Akselin tarinaa. Ensin kuolemantuomio, sitten kuolemantuomion peruminen ja lopulta armahdus. Vartiosaari sai kuolemantuomion valtuuston äänestyksessä 26.10. 2016 jolloin valtuusto päätti Vartiosaaren osayleiskaavan hyväksymisestä kahden äänen erolla.

Ennen äänestystä Senaatintorilla oli koolla runsaasti ihmisiä jotka olivat tulleet kertomaan että heidän mielestään Helsingin viheralueille ei saa rakentaa. Vartiosaaren puolustajat olivat myös paikalla. Meillä Vartiosaaren puolustajilla oli vielä ennen valtuuston kokousta tilaisuus tavata valtuustoryhmiä. Kävimme kokoomuksen ja keskustan ryhmissä koska uskoimme, että näiden ryhmien joukosta voisimme saada puuttuvat äänet. Tiedossa oli jo ennen valtuuston kokousta että tulossa oli hyvin tiukka äänestys Vartiosaaresta.

Valtuustosalissa oli hyvin sähköinen tunnelma 26.10. 2016,  yleiskaavasta tultaisiin äänestämään, viimeisenä äänestettäisiin Vartiosaaren tulevaisuudesta. Miten se näkyi valtuustoryhmissä? Päiviä ennen valtuustokokousta tuli tietoa että vihreät tulisivat äänestämään Vartiosaaren virkistysaluevaihtoehdon puolesta. Oli tiedossa että tulemme saamaan vasemmistoliiton, Rkp:n sekä kristillisten äänet, tämä tekisi äänestystuloksesta hyvin tasaisen. Valtuustokokouksen aikana tekstiviestit lentelivät ilmassa, lähes reaaliajassa saimme tiedon siitä että tarvitsemme yhden tai kaksi ääntä. Osmo Soininvaaran poistuminen äänestyksestä tuli yllätyksenä, vihreiden ryhmästä erkaantui Vartiosaaren puolustajien ryhmä joka ilmoitti että mikäli Osmo Soininvaara osallistuu äänestykseen, he äänestävät yleiskaavaa vastaan. Soininvaara poistui ennen Vartiosaari äänestystä ja hänen varajäsenensä äänesti Vartiosaaren virkitysaluevaihtoehdon puolesta.

Ehkä dramaattisin vaihe koko äänestyksessä koettiin ennen valtuustokokouksen alkua kaupungintalon edessä jossa  tapasin kaupungintalon edustalla kaksi perussuomalaista valtuutettua, Helena Kantolan ja Rene Hurstin. Vaihdoimme ajatuksia yleiskaavasta ja Vartiosaaresta, molemmat vakuuttivat äänestävänsä Vartiosaaren virkistysaluevaihtoehdon puolesta. Tässäkö olivat ne meille tärkeät ratkaisevat äänet?
Toisin kävi, juuri ennen Vartiosaaren käsittelyä näimme Risto Rautavan käyvän Rene Hurstin ja Helena Kantolan puheilla valtuustosalissa.  Kaksi ääntä vaihtoi puolta ja äänestyksen tulos 44-40 ja yksi tyhjä. Valtuustosali täyttyi kiihkeistä vastalauseista, Vartiosaari rakennettaisiin.

Kuva Mika Välipirtti

Osa 2 Kuolemantuomion lykkäys

Äänestyksen jälkeen Vartiosaaren puolustajien keskuudessa vallitsi epäusko, vuosikausia jatkunut taistelu saaren säilyttämisestä virkityssaarena ja luontokohteena oli hävitty. Saari tultaisiin betonoimaan ja sen ainutlaatuinen arvokas saaristoluonto raiskattaisiin. Tyrmistys ja järkytys välittyivät viesteistä joita tulvi viestintäkanavista. Tuntui kuin tumma pilvi oli laskeutunut saaren ylle, luontokin tuntui reagoivan ja saaren yllä lepäsivät harmaat pilvet päiväkausia, näin kertoi minulle saaren asukas, eräs aktiivi sanoi vetäytyvänsä laatimaan hallinto-oikeusvalitusta. Hallinto-oikeus olisi ratkaiseva siis saaren kohtalon. Mitä tapahtuisi seuraavaksi?

Helsingin kaupunginsuunnitteluvirastossa ei levätty – päätöstä juhlittiin kuohuviiniä kilistellen  ja sen jälkeen alkoi nopeasti Vartiosaaren asemakaavoituksen suunnittelu. Saaren puolustajien toivo oli siis Vartiosaaren päätöksen kumoamisessa hallinto-oikeudessa. Valitusta suunniteltiin ja tehtiin pitkään ja mahdollisimman tarkasti.  Helsingin ja helsinkiläisten kokonaisetua palvelisi paremmin, että Vartiosaarta kehitettäisiin ympäristö- ja virkistysarvojen pohjalta, kaavoituksessa oli elementtejä jotka olivat maakuntakaavan vastaisia, myöskään menettelytavat eivät olleet kaikin osin lainmukaisia. Vartiosaaresta jätettiin määräaikaan mennessä 10 valitusta Helsingin hallinto-oikeuteen. Saaressa elämä jatkui entisellään, tosin tunnelmat jakautuivat kahteen osaan, osa uskoi että saari on menetetty, mutta myös heitä oli runsaasti jotka olivat sitä mieltä että oli taisteltava edelleen. Hallinto-oikeuden päätöksellä ja asemakaavoituksessa saari voitaisiin vielä pelastaa. Vierailijoita saareen tuli jälleen ennätysmäärä, kaupunki järjesti saaressa kiertokävelyn jossa tutustuttiin saaren kulttuurihistoriaan ts. vanhoihin huviloihin. Merkittävä edistysaskel oli kesällä 2017 auennut Aurinkoinen hymy ry:n kuntouttavalla työtoiminnalla kehitetty kesähotellitoiminta, joka toi saareen runsaasti lisää kävijöitä.

Poliittinen keskustelu Vartiosaaren ympärillä siirtyi kabinetteihin. Edessä olivat kunnallisvaalit ja oli ennakoitu että tärkeä vaaliteema tulisi olemaan ympäristön ja viheralueiden säästyminen yleiskaavassa. Vaalien muuttuminen pormestarivaaleiksi söi valitettavasti suurimman huomioarvon. Luontoarvot näkyivät kuitenkin myös vaalituloksessa. Vanhasta valtuustosta vaihtui lähes puolet edustajista. Pois tippui useampi Vartiosaaren rakentamista kannattanut demari, kokoomuslainen sekä vihreä poliitikko. Demarit hävisivät vaaleissa eniten – Vartiosaaren kannalta tämä oli myönteistä koska  varsin hyvin on ollut tiedossa se että Helsingin demarit ovat vaatineet Vartiosaaren rakentamista jo vuosikymmeniä.  Uuden valtuuston kokoonpanoa tutkittiin tarkkaan ja yllätykseksi todettiin että tämä valtuusto ei ehkä rakentaisi Vartiosaarta.

Osa 3. Kesä 2017 – mitä sitten tapahtuikaan? (Armahdus?)

Vuoden 2017 suurin ympäristö- ja kaupunkipoliittinen uutinen jysähti Helsingin budjettineuvottelujen aikana 29.10 iltapäivällä.  Vartiosaaren kaavoitus on keskeytetty täksi valtuustokaudeksi. Mitä oikein tapahtui?

Kun Helsingin budjettineuvottelut alkoivat oli selvää että suurin puolue kokoomus ja toiseksi suurin puolue vihreät neuvottelivat ensin keskenään keskeisimmistä tavoitteista. Kokoomuksen ajama veroäyrin alennus antoi vihreille mahdollisuuden tuoda pöytään useita heille tärkeitä tavoitteita. Anni Sinnemäki oli keskeinen henkilö Vartiosaaren kaavoituksen kytkemisessä Helsingin budjettineuvotteluihin. Vihreiden sisältä tulleen tiedon mukaan Anni Sinnemäki oli nostanut Vartiosaaren mukaan ja sai tukea kaikista muista valtuustoryhmistä paitsi demareista.

Vähäisemmälle huomiolle on jäänyt se seikka että HKL:n investointiohjelmassa ei mainittu Vartiosaarta lainkaan. Koska ohjelma ulottuu vuoteen 2027 se tarkoittaa että Vartiosaaren rakentaminen ei voisi alkaa ennen sitä, kaavoitusta se ei estä. Myös Kruunuvuorten sillat pääsevät rakennusvaiheeseen vasta 2024 ja valmistuvat noin v. 2026,  koska Vartiosaaren rakentaminen on osayleiskaavan mukaisesti sidottu raitiotielinjaston varaan ei saarta voi rakentaa ennen kuin raitiotielinjasto on investointikohteena. Vartiosaarta ei siis rakenneta seuraavaan kymmeneen vuoteen – eikä välttämättä lainkaan. Päätöstä ei tehdä tämän valtuuston aikana, seuraavan valtuuston tehtäväksi jää päättää asiasta.

Jos Ville Lehmuskosken esittelemä HKL:n investointiohjelma sai aikaan varovaisia ajatuksia – ehkä sittenkin saari säästyy, Anni Sinnemäen ilmoitus saaren kaavoituksen keskeyttämisestä sai aikaan valtavan tunnereaktion. Saaren puolustajien facebookryhmä täyttyi kaupunkilaisten onnitteluviesteistä. Saaren puolustajat kyynelehtivät avoimesti, tunteet olivat todella koskettavia ja liikuttavia.

Oliko kaikki siis poliittista teatteria jonka tarkoituksena oli nostaa vihreiden ympäristöimagoa? Ei välttämättä, asemakaavoituksen pysäyttäminen on konkretiaa. Se tarkoittaa myös sitä että kaupunkisuunnitteluvirastossa ei tehdä Vartiosaaren asemakaavoitusta. Tosin on myös tihkunut tietoja joiden mukaan Vartiosaaren asemakaavoitussuunnittelu on jo varsin pitkällä. Vartiosaaren tulevaisuus on siis edelleen avoin. Me pyrimme siihen että seuraava vaihe saaren tarinassa on armahdus.

Mika Välipirtti

Kirjoittaja on Save Vartiosaari -liikkeen aktiiveja ja Helsingin luonnonsuojeluyhdistyksen hallituksen jäsen.

Kuva Mika Välipirtti

 


1 kommentti

Sorakuopat lumosivat luontoretkeilijät

Mitä kiinnostavaa sorakuopissa voi olla? Paljonkin, mikä yllätti Helsingin ja Sipoon luonnonsuojeluyhdistysten järjestämällä retkellä Porvooseen lauantaina 9.7.2016. Tarkoituksena oli tutustua Kråkön ja Sandhöjdenin paahdeympäristöjen kasveihin ja hyönteisiin. Oppaina toimivat Jarmo Nieminen ja Anders Albrecht.

Ensin tutustuttiin Rudus Oy:n yli neljäkymmentä vuotta käyttämättömänä olleeseen Kråkön soranottoalueeseen. Sitä oli viime vuosina alettu kunnostaa tavanomaisesta poikkeavalla tavalla: oli rakennettu sekä tekolampia että kivi- ja maakasoja muun muassa parantamaan viitasammakoiden, rantakäärmeiden, sudenkorentojen ja kivitaskujen elinoloja. Lisäksi puustoa oli paikoin kaadettu paahdeympäristön säilyttämiseksi.

Kaikkeen vaivannäköön lienee ollut syynä viitasammakko (åkergroda, Rana arvalis). Se ei ole Suomessa kovin harvinainen, mutta on EU:n luontodirektiivin laji eli samanlaisessa asemassa kuin liito-orava: jos se löytyy, ei saa rakentaa.

Vanhojen sorakuoppien uudelleen käynnistäminen olisi mahdollista, kunhan uhanalaisille ja suojelluille lajeille perustetaan korvaavia ympäristöjä. Tämä sai Ruduksen perustamaan LUMO-hankeensa, jonka puitteissa yhtiö kunnostaa maa-ainesalueitaan ottamalla huomioon luonnon monimuotoisuuden ylläpitämisen.

1_lumo_7295

Jarmo Nieminen on ollut mukana rakentamassa tekolampia Kråkön viitasammakoille. Kuva Mirja Reijonen

Keskikesällä viitasammakoita ei näkynyt. Niiden sijasta piti bongata EU:n luontodirektiivin listaamia hyönteisiä ja pääkaupunkiseutulaisille harvinaisia paahdekasveja.

Vuosi 2016 jää historiaan siinä, että kesä alkoi pari viikkoa normaalia aiemmin, joten osa kasveista oli jo kukkinut. Niinpä nuokkukohokki, jolla harvinainen nuokkukohokkipussikoi (Coleophora nutantella) viihtyy, oli jo hedelmäasteella, mutta yksi kukkiva yksilö sentään löytyi. Ketotuulenlennosta saatiin kelvollinen näyte vasta Sandhöjdenin retkikohteessa.

 

2_kohokkituulenlento_mn

Vasemmalla nuokkukohokki, backglim, Silene nutans, harjujen hiekkamaiden alkuperäiskasveja. Oikealla ketotuulenlento, ullört, Filago arvensis, kuivien hiekkamaiden kasvi, joka kasvaa minne tuuli on sen kuljettanut. Kuvat Marianne Niemelä

Ennakkoon varoitettiin, ettei harvinaista hietaneilikkaa hevin huomaa, sillä vain muutama räytynyt yksilö kasvaa keskellä tietä. Jos haluaa nähdä kunnon kasvustot, pitää mennä Öröhön!

 

3_hietaneilikka_mn

Hietaneilikka, sandnejlika, Dianthus arenarius on rauhoitettu. Kuva Mirja Reijonen. Lähikuva Marianne Niemelä

Viitasammakko oli aikoinaan löytynyt eräästä Kråkön lammesta, joka oli alkanut kasvaa umpeen. Jotta Rudus voisi käynnistää maa-ainesten oton uudelleen, päätettiin asiantuntijoiden avustuksella rakentaa kaksi entisen kaltaista tekolampea, joihin sammakoiden toivottiin siirtyvän. Lammet valmistuivat 2013. Vuotuisessa seurannassa on huomattu, että tavalliset sammakot ovat jo kelpuuttaneet molemmat tekolammet uudeksi kodikseen; viitasammakoiden kutua on havaittu vasta toisessa, kirkasvetisemmässä lammessa.

 

4_tekolampi_7310

Jarmo Nieminen esittelee viitasammakoiden uuden kutulammen rakennetta. Kuva Mirja Reijonen

Vanhojen sorakuoppien luonto on hämmästyttävän monimuotoista omine paahdelajeineen, joista osa on suojeltuja, kuten lummelampi- ja täplälampikorennot.

5_lampikorento_mn

Lummelampikorento, kärrtrollslända, Leucorrhinia caudalis on EU:n luontodirektiivin suojelema laji. Kuva Marianne Niemelä

Aurinkoinen ja suhteellisen tuuleton sää oli hyönteiskuvaajalle taivaan lahja. Lajeja riitti.

6_hyonteiskooste_mn

Ylärivissä vasemmalta: Nuijaheinäsirkka, klubbgräshoppa, Myrmeleotettix maculatus. Hietikkokiitäjäinen, brun sandjägare, Cicindela hybrida. Alarivissä vasemmalta: Virnapunatäplä, mindre bastardsvärmare, Zygaena viciae. Alpiloismehiläinen, Epeoloides coecutiens on alpimehiläisten, lysingbin, (Macropis) pesäloinen. Kuvat: Marianne Niemelä

 

Kråköstä retki jatkui Sondbyn kylän Sandhöjdenin sorakuoppa-alueelle.

Siinä missä Kråkö oli nelisenkymmentä vuotta uinunut käyttämättömänä, Sandhöjden oli tuotannossa oleva hiekkakuoppa, jonne ei ollut menemistä ilman lupaa.

7_sandhojden_mn

Näkymä Sandhöjdenin hiekkakuopan pohjalle oli mykistävä. Kuva Marianne Niemelä

Mikään valokuva ei kykene välittämään sitä tunnelmaa, mikä hiekkakuopan pohjalla koettiin. Luontoihmiselle ei liene sopivaa ihailla hiekkakuoppia, mutta oli myönnettävä, että eri hiekkalajit ja -kasat olivat häkellyttävän kauniita.

Kuopan metsään rajautuvassa osassa oli mitä upein seinämä, jossa näkyi jääkauden sulamisvesien jäljiltä erivärisiä kerroksia puiden vuosilustojen tapaan. Törmäpääskyt olivat jo tehneet pesäkoloja ainakin kahteen alueen pystysuoraan rinteeseen.

8_tormapaaskykolot_7335

Törmäpääskyt lentelivät pesäkoloihinsa, vaikka lintuja ei tässä kuvassa näy. Kuva Mirja Reijonen

Birdlifen mukaan törmäpääsky on Suomessa harvinaistunut ja se luokitellaan vaarantuneeksi. Törmäpääskyjen vähenemiseen vaikuttaa lakisääteinen hiekkakuoppien velvoitemaisemointi, jossa rinteet on luiskattava tiettyyn kaltevuuteen. Birdlifen vetoomuksen mukaan pesimäkolonioita voidaan kuitenkin suojella nykyisenkin maa-aineslain puitteissa. – Toivottavasti Rudus säästää edes osan törmäpääskyn pesäpaikoista, vaikka lintu ei olekaan EU:n luontodirektiivin laji.

 

9_lannenleffan_tunnelma_mn

Tunnelma kuin lännenelokuvissa. Kuva Marianne Niemelä

Tuotannossa olevan hiekkakuopan vieressä oli säännösten mukaan kunnostettu eli männyillä metsitetty alue. Aika näyttää, kuinka hyvin männyt kasvavat maastossa, josta kaikki eloperäinen aines on aikoinaan kuorittu pois. Männyllä ei ole juurikarvoja, joten se tarvitsee veden ja ravinnon ottamiseen sienirihmaston apua.

Alueella oli myös pieniä kalliopaljastumia, jotka alun perin oli aiottu peittää maa-aineksella. Onneksi niin ei ollut tehty.

10_istutusmantyja_7373

Kallionnyppylältä näkyi istutusmäntyjä lammen rantaan asti. Kuva Mirja Reijonen

Lampi veti vastustamattomasti puoleensa. Vesi on pohjavettä ja siksi huikaisevan kirkasta. Täällä ei ole sinilevää. Vastapäisellä rannalla näkyi asuntovaunualue.

Oliko kaikki nyt nähty? Ei suinkaan. Olimme aikataulusta edellä, joten Anders ja Jarmo päättivät viedä meidät katsomaan vielä yhtä erikoista kalliopaljastumaa tuotantoalueen itäpuolella.

11_kalliopaljastuma_mn

Anders Albrechtin mukaan kalliopaljastuma on erikoisen kaunis märkänä. Kuva Marianne Niemelä

Jälkihoitovaatimusten mukaan tämäkin alue olisi pitänyt peittää ja metsittää. Onneksi säännöksistä on pystytty joustamaan ja alue oli jäänyt kauniiksi maisemaelementiksi.

Niin surullista kuin harjumaisemien turmeleminen onkin, soraa kuitenkin aina tarvitaan rakentamiseen. Entisaikaan sorakuopat jätettiin ammottavina aukkoina rumentamaan maisemaa, sitten lakisääteisesti velvoitettiin sorakuoppien maisemointiin niin, että kuopat pitää loiventaa turvallisiksi ja metsittää maisemaan sulautuviksi. Siinä hävisivät niin paahdelajit kuin törmäpääskyt.

Nyt on vallalla yhteistyö eri intressipiirien kesken siten, että sorakuoppien kunnostuksessa otetaan huomioon luonnon monimuotoisuuden säilyttäminen ja jopa lisääminen. Tällöin ei yksioikoisesti peitetä koko aluetta metsittämällä, vaan koetetaan myös säilyttää tai kunnostaa paahdealueita sekä siirtää uhanalaisia lajeja uusiin paikkoihin. Kråkö ja Sandhöjden ovat tästä hyviä esimerkkejä.

Helsingin ja Sipoon luonnonsuojeluyhdistysten yhteistyö tuotti todella mielenkiintoisen retken. Se innosti myös lisätiedon hankintaan. – Suuret kiitokset Jarmo Niemiselle ja Anders Albrechtille.

Teksti: Mirja Reijonen

Lisätietoja

Sandtagen har betydande naturvärden. Natur och miljö 1/2015

Ympäristöministeriö: EU:n luonto- ja lintudirektiivit

Suomen ympäristökeskus (SYKE):

Paahdeympäristöjen ekologia ja uhanalaiset lajit. 2005

Harjumetsien paahdeympäristöt 2015

Rudus Oy:n LUMO-ohjelma:

Ruduksen maa-aineksen ottoalue, Porvoon Kråkö, kutulammen rakentaminen viitasammakoille

Julkaistu 20.3.2014 [Jarmo Nieminen mukana videopätkässä.]

Ruduksen LUMO-ohjelma suunnannäyttäjänä luonnon monimuotoisuuden huomioon ottamisessa liiketoiminnassa. 20.3.2014

Vanhan soranottoalueen luonto monimuotoistuu Porvoossa. Ruduksen LUMO-ohjelma tuottaa tulosta Porvoon Kråkössä, jossa luonnon monimuotoisuus on lisääntynyt selvästi. 22.6.2016

Sammakoista: Antti Koli. Suomen matelijat ja sammakot. Metsäkustannus 2016.

Viitasammakko on Uudenmaan vuoden laji [2015]

Kråkön viitasammakot, rantakäärmeet ja nuokkukohokit

Geologian sanakirja: määritelmiä sanoille sora, hiekka, siltti, savi yms.

Mitä lainsäädäntö edellyttää maa-ainesten oton jälkihoidosta.

Soranottoalueiden jälkihoito. Ympäristöhallinnon ohjeita 1/2009. Maa-ainesten kestävä käyttö. Opas maa-ainesten ottamisen sääntelyä ja järjestämistä varten. Opas korvaa jälkihoito-oppaan vuodelta 2001 (Ympäristöopas 85/2001)

 


1 kommentti

Yleiskaavaehdotus on palautettava valmisteltavaksi

Helsingin yleiskaavasta ei nykyeväillä ole mahdollista saada hyvän kaupunkirakentamisen ohjenuoraa, totesivat Tieteiden talolla torstaina 17.3 kokoontuneiden järjestöjen edustajat.

10264193_10208439508852546_5914605659425137652_o

Viheralueseminaari Tieteiden talolla 17.3.2016. Kuva Jarmo Nieminen.

Helsinki on paitsi pääkaupunki, myös asukkaidensa kotiseutu, jonka kehittämisessä ei kansalaisten ylitse saa eikä voi näin yksisilmäisesti kävellä. Helsingin kaupunkisuunnittelijat mainostavat mielellään vuorovaikutustaan asukkaiden kanssa, mutta kaikkien järjestöjen kokemus tuntui olevan täysin päinvastainen: mitään mikä poikkeaa kaavoittajien suunnitelmista, ei oteta huomioon. Kuullaan, mutta ei kuunnella.

Yleiskaavaehdotuksessa uhrataan tavattoman paljon Helsingin merellistä ja mantereisia luontoa ja kadotetaan niiden virkistysarvot, vaikka edes kaavan kasvutavoitteet eivät tätä edellytä. Vertailun vuoksi: Tukholman kaavoituksessa saadaan kaupunkiin mahtumaan 150 000 uutta asuntoa, menettämättä viheralueista kuin muutama promille.  Asuntomäärä vastaa suunnilleen samansuuruista joukkoa uusia asukkaita, kuin Helsingin tavoittelemat 250 000.

Yleiskaavaehdotus on tuhoisa jo esitystavaltaan. Aiemmat yleiskaavat ovat osoittaneet täsmällisesti, mikä alue varataan mihinkin tarkoitukseen. Nyt yksityiskohdat on peitetty 100×100 metrin ruudut kattavilla pikseleillä, jotka mahdollistavat viheralueiden asemakaavoittamisen rakentamiselle, vaikka sitä ei yleiskaavassa suoraan esitetä.  Tässä muodossaan olevan yleiskaavan hyväksyjä ei tietäisi, mitä tosiasiassa hyväksyy. Jopa koko Uudenmaan kattava maakuntakaava on yksityiskohtaisempi ja vastaavasti paljon selkeämpi.

Järjestöjen yhteinen vaatimus on minimoida viheralueille rakentaminen.  Olennaiset luontokohteet on esitettävä kaavan oikeusvaikutteisella pääkartalla – nyt ne ovat vain liiteasiakirjoissa. Ilman oikeusvaikutusta, eli ilman kaavan antamaa suojaa.

Järjestöt katsovat, ettei nykyistä ehdotusta voi viedä eteenpäin, vaan ehdotus on palautettava uudelleen valmisteltavaksi. Uudessa valmistelussa on otettava huomioon myös järjestöjen asiantuntemuksella laatimat ehdotukset.

Tieteiden talolla olivat mukana:

Eteläiset kaupunginosat ry

Helsingin luonnonsuojeluyhdistys ry

Helsingin Seudun Lintutieteellinen Yhdistys Tringa ry

Herttoniemi-seura ry

Kansallinen kaupunkipuisto Helsinkiin

Keskuspuistoryhmä

Lauttasaari-Seura ry

Pro Tuomarinkylä

Puistola-Seura ry

Puotila-Seura ry

Stansvikin kyläyhdistys

Suomen lepakkotieteellinen yhdistys ry

Suomen luonnonsuojeluliiton Uudenmaan piiri ry

Suomen Perhostutkijain Seura ry

Tapaninvainion kaupunginosayhdistys ry

Vartiosaari Seura ry

Vuosaari-Seura ry

 

 

Teksti: Mikko Niskasaari


Jätä kommentti

Retki suomalaiseen sielunmaisemaan Torronsuon kansallispuistoon

Miltä kuulostaa suolentopallon tai -potkupallon MM-kisat? Muistatko Kalevalan tarinan, jossa Väinämöinen lauloi Joukahaisen suohon? Entä oletko joskus joutunut ojasta allikkoon? Mikä on kermi? Entä mikä on kulju?

Näitä suoaiheisia visailukysymyksiä pohdittiin lokakuun ensimmäisenä lauantaina bussimatkalla kohti Suomen syvintä suota, Tammelassa sijaitsevaa Torronsuota. Helsyn järjestämälle retkelle oli lähtenyt vajaa 40 innokasta luontoihmistä repuissaan kameroita, kiikareita ja eväsleipiä. Retkiryhmän oppaan Mirja Reijosen laatima tietovisa muistutti, että suo on syvällä suomalaisessa taiteessa, urheilussa, kirjallisuudessa, musiikissa ja sananlaskuissa. Suo on aina ollut osa suomalaista sielunmaisemaa. Retken toinen opas, Toni Amnell, sivisti kuulijoita kasvitietämyksellään.

Lintutornista näkyi kauas. Kuva Anna Nyman.

Lue lisää…


3 kommenttia

Biitsit siisteiksi!

Eikös roskat ole ihan pikku juttu Itämeren ongelmia ajateltaessa? No eihän yhdellä roskalla nyt mitään väliä ole, kun on ne maataloudenkin päästöt! Joo, mutta kato ei ne roskat täältä Suomesta tule!

Aivan, juuri näihin kysymyksiin törmään todella useasti, kun kerron työstäni. Työskentelen Pidä Saaristo Siistinä ry:ssä, jossa olemme jo 45 vuoden ajan työskennelleet roskattoman, puhtaan vesiympäristön puolesta. Itse olen nyt kaksi ja puoli vuotta työskennellyt nimenomaisesti meren roskaantumiseen liittyvien asioiden kanssa.

Nora Forsman Pidä Saaristo Siistinä ry

Kuva Nora Forsman, Pidä Saaristo Siistinä ry.

Kaikki lähti liikkeelle MARLIN-projektista, jossa neljän Itämerimaan kanssa aloitettiin selvitystyö siitä, miten Itämeri roskaantuu; millä vauhdilla, millaista roskaa mereen päätyy ja millaisista lähteistä roskaa tulee. Kahden vuoden aikana kaikissa projektiin osallistuvissa maissa siivottiin rantoja kolme kertaa vuodessa. Tulokset olivat suomalaisesta näkökulmasta hämmästyttävät. Eivätkä ne hämmästyttäneet tavalla, jolla ansaitsisimme olalle taputteluja.

Suomen rannat olivat kaikista projektirannoista likaisimmat ja erityisesti kaupunkien lähellä olevat rannat kunnostautuivat olemalla likaisimpia. Niin, ne rannat, joille ei varmastikaan ajaudu roskaa mereltä, muilta mailta kaukaisilta. Tulos on hälyttävä, mutta mikä itseäni henkilökohtaisesti huolettaa enemmän on muovimäärä joka rannoilta löytyi. Koko projektin yhteenlasketuissa tuloksissa 62 prosenttia kaikesta löydetystä roskasta oli muovia. Suomessa tämä vastaava luku oli 75 prosenttia. Molemmat luvut kertovat omaa karua kieltään siitä, että meren, Itämerenkin ongelmana on jo nyt ja tulee jatkossa olemaan muoviintuminen.

Muovi on materiaalina paljon käytetty ja sen käyttö lisääntyy koko ajan. Materiaalina se onkin hyvä, kestävä ja hygieeninen. Kuitenkin, jos muovia ei hävitetä asiallisesti vaan se päätyy luontoon loppusijoitukseen, tahallaan tai tahattomasti, aiheuttaa se monitahoisia ongelmia. Eläimet saattavat takertua muoviin tai ne saattavat luulla muovia ruoaksi ja syödä sitä, muovi aiheuttaa esteettisiä sekä taloudellisia haittoja muun muassa siivouskulujen ja menetettyjen turismitulojen muodossa. Pelottavimpana haittana on mikroroskaksi jauhautuneen muovin päätyminen ruokaketjuumme.

Muovia ja muunlaisia roskia päätyy luontoon ja rannoillemme monista eri lähteistä. Yleismaailmallisesti käytetty luku on, että mereen päätyvästä roskasta 80 prosenttia tulee maalähteistä ja 20 prosenttia tulee merilähteistä. Merilähteillä tarkoitetaan kalastusta ja muuta meriliikennettä. Maalähteillä taas vastaavasti tarkoitetaan sellaista roskaamista, joka tapahtuu mantereella, mutta tuulen, sateen, jokien tai muun vastaavan vaikutuksesta roska kuitenkin päätyy mereen.

Kaikkiin lähteisiin on vaikutettava, mutta nopeimmin pystymme vaikuttamaan omaan käytökseemme. Meistä jokainen pystyy vaikuttamaan siihen, että yksi tumppi, yksi karkkikääre, yksi muovipussi ja yksi kertakäyttöastia kerrallaan mereen päätyy vähemmän roskaa. Se vaatii sen, että jaksaa etsiä seuraavan roskiksen, jaksaa noukkia jonkun muun maahan jättämän roskan. Se vaatii sen, että jaksaa huolehtia oikeanlaisesta jätehuollosta omassa ympäristössään, ja sen, että haluaa taata itselleen ja muille puhtaamman Itämeren. Meren roskaantumisen lopettamisessa ei ole taikatemppuja, ei oikopolkuja. Siihen on olemassa vain yksi keino. Lopettaa roskaaminen. Siihen työhön Pidä Saaristo Siistinä ry haluaa kutsua koko Suomen kansan Siisti Biitsin merkeissä 12.–25.-5.2014.

Roskat eivät ole pieni juttu. Itämeri ei kestä uusia ongelmia. Itämeri ei kestä roskia, isoja tai pieniä. On meidän oikeutemme pitää huoli yhteisestä, kauniista Itämerestämme.

Lisätietoa: www.siistibiitsi.fi

Hanna Haaksi
projektipäällikkö, Pidä Saaristo Siistinä ry


1 kommentti

Lentomaksuilla tuetaan ilmastotyötä

Lentoliikenteen jatkuva lisääntyminen on ilmaston kannalta yhä ongelmallisempaa. Lentoliikenteen hiilidioksidipäästöjen osuus on noin 2 % ihmisen tuottamista kokonaispäästöistä ja 13 % liikenteen päästöistä. Lentoliikenne kuitenkin lämmittää ilmastoa jopa 2-5 kertaa enemmän kuin vastaavat hiilidioksidipäästöt maan pinnalla. Lentoliikenteen ilmastovaikutus on sekä matkustajakilometriä että tavaratonnikilometriä kohden suurempi kuin muilla liikennevälineillä.

Samaan aikaan kun ilmaston lämpeneminen on räjähtämässä käsiin, lentäminen on yhä yleisempää. Halpalentoyhtiöiden tarjouksilla lento Las Palmasiin maksaa saman verran kuin junalippu Ouluun. Suomalaisten lentomatkustaminen on kasvanut tasaisesti talouskriiseistä huolimatta.

Halvoista lentotarjouksista huolimatta ilmastotietoinen kansalainen välttää lentomatkustamista ja valitsee sen sijaan junan. Aina tämä ei kuitenkaan ole mahdollista: junalla matkustusajat ovat pidemmät ja ratayhteydet Suomesta muualle maailmaan vielä heikot. Jos lentäminen on välttämätöntä, kannattaa suosia suoria ja lyhyitä lentoja.

Useat järjestöt tarjoavat matkailijalle mahdollisuuden maksaa vapaaehtoinen lentomaksu. Maksu on keino hyvittää ainakin osa matkustamisen aiheuttamista päästöistä. Suositukset maksun suuruudesta vaihtelevat, ja netistä löytyy myös useita palveluita oman lentomatkan päästöjen laskemiseen ja lentomaksun suorittamiseen. Ennen lentomaksun maksamista kannattaakin tutustua eri vaihtoehtoihin.

Lentomaksuja kohdennetaan kahdella tavalla: syntyneiden päästöjen kompensointiin sekä tulevien päästöjen ehkäisemiseen. Lentämisen päästöjen kompensointi tarkoittaa sitä, että järjestöt istuttavat esimerkiksi puita sitomaan ilmakehään jo päässyttä hiilidioksidia. Joillain lentoyhtiöiden suosittelemilla lentomaksuilla tuetaan aurinko- ja tuulivoiman rakentamista yhtiöiden kotimaissa.

Osa järjestöistä taas tukee lentomaksuilla toimintaa, jolla pyritään ehkäisemään päästöjen syntymistä. Tällainen on esimerkiksi Maan ystävien lentomaksu, jolla tuetaan ilmastotyötä Suomessa. Osa Maan Ystävien lentomaksukampanja tuloista vuosina 2011–2013 käytetään myös sambialaisen naisosuuskunnan peltometsäviljelyhanketta. Suositus lentomaksun summalle on noin 10 % lentolipun hinnasta.

Maan ystävien lentomaksulla on viime vuosina tuettu erityisesti 33 järjestön yhteistä Polttava Kysymys -kampanjaa, joka vaatii Suomeen vahvaa ilmastolakia. Ilmastolaki asettaisi Suomen hallitukselle ilmastotieteeseen perustuvan päästövähennystavoitteen sekä suunnittelu- ja seurantajärjestelmän tavoitteen saavuttamiseksi. Ilmastolaki toisi Suomen ilmastopolitiikkaan kaivattua selkeyttä ja pitkäjänteisyyttä yli hallituskausien. Esimerkiksi Britanniassa kokemukset ilmastolaista ovat olleet positiivisia.

Ilmastolakia valmistellaan parhaillaan, ja sen eduskuntakäsittely on vuonna 2014. Maksamalla lentomaksun Maan ystävien lentomaksukampanjaan tuet työtä ilmastolakivalmistelun loppuun saattamiseksi.

Senja Laakso
Polttava Kysymys -kampanja

Lisätietoja:

http://www.lentomaksu.fi/index.html

http://www.polttavakysymys.fi

http://www.ym.fi/ilmastolaki

http://www.poptravel.fi/matka-artikkelit/matkavinkit/hyvitae-lentomatkan-paeaestot


1 kommentti

Päivän haaste: Älä osta mitään

Marraskuun viimeisenä perjantaina vietetään maailmanlaajuista Älä osta mitään -päivää, joka haastaa jokaisen pidättäytymään ylimääräisestä ostamisesta yhden päivän ajan. Haaste on tarpeen, jotta edes kerran vuodessa kyseenalaistaisimme oman kulutuskäyttäytymisemme ja antaisimme aikaa ostamisen sijaan muille, tärkeämmille asioille. Kierrä siis kauppakeskukset kaukaa äläkä sorru päivän päätteeksi shoppailukierrokselle!

23-vuotias Teemu päätti viettää yhden Älä osta mitään -päivän sijaan tänä vuonna kokonaisen Älä osta mitään -viikon. ”Koska ostan tavallisestikin hyvin vähän, yksi Älä osta mitään -päivä ei tunnu minulla missään, eikä viikon ostoslakkokaan ole tuottanut ongelmia. Saadakseni lisähaastetta aionkin viettää ensi vuonna kokonaisen Älä osta mitään -kuukauden. Se jo vähän jännittää. Kokonaisen kuukauden ruokien suunnittelu etukäteen voi olla hankalaa, mutta sitten pitää improvisoida”, Teemu kertoo.

Älä osta mitään -päivä syntyi alunperin 1990-luvun alkupuolella Pohjois-Amerikassa vastaiskuksi joulua edeltävän ostossesongin kulutusjuhlalle. Myös Suomessa päivää vietetään tänä vuonna jouluun keskittyvällä teemalla: päivä aloittaa tällä kertaa kokonaisen krääsättömän joulukuun.

15-vuotiaan Vilman perheessä ei ole viimeiseen kahdeksaan vuoteen vietetty joulua lainkaan. Hän antaa itse kuitenkin lahjaksi kavereilleen muun muassa omin käsin kudottuja villasukkia merkiksi siitä, että välittää. ”Joskus kaipaan sitä idyllistä tunnelmaa, joka välittyy esimerkiksi jouluisista lastenkirjoista. Toisaalta lämmintä tunnelmaa voi luoda kotona muulloinkin kuin jouluna – aineksiksi tarvitaan vain kiireetön ilmapiiri ja kunnolla aikaa yhdessäoloon”, Vilma kertoo.

Virallisesta joulunvietosta luopuminen on vähentänyt Vilman perheessä jouluun kohdistuneita paineita. Laatuaikaa läheisten kanssa voi viettää myös ilman kymmenen ruokalajin illallista ja kuukauden valmistelurumbaa. Yksi joulunajan perinne Vilmalla kuitenkin on: talvisirkusesityksessä käyminen yhdessä isovanhempien ja serkkujen kanssa.

Elämykset, yhdessä tekeminen ja kiireetön yhteinen aika ovat hyviä ekologisia joululahjoja: ne kuluttavat luonnonvaroja ja tuottavat päästöjä huomattavasti tavaralahjoja vähemmän. Ne ovat myös useimmilla joulun ykköstoivelistalla, persoonattomien ja ympäristöä kuormittavien tavaralahjojen edellä.

Iitu Kiminki
Älä osta mitään -päivän koordinaattori, Luonto-Liitto

Lisätietoja:

Älä osta mitään -päivästä alkavan krääsättömän joulukuun vieton tueksi ilmestyy internetissä osoitteessa www.alaosta.fi kulutuskriittinen sarjakuvajoulukalenteri 1.12. alkaen. Liity sinäkin Älä osta mitään -päivän ja krääsättömän joulukuun viettäjien joukkoon!

Teksti on julkaistu myös kulutus.fi -sivustolla

aom


Jätä kommentti

Aurinkosähköllä saariston rengasreitille

Polkupyöräily on mukavaa, mutta olen sen verran laiska, että en viitsi tavallisella pyörällä ajaa päivittäin esimerkiksi töihin. Sähköavusteisella menee sen sijaan muutama kymmenenkin kilometriä, pahimpia sadepäiviä lukuun ottamatta vaikka joka päivä. Saariston rengasreitti on yksi parhaista pyöräilyreiteistä Suomessa: matkan varrella on palveluita, nähtävyyksiä, ravintoloita ja mikä parasta, monipuolista saaristoluontoa. Lauttamatkat antavat hyvän mahdollisuuden taukoiluun.

Image

Saariston rengasreitin maisemaa. Kuva: Janne Käpylehto

Olin suunnitellut jo pitkään rengasreitin ajamista sähköavusteisella polkupyörällä. Matkaan lähdin tandempyörällä, jossa oli lisäksi 40 watin aurinkopaneeli. Pyörä on kymmenisen vuotta vanha, hieman maastopyörän oloinen Monark, jossa on paksuhkot renkaat, eikä rungossa ole säästelty teräksen määrässä. Pyörä on hyvin raskas ajaa, mutta sähköavusteisena matka sujuu mukavasti. 25 km/h matkanopeus on helposti saavutettavissa.

Monarkin muuntaminen sähköavusteiseksi vei pari tuntia. Merkittävin vaihe oli johtosarjan pidentäminen, koska sarjaa ei ole alunperin tarkoitettu tandempyörään asennettavaksi. Hyvin se kuitenkin toimi ja jaksoi liikuttaa ripeästi kahtakin henkilöä sekä noin 15 kg tavarakuormaa.

Image

Sähköavusteisella tandempyörällä matka taittuu kepeästi. Pakkarilla aurinkopaneeli. Kuva: Raija Ikäläinen

Asennuksessa vaihdetaan etupyörä kokonaan uuteen, moottori on keskiössä. Lisäksi tulee akkutarakka, johtosarja, ohjausyksikkö tai näyttö sekä Suomen tieliikennelain vaatima poljintunnistin. Jotta polkupyörä on vielä polkupyörä eikä laiton mopo, seuraavien kolmen seikan tulee täyttyä:

1) avustusteho korkeintaan 250 wattia

2) avustuksen pitää loppua, kun nopeus saavuttaa 25km/h

3) avustus saa toimia vain silloin, kun ajaja polkee myös itse.

Koska rengasreitin päivämatkaksi tuli noin 100 km, otin mukaan kaksi akkua.

Image

Pyörän sähköistyssarja on Suomen Bioauto OY:ltä. http://www.suomenbioauto.fi

Vielä kiinnostavampi kokeilu oli 40 watin aurinkopaneeli, joka tuotti koko reissun energiasta noin kuudesosan. Pyörään olisi periaatteessa mahdollista ahtaa paljon enemmänkin paneeleita, mutta matkustusmukavuus alkaisi kärsiä.

Jotta aurinkopaneelin lataus onnistui, tarvittiin jännitemuunnin väliin, koska aurinkopaneelista saadaan nimellistehollaan noin 20 voltin jännite ja pyörän akku latautuu täyteen 42 voltin jännitteellä. Noh, tuollainen DC-DC -muunnin ei ole kovin vaikea rakentaa kun virtaakaan ei tarvita kuin pari ampeeria.

Kokonaisuutena sähköavustus toimi pyörässä erinomaisesti. Matkavauhti oli hurja. Seuraavaksi täytyy kokeilla veneretkeä sähköperämoottorilla ja laittaa veneeseen riittävä määrä, ehkä muutama sata wattia aurinkopaneeleita.

 

Janne Käpylehto, Helsingin luonnonsuojeluyhdistyksen hallituksen jäsen

Katso myös Pienenergia -blogista ’timelapse’ -video polkupyörämatkasta. Blogissa myös muita energia-aiheisia kokeiluita.
www.pienenergia.com