Helsy

Helsingin luonnonsuojeluyhdistyksen blogi

Ihanat rannat – kiinnostavia vesikasveja Kannelmäessä

Jätä kommentti

Heinäkuun lopun helteissä, meteorologin povatessa kesän pahinta ukkosmyrskyä, kourallinen luonnonystäviä uskaltautui Kannelmäkeen tutustumaan Mätäjoen rantamaisemiin ja kasveihin. Ennusteista huolimatta retkipäivä oli kuitenkin mitä aurinkoisin ja antoisin.

Kesällä jokeen juoksutetaan lisävettä, jotta turvataan veden laatu ja virtausnopeus. Kannelmäessä Mätäjoen rantamaisemaa luonnehtivat leppä- ja pajuvaltainen puusto ja pensasto sekä lukuisat jokea ylittävät sillat. Joen mutkaan on tehty iso lammikko, jonka avoimille rannoille on kehittynyt monilajista ja rehevää jokivarsi- ja kosteikkokasvillisuutta. Rantoja reunustavat sarat, kaislat, isokokoiset heinät kuten kastikat, ruokohelpi ja isosorsimo; matalassa vedessä viihtyvät myös ojapalpakko ja leveäosmankäämi.

Ranta- ja uposkasveja Mätäjoessa. Kuva Mirja Reijonen.



Heinäkuun loppupuolella kukkaisloistoa toivat rannoille voimakkaan punavioletti rantakukka, sinisinä kukkivat ranta- ja luhtalemmikit, luhtavuohennokka, ja rantaminttu. Myös peltopähkämö, rantayrtti, suoputki, tummarusokki ja ketohanhikki nähtiin kukkivina; kun taas keltakurjenmiekka, vehka, kurjenjalka, ranta-alpi, mesiangervo ja poimuhierakka olivat jo hedelmävaiheessa.

Vesitatar kukkii heinäkuun lopulla. Maakasvina se ei kuki. Kuva Mirja Reijonen.

Joella tavattiin ulpukkaa, rantapalpakkoa, vesitähteä ja vesitatarta. Vesitatar on sekä vesi- että maakasvi. Vedessä oleva tatar kukki täysillä, mutta joen rannalla se kasvoi kukattomana. Vedestä ongittiin uposlehtistä pikku- ja tylppälehtivitaa sekä kiehkuraärviää. Vesikasvituntija Lasse oli innoissaan sarvikarvalehdestä, jonka kertoi näkevänsä ensimmäisen kerran kukkivana. Tämä monivuotinen, harvoin kukkiva juureton uposkasvi, saattoi hyötyä lämpimästä kesästä.

MReijonen_vesikasvit2

Karvalehti ja palpakko ongittu vedestä tunnistusta varten. Kuvat Mirja Reijonen.

Ulkoilutien varressa, siltatyömaan pohjoispuolella, kukki komea seittitakiainen. Vastakkaisella puolella tietä, aivan työmaa-aidan vieressä, oli jokin toinen takiainen nuppuvaiheessa. Oliko kyseessä pikku-, iso- vai peräti harvinainen lehtotakiainen, siitä ei saatu sataprosenttista varmuutta.

Kannelmäkeen kannattaa ehdottomasti mennä kiertämään Mätäjoen rantoja heinä-elokuun vaihteessa. Silloin vesikasvit kukkivat.

Christina Lindén ja Lasse Pihlajaniemi tutkivat takiaista, joka vaikuttaa pikkutakiaiselta. Kuvat Mirja Reijonen.

Mirja Reijonen ja Christina Linden

 

Mainokset

Vastaa

Täytä tietosi alle tai klikkaa kuvaketta kirjautuaksesi sisään:

WordPress.com-logo

Olet kommentoimassa WordPress.com -tilin nimissä. Log Out /  Muuta )

Google+ photo

Olet kommentoimassa Google+ -tilin nimissä. Log Out /  Muuta )

Twitter-kuva

Olet kommentoimassa Twitter -tilin nimissä. Log Out /  Muuta )

Facebook-kuva

Olet kommentoimassa Facebook -tilin nimissä. Log Out /  Muuta )

Muodostetaan yhteyttä palveluun %s