Hesari ja Tatu Rauhamäki yllyttävät laittomuuksiin Östersundomissa

Helsingin Sanomat hehkuttaa kaupunginhallituksen puheenjohtaja ja kuntavaaliehdokas Tatu Rauhamäen (kok) halua rakentaa Östersundomin alueita ”läheisellä Natura-alueella pesivistä linnuista huolimatta”. 1)

Tämä on alamittaista populismia.

Luontoarvojen sivuuttaminen kaavoituksessa on yksiselitteisesti vastoin lakia. Aivan erityisen laitonta se olisi Natura-alueiden osalta. Helsingin Sanomat ja Tatu Rauhamäki yllyttävät siis kaavoittajaa laittomuuksiin.

On erikoista, ettei kumpikaan ole oppinut mitään Östersundomin kaavoituksen kompasteluista.

Östersundom liitettiin v. 2009 pakkopäätöksellä Helsinkiin, ja seuraavana vuonna  kaupunkisuunnitteluviraston (KSV) silloiset johtajat Tuomas Rajajärvi ja Matti Visanti kävivät pyytämässä ympäristöministeri Paula Lehtomäeltä (kesk), ettei Helsingin tarvitse noudattaa Natura-säädöksiä Östersundomissa.

Lehtomäki lupailikin löysää linjaa. Kun vierailu ja alustavat lupaukset tulivat julkisuuteen – ensimmäisenä Suomen Luonnossa – Lehtomäki oli kompastua jalkoihinsa kiireessään perua puheensa. Ministerillä kun ei ole valtakirjaa edistää laittomuuksia.

Rajajärven ja Visannin ”ei laki voi Helsinkiä koskea” -linja jumitti Östersundomin kaavoituksen vuosiksi. Heidän väistyttyään eläkkeelle KSV alkoi ymmärtää realiteetteja. Viime syksynä sen edustajat esittivät Salmenkallion metroaseman poistoa ja rakennettavan alueen vetämistä riittävän kauas Natura-alueista. Tämä poistaisi pääosan kaavoituksen esteistä.

Nyt Helsingin Sanomat ja kaupunginhallituksen puheenjohtaja haluavat uudelleen ajaa Östersundomin kaavoituksen umpikujaan. Yritys kaavoittaa Östersundom Natura-säädöksiä loukaten tekisi asiasta EU-tason kiistan.  Tämän tavoittelemisessa on ylen työlästä nähdä mitään järkeä.

Hesari huiputtaa lukijoitaan

Helsingin Sanomat on jo pitkään, ja monissa laajoissa artikkeleissa propagoinut tarinaan ”pyy uhkaa Östersundomin rakentamista”.  Tai ruisrääkkä. Tai kehrääjä. 2)

”Helsinki on jättämässä suuren osan Östersundomin Salmenkalliosta ja Talosaaresta toistaiseksi kaavoittamatta, sillä alueella pesii pyitä, kehrääjiä ja ruisrääkkiä”, lehti selittää tällä kertaa.

Kysymys on siis vain kolmen lintulajin muutamasta parista, lehti väittää.

Helsingin Sanomien tarina ei ole totta, ja lehden toimitus tietää sen.

”Todellisuudessa Östersundomin Natura-alueiden suojeluperusteena on 9 suojeltua luontotyyppiä, 28 kasvi- ja sienilajia, yksi hyönteislaji sekä 22 lintulajia.”
”Euroopan unionin Natura-verkosto ei suojele yksittäisiä pyitä tai ruisrääkkiä, vaan sen tavoite on turvata riittävä määrä kaikkia EU:n alueella esiintyviä luonnollisia elinympäristöjä ja niiden eliölajeja. Suojelusta tinkiminen johtaisi hiljalleen koko suojelualueverkoston ja eurooppalaisen luonnon monimuotoisuuden rapautumiseen”, kirjoitti lintuyhdistys Tringan puheenjohtaja Jukka Hintikka vastineessaan viime vuonna. 3)

Hesarin toimitus voisi itsekin helposti tarkistaa Östersundomin Naturoiden suojeluperusteet, ja luultavasti he ovat sen myös tehneet. Samojen perättömien väitteiden jatkuva toistaminen mitä ilmeisimmin on toimituksen harkittu valinta.

Keskustapuolueen oma ja sitä lähellä oleva maakuntalehdistö, unohtamatta MTK:n Maaseudun Tulevaisuutta, harrasti tällaista luonnonsuojelun vastaista perättömien väitteiden levittelyä 1970-90-luvuilla. Maakuntalehdistö on pääosin irtautunut kepusta ja sitä myöten huomattavasti rauhoittunut. Pölhöpopulismin lipunkantajaksi on ryhtynyt vuorostaan Uudenmaan maakuntalehti Helsingin Sanomat.

Vuosi sitten 22 median päätoimittajat vetosivat ”Luotettavan median puolesta” valemedioita vastaan. Vetoomuksen allekirjoitti myös HS:n päätoimittaja Kaius Niemi. 4)

Vetoomus oli aiheellinen ja kannatettava, mutta kun luotettavaksi ilmoittautuu, eivät myöskään jutut saisi olla kuin valemedioista reväistyjä.

Paljonko maksaa Senaatintori?

Valitustensa tueksi toimitus on ynnäillyt spekulatiivisia tuloja tonteista:
”Tuntuu täysin kohtuuttomalta, että muutama kehrääjä maksaa Helsingille 100 miljoonaa euroa. Olisi eri asia, jos ne olisivat aidosti uhanalaisia, mutta eivät ne sitä ole”, Rauhamäki sanoo HS:lle.
Myös tämä on halpispopulismia.

Vihreiden näkyvä kuntapoliitikko Osmo Soininvaara on vuosia kaupitellut laskelmiaan valtavista tonttituloista, jotka menetetään, kun armeijan annetaan jatkaa Santahaminassa, eikä saarta kaavoiteta asutukselle. Sivuutan vain maininnalla sen, ettei Soininvaara piittaa vähääkään siitä mitä maksaisi armeijan uuden varuskunnan rakentaminen – johonkin.

Kumma ettei kokoomus ja Tatu Rauhamäki ole tarttuneet Soininvaaran spekulaatioihin, vaan vastustavat armeijan häätämistä Santahaminasta.

Yhtä hyvin voisimme laskea mitä Helsinki menettää, kun Senaatintori pidetään tyhjänä. Kaupungin parhaalla paikalla, eikä juuri muuta käyttöä, kuin olla vaan autiona.

Östersundomin rakentaminen tulee tuottamaan tappiota. Yksin metro maksetaan nykyisen arvion mukaan 800 miljoonaa euroa. Kadut ja kunnallistekniikka eivät rakennu ilmaiseksi. Suunnittelukin maksaa, ees-taas-huopaaminen se vasta maksaakin. Tonteista perittävät maksut eivät kata näitä kuluja.

Kaupunki ei menetä euroakaan, kun se ei lainvastaisella kaavoituksella aloita kymmenen vuoden oikeusprosessia. Sen sijaan Hesarin ja Tatu Rauhamäen tahdon noudattaminen tulisi todella kalliiksi.

Mikko Niskasaari

 

LÄHTEITÄ JA LISÄTIETOJA:

1) Joonas Laitinen: ”Helsinki menettää sata miljoonaa euroa ”muutaman” linnun takia – kokoomus pelkää äänestäjiensä pakenevan naapurikuntiin”. HS 17.3.2017.
http://www.hs.fi/kaupunki/art-2000005130703.html

2) Esimerkkejä HS:n kirjoituksista.
Marja Salmela: ”Pyyn ja ruisrääkän suojelu uhkaa kaataa itämetron jatkon Östersundomiin”, HS 13.1.2016
http://www.hs.fi/kaupunki/art-2000002879561.html
Lari Malmberg: ”Pyy, ruisrääkkä ja kehrääjä voittivat Helsingin kaupungin – Östersundomin metrolinjaa siirrettiin pohjoiseen”. HS 29.11.2016

3) Jukka Hintikka: ”Östersundomia uhkaa kelvoton kaavoitus, ei pyy”. HS 16.1.2016.
http://www.hs.fi/paivanlehti/16012016/a1452835967092

4) Vetoomus ”Luotettavan median puolesta” 1.3.2016.
http://dynamic.hs.fi/2016/paatoimittajat/

 

Pikselit uhkaavat Helsingin luontoa

 

Kuva Hanna-Leena Ylinen

Asukkaat toivoivat viheralueiden säilyvän, yleiskaavaehdotus jatkaa silti uudisraivauslinjalla.

Helsingin kaupunkisuunnitteluvirasto on 1.10.2015 julkaissut yleiskaavaehdotuksen ja kaupunkisuunnittelulautakunta päättää siitä kokouksessaan 10.11.2015.

Alkuvuonna näytteillä olleen yleiskaavaluonnoksen suurin ongelma oli kartan jakautuminen hehtaarin kokoisiin ruutuihin, jotka ovat keskenään vuorovaikutteisia siten, että yksittäinen ruutu voi muuttua naapuriruudun vaikutuksesta. Tällainen on vaarallista kaupunkiluonnolle, sillä se tekee mahdolliseksi suhtautua asuntovaltaisen alueen pikselien vieressä oleviin virkistysaluepikseleihin ikään kuin rakennusmaana. 

Uudisraivauskaavan sijaan Helsinkiin tarvittaisiin suunnanmuutoskaava

Helsingin kaupunkisuunnitteluvirasto julkaisi yleiskaavaluonnoksensa 20.11.2014. Vaikka kaavaprosessin aikana on puhuttu tiivistämisestä, luonnos viittaa pikemminkin kaupunkirakenteen levittämiseen.

Kyseessä näyttäisi olevan varsinainen uudisraivauskaava, sillä toteutuessaan se tuhoaisi 300 hehtaaria metsää Helsingistä.

Suunnanmuutos vanhanaikaisesta uudisraivauksesta aitoon tiivistämiseen olisi mahdollinen, sillä Helsingin jo rakennettuja alueita pystyisi tiivistämään. Tätä on havainnollistettu esimerkiksi Urban Helsinki -ryhmän tuottamalla Pro Helsinki 2.0 -vaihtoehtokaavalla.

Maailmalla jo rakennettujen alueiden täydentäminen on kaupunkisuunnittelun trendi. Esimerkiksi Tukholmassa 40 prosenttia 2000-luvulla tapahtuneesta väestönkasvusta on sijoittunut enintään kahdeksan kilometrin etäisyydelle keskustasta, kun Helsingissä vastaava luku on vain 15 prosenttia. Vancouverissa taas kasvun lähtökohdaksi otettiin ”growing up rather than growing out” ja kaupunki tiivistyi erityisesti keskustassa, sillä suunnittelun periaatteena oli, että viheralueisiin ei kosketa.

Isosaaren avohakkuut

Helsingin kaupunginvaltuusto kävi tutustumassa 3. syyskuuta Isosaareen, tulevaan mahdolliseen kaupungin virkistysalueeseen, kesäleirien ja matkailuelinkeinojen saareen. Näky oli järkyttävä. Saaren keskiosan metsä, noin 15 hehtaarin alueelta, oli kaadettu. Paikalla oli ollut myrskyihin tottunut ja niihin asemoitunut järeä kuusikko. Metsää oli varjeltu kuninkaan suojelupäätöksin jo 1700-luvulla Tallinnan matalalle näkyvänä ja merikortteihin piirrettynä maamerkkinä. Keskisen Suomenlahden uloimpana saarena Isosaari tunnettiin lepakoistaan ja muuttavien ja vaeltavien varpus- ja petolintujen ja lepakoiden levähdyspaikoista. Kuusikon tuhoutuminen alkoi Metsähallituksen vuoden 2007 aukko- ja harvennushakkuista. Antti-myrsky ja viime talven myrskyt olivat raadelleet metsänhoitotöiden alueille laajempia tuulikäytäviä. Silti vankka puusto kasvoi ilmakuvien ja paikallisten sotilaiden mukaan kesällä 2014 edelleen ympäri aluetta.

Helsinkiläisten näkökulmasta hävitettiin merkittävä osa saaren käyttöarvoista, koska nyt keskeisin liikuntareitistö polveilee avohakkuualueen sisällä ja aiemmin länsimyrskyiltä suojassa ollut kasarmialue on altis koville tuulille. Metsähallituksenkin pitäisi ymmärtää, ettei ulkomeren saariston puustoa hoideta kun mantereen talousmetsiä. Aistin sydämessäni valtuutettujen tunteet Metsähallituksen arvoista, katsellessamme hakkuaukean keskellä jäänyttä kansalaissodan hautausmaata. Metsähallituksen Metsätalous näyttäytyy Helsingistä katsoen ylimielisenä toimijana, joka ei ota huomioon muita. Lisäksi voidaan ihmetellä, miksi Metsähallituksen Luontopalvelut eivät tienneet hakkuista. Saaren metsillä oli aidosti sekä kulttuurihistoriallisia että Metso-ohjelman mukaisia tai muita luonnonsuojelullisia arvoja. Osa hakkuistakin rajautui luonnonsuojelualueisiin.

Jarmo Nieminen

 

Helsingin luonnonsuojeluyhdistyksen puheenjohtajan Jarmo Niemisen mielipidekirjoitusta 7.9.2014 ei julkaistu valtamediassa. Keskustelu Isosaaresta kuitenkin jatkuu.

Mihin Helsingissä voisi rakentaa?

Luontojärjestöt ovat kartoittaneet Helsingin arvometsiä sekä laajoja luonto- ja virkistysalueita ja tehneet esityksen niiden turvaamisesta Helsingin uudessa yleiskaavassa.

Metsien ja luonnonrantojen säilyttäminen on mahdollista, vaikka kaupunki kasvaisikin. Toisin kuin usein väitetään, luontoaktiivit eivät vastusta asuntoja – tai ”koteja” niin kuin mielikuvilla leikittelevät virkamiehet tai media niitä tunteellisesti kutsuvat – vaan kaupunkirakenteen levittämistä luontoalueille.

Yksityiskohta Helsingin arvometsät -esitykseen liittyvästä kartasta. http://helsinginmetsat.fi/helsingin-arvometsat

Jos Helsingin kaupunkisuunnittelun lähtökohdaksi otettaisiin niin asukkaiden kuin luonnonkin kannalta hyvä kaupunki, ei metsä- tai ranta-alueita enää uhrattaisi rakentamiselle, vaan asunnoille pyrittäisiin löytämään tilaa jo rakennetuilta alueilta.

On monia mahdollisuuksia kaavoittaa asuntoja – tai ”koteja” – kaupungin kasvavalle väestölle koskematta luontoalueisiin.  Tässä on muutamia ideoita:

1. Kaupungin tulisi tiivistyä jo rakennetuilta alueilta erityisesti Kehä I:n sisältä

Tutkimuksen mukaan Helsinki on esimerkiksi Tukholmaan verrattuna levittäytynyt laajemmalle alueelle kuin asukasmäärä edellyttäisi. Täydennysrakentamismahdollisuuksia tulisikin etsiä jo rakennetuilta alueilta ja Kehä I:n sisäpuolelta, myös siellä säilynyttä luontoa kunnioittaen.

Tukholmassa 40 prosenttia 2000-luvulla tapahtuneesta väestönkasvusta on sijoittunut enintään kahdeksan kilometrin etäisyydelle keskustasta, kun Helsingissä vastaava luku on vain 15 prosenttia. Helsingissä asuinrakentamista tulisikin sijoittaa kantakaupunkiin ja sen välittömään läheisyyteen. Helsingin uuden yleiskaavan innoittamissa vaihtoehtokaavoissa rakentaminen on pyritty sijoittamaan Kehä I:n sisäpuolelle.

2. Peruskorjausikään tulevissa lähiöissä on potentiaalia tonttien tehokkaampaan käyttöön

Peruskorjausikään tulevissa lähiöissä on runsaasti täydennysrakennuspotentiaalia. Taloyhtiöille tulisi tarjota mahdollisuus rahoittaa esimerkiksi putkiremontti lisärakennusoikeutta myymällä.

Joskus peruskorjauksen sijaan voi olla järkevämpää purkaa 40 – 50 -vuotias lähiötalo ja rakentaa samalle tontille uudestaan tehokkaammin. Tämä olisi myös taloudellisesti kannattavaa niin asukkaille kuin kaupungillekin. Kaupungin kannalta säästöjä syntyisi mm. valmiina olevasta infrastruktuurista. Asukkaille purkaminen olisi houkuttelevaa, koska se tarjoaisi harvinaisen mahdollisuuden asumiseen täysin uudessa asunnossa tutulla paikalla.

Mellunmäkeen on mahdollisesti tulossa purkavan tiivistämisrakentamisen pilottikohde. ”Jos kortteleita tiivistetään, iso osa asuntopulasta ratkeaa,” totesi kaupunkisuunnittelulautakunnan puheenjohtaja Risto Rautava Helsingin Sanomien aihetta käsitelleessä uutisessa 11.7.2014.

3. Yksityisautoilun väheneminen vapauttaa runsaasti kaupunkitilaa

Helsingin kaupungin pyrkimys vähentää yksityisautoilua on saanut Suomessa vain vähän julkisuutta. Brittiläisessä The Guardianissa Helsingin mm. Kutsuplus-järjestelmään perustava liikennesuunnittelu on kuitenkin huomioitu. Lehti uutisoi 10.7.2014, että vuonna 2025 – siis noin kymmenen vuoden kuluttua – Helsingin liikennejärjestelmä olisi niin hyvin toimiva, ettei auton omistaminen enää kannattaisi.

Kun yksityisautoilu tulee tarpeettomaksi ja siitä vähitellen luovutaan, vapautuu runsaasti kaupunkitilaa uuteen käyttöön. Tämä mahdollistaa asuinrakentamisen esimerkiksi osaan nykyisistä paikoitusalueista ja liikenneväylistä.

Yksityisautoilun väheneminen mahdollistaa myös sisääntuloväylien bulevardisoinnin asuinkaduiksi. Bulevardisoinnin osalta on kuitenkin oltava tarkkana, ettei kaupunkirakennetta levitetä sen varjolla sisääntuloväylien tuntumassa sijaitseville luontoalueille.

4. Toimitilojen muuttaminen asunnoiksi

Verkkopalvelut ovat tehneet monet liiketilat tarpeettomiksi ja hyviltä alueilta on vapautumassa toimitiloja muutettavaksi asunnoiksi tai purettavaksi asuinrakentamisen tieltä. Esimerkkejä tällaisesta on jo: Alppilassa Kotkankadulla sijaitsevaa toimistotaloa ja Itäkeskuksen toimistohotellina toiminutta Maamerkkiä ollaan muuttamassa asunnoiksi.

Asioinnin siirtyminen verkkoon on hiljentänyt ostoskeskuksia, jonka vuoksi kauppojen tilalle voisi osittain tai kokonaan tulla asuntoja. Helsingissä on myös tehottomasti rakennettuja yritysalueita (mm. Roihupelto), joihin sopisi asuinrakentamista. Kokemusta asuntojen rakentamisesta yritysalueelle on kertynyt ainakin Pitäjänmäeltä, jossa Valimon alueella ei vielä 90-luvun alussa ollut juuri lainkaan asukkaita.

Kiinnostavia kohteita on mahdollista löytää ihan kaupungin ytimestäkin. Esimerkiksi Hakaniemen Sokoksen rakennuksen muuttaminen asuintaloksi olisi todennäköisesti järkevämpää kuin pyrkimys löytää siihen uutta liiketoimintaa.

Hanna-Leena Ylinen