Santahamina. Sandholm. ”Santis”. ”Sandis”. Tuo vuosisatojen varrella niin monta nimeä omannut, monelle tuttu, pitkän historian omaava, upea varuskuntasaari.
Miten hieno päivä Santahaminassa meillä olikaan sunnuntaina 19.3.! Oppaamme, Santahamina-asiantuntijan Jarmo Niemisen aina niin luotettavassa ja asiantuntevassa ohjauksessa saimme todella sitä, mitä otsikko lupasi: aimo annoksen Santahaminan historia- ja luontotietoutta. Jarmo Nieminen ja lintuopas Paul Segersvärd kuljettivat meitä pitkin saarta, ja pysähtelimme kuulemaan vuoroin saaren historiaa, vuoroin sen luonnosta. Näin maaliskuun puolivälissä luonto uinui vielä hetken talven jäljiltä, mutta jo kuukauden-parin päästä paikat, joita nyt näimme, puhkeavat aivan uudenlaiseen kukoistukseen.
Kuperkeikan valleilta oli hyvä tarkkailla lintuja. Kuva: Minna Mäkinen
Maa oli jo varsin lumeton paikoittaisia pieniä, jäisiä alueita lukuun ottamatta. Säiden haltija tarjoili meille toden totta parastaan. Tuuli rannikolla osaa olla kova ja kylmä, mutta retkipäivänämme ilma oli täydellisen tyyni. Ei tuullut lainkaan. Hädin tuskin oksa puussa liikahti. Säät ovat yleensäkin suosineet hyvin ainakin niitä Helsyn retkipäiviä, joille itse olen osallistunut, mutta näin tuuleton, leuto kevätsää oli enemmän kuin olisi uskaltanut toivoakaan. Myös luonto esitteli monimuotoisuuttaan: Näimme noin 25 lintulajia. Huikein elämys monelle oli varmastikin merikotka, jonka näimme Paul Segersvärdin kaukoputkella muutaman kilometrin päässä olleella saarella.
Retken päätteeksi halukkaat menivät sotilaskotiin munkkikahveille, minkä jälkeen oli tarjolla vielä ekstraretki Santahaminan joukkohautausmaalle, jonne on haudattu noin 1300 sisällissodan aikana punavankileireillä kuollutta henkilöä. Käynti oli todella pysäyttävä ja hautausmaa erilainen kuin mikään muu koskaan näkemäni hautausmaa.
Suosittelen Santahaminan retkiä lämpimästi kaikille luonnosta ja historiasta kiinnostuneille. Silloin, kun saareen on mahdollisuus päästä, sinne kannattaa lähteä; käynti varmasti on sen arvoinen.
Minna Mäkinen