Helsy

Helsingin luonnonsuojeluyhdistyksen blogi


2 kommenttia

Vartiosaaren tarinassa suurta draamaa.


Osa 1 Kuolemantuomio

Tänä syksynä kerroin Facebook-päivityksessäni miten Vartiosaaren viime vuosien tarina muistuttaa Täällä pohjantähden alla Koskelan Akselin tarinaa. Ensin kuolemantuomio, sitten kuolemantuomion peruminen ja lopulta armahdus. Vartiosaari sai kuolemantuomion valtuuston äänestyksessä 26.10. 2016 jolloin valtuusto päätti Vartiosaaren osayleiskaavan hyväksymisestä kahden äänen erolla.

Ennen äänestystä Senaatintorilla oli koolla runsaasti ihmisiä jotka olivat tulleet kertomaan että heidän mielestään Helsingin viheralueille ei saa rakentaa. Vartiosaaren puolustajat olivat myös paikalla. Meillä Vartiosaaren puolustajilla oli vielä ennen valtuuston kokousta tilaisuus tavata valtuustoryhmiä. Kävimme kokoomuksen ja keskustan ryhmissä koska uskoimme, että näiden ryhmien joukosta voisimme saada puuttuvat äänet. Tiedossa oli jo ennen valtuuston kokousta että tulossa oli hyvin tiukka äänestys Vartiosaaresta.

Valtuustosalissa oli hyvin sähköinen tunnelma 26.10. 2016,  yleiskaavasta tultaisiin äänestämään, viimeisenä äänestettäisiin Vartiosaaren tulevaisuudesta. Miten se näkyi valtuustoryhmissä? Päiviä ennen valtuustokokousta tuli tietoa että vihreät tulisivat äänestämään Vartiosaaren virkistysaluevaihtoehdon puolesta. Oli tiedossa että tulemme saamaan vasemmistoliiton, Rkp:n sekä kristillisten äänet, tämä tekisi äänestystuloksesta hyvin tasaisen. Valtuustokokouksen aikana tekstiviestit lentelivät ilmassa, lähes reaaliajassa saimme tiedon siitä että tarvitsemme yhden tai kaksi ääntä. Osmo Soininvaaran poistuminen äänestyksestä tuli yllätyksenä, vihreiden ryhmästä erkaantui Vartiosaaren puolustajien ryhmä joka ilmoitti että mikäli Osmo Soininvaara osallistuu äänestykseen, he äänestävät yleiskaavaa vastaan. Soininvaara poistui ennen Vartiosaari äänestystä ja hänen varajäsenensä äänesti Vartiosaaren virkitysaluevaihtoehdon puolesta.

Ehkä dramaattisin vaihe koko äänestyksessä koettiin ennen valtuustokokouksen alkua kaupungintalon edessä jossa  tapasin kaupungintalon edustalla kaksi perussuomalaista valtuutettua, Helena Kantolan ja Rene Hurstin. Vaihdoimme ajatuksia yleiskaavasta ja Vartiosaaresta, molemmat vakuuttivat äänestävänsä Vartiosaaren virkistysaluevaihtoehdon puolesta. Tässäkö olivat ne meille tärkeät ratkaisevat äänet?
Toisin kävi, juuri ennen Vartiosaaren käsittelyä näimme Risto Rautavan käyvän Rene Hurstin ja Helena Kantolan puheilla valtuustosalissa.  Kaksi ääntä vaihtoi puolta ja äänestyksen tulos 44-40 ja yksi tyhjä. Valtuustosali täyttyi kiihkeistä vastalauseista, Vartiosaari rakennettaisiin.

Kuva Mika Välipirtti

Osa 2 Kuolemantuomion lykkäys

Äänestyksen jälkeen Vartiosaaren puolustajien keskuudessa vallitsi epäusko, vuosikausia jatkunut taistelu saaren säilyttämisestä virkityssaarena ja luontokohteena oli hävitty. Saari tultaisiin betonoimaan ja sen ainutlaatuinen arvokas saaristoluonto raiskattaisiin. Tyrmistys ja järkytys välittyivät viesteistä joita tulvi viestintäkanavista. Tuntui kuin tumma pilvi oli laskeutunut saaren ylle, luontokin tuntui reagoivan ja saaren yllä lepäsivät harmaat pilvet päiväkausia, näin kertoi minulle saaren asukas, eräs aktiivi sanoi vetäytyvänsä laatimaan hallinto-oikeusvalitusta. Hallinto-oikeus olisi ratkaiseva siis saaren kohtalon. Mitä tapahtuisi seuraavaksi?

Helsingin kaupunginsuunnitteluvirastossa ei levätty – päätöstä juhlittiin kuohuviiniä kilistellen  ja sen jälkeen alkoi nopeasti Vartiosaaren asemakaavoituksen suunnittelu. Saaren puolustajien toivo oli siis Vartiosaaren päätöksen kumoamisessa hallinto-oikeudessa. Valitusta suunniteltiin ja tehtiin pitkään ja mahdollisimman tarkasti.  Helsingin ja helsinkiläisten kokonaisetua palvelisi paremmin, että Vartiosaarta kehitettäisiin ympäristö- ja virkistysarvojen pohjalta, kaavoituksessa oli elementtejä jotka olivat maakuntakaavan vastaisia, myöskään menettelytavat eivät olleet kaikin osin lainmukaisia. Vartiosaaresta jätettiin määräaikaan mennessä 10 valitusta Helsingin hallinto-oikeuteen. Saaressa elämä jatkui entisellään, tosin tunnelmat jakautuivat kahteen osaan, osa uskoi että saari on menetetty, mutta myös heitä oli runsaasti jotka olivat sitä mieltä että oli taisteltava edelleen. Hallinto-oikeuden päätöksellä ja asemakaavoituksessa saari voitaisiin vielä pelastaa. Vierailijoita saareen tuli jälleen ennätysmäärä, kaupunki järjesti saaressa kiertokävelyn jossa tutustuttiin saaren kulttuurihistoriaan ts. vanhoihin huviloihin. Merkittävä edistysaskel oli kesällä 2017 auennut Aurinkoinen hymy ry:n kuntouttavalla työtoiminnalla kehitetty kesähotellitoiminta, joka toi saareen runsaasti lisää kävijöitä.

Poliittinen keskustelu Vartiosaaren ympärillä siirtyi kabinetteihin. Edessä olivat kunnallisvaalit ja oli ennakoitu että tärkeä vaaliteema tulisi olemaan ympäristön ja viheralueiden säästyminen yleiskaavassa. Vaalien muuttuminen pormestarivaaleiksi söi valitettavasti suurimman huomioarvon. Luontoarvot näkyivät kuitenkin myös vaalituloksessa. Vanhasta valtuustosta vaihtui lähes puolet edustajista. Pois tippui useampi Vartiosaaren rakentamista kannattanut demari, kokoomuslainen sekä vihreä poliitikko. Demarit hävisivät vaaleissa eniten – Vartiosaaren kannalta tämä oli myönteistä koska  varsin hyvin on ollut tiedossa se että Helsingin demarit ovat vaatineet Vartiosaaren rakentamista jo vuosikymmeniä.  Uuden valtuuston kokoonpanoa tutkittiin tarkkaan ja yllätykseksi todettiin että tämä valtuusto ei ehkä rakentaisi Vartiosaarta.

Osa 3. Kesä 2017 – mitä sitten tapahtuikaan? (Armahdus?)

Vuoden 2017 suurin ympäristö- ja kaupunkipoliittinen uutinen jysähti Helsingin budjettineuvottelujen aikana 29.10 iltapäivällä.  Vartiosaaren kaavoitus on keskeytetty täksi valtuustokaudeksi. Mitä oikein tapahtui?

Kun Helsingin budjettineuvottelut alkoivat oli selvää että suurin puolue kokoomus ja toiseksi suurin puolue vihreät neuvottelivat ensin keskenään keskeisimmistä tavoitteista. Kokoomuksen ajama veroäyrin alennus antoi vihreille mahdollisuuden tuoda pöytään useita heille tärkeitä tavoitteita. Anni Sinnemäki oli keskeinen henkilö Vartiosaaren kaavoituksen kytkemisessä Helsingin budjettineuvotteluihin. Vihreiden sisältä tulleen tiedon mukaan Anni Sinnemäki oli nostanut Vartiosaaren mukaan ja sai tukea kaikista muista valtuustoryhmistä paitsi demareista.

Vähäisemmälle huomiolle on jäänyt se seikka että HKL:n investointiohjelmassa ei mainittu Vartiosaarta lainkaan. Koska ohjelma ulottuu vuoteen 2027 se tarkoittaa että Vartiosaaren rakentaminen ei voisi alkaa ennen sitä, kaavoitusta se ei estä. Myös Kruunuvuorten sillat pääsevät rakennusvaiheeseen vasta 2024 ja valmistuvat noin v. 2026,  koska Vartiosaaren rakentaminen on osayleiskaavan mukaisesti sidottu raitiotielinjaston varaan ei saarta voi rakentaa ennen kuin raitiotielinjasto on investointikohteena. Vartiosaarta ei siis rakenneta seuraavaan kymmeneen vuoteen – eikä välttämättä lainkaan. Päätöstä ei tehdä tämän valtuuston aikana, seuraavan valtuuston tehtäväksi jää päättää asiasta.

Jos Ville Lehmuskosken esittelemä HKL:n investointiohjelma sai aikaan varovaisia ajatuksia – ehkä sittenkin saari säästyy, Anni Sinnemäen ilmoitus saaren kaavoituksen keskeyttämisestä sai aikaan valtavan tunnereaktion. Saaren puolustajien facebookryhmä täyttyi kaupunkilaisten onnitteluviesteistä. Saaren puolustajat kyynelehtivät avoimesti, tunteet olivat todella koskettavia ja liikuttavia.

Oliko kaikki siis poliittista teatteria jonka tarkoituksena oli nostaa vihreiden ympäristöimagoa? Ei välttämättä, asemakaavoituksen pysäyttäminen on konkretiaa. Se tarkoittaa myös sitä että kaupunkisuunnitteluvirastossa ei tehdä Vartiosaaren asemakaavoitusta. Tosin on myös tihkunut tietoja joiden mukaan Vartiosaaren asemakaavoitussuunnittelu on jo varsin pitkällä. Vartiosaaren tulevaisuus on siis edelleen avoin. Me pyrimme siihen että seuraava vaihe saaren tarinassa on armahdus.

Mika Välipirtti

Kirjoittaja on Save Vartiosaari -liikkeen aktiiveja ja Helsingin luonnonsuojeluyhdistyksen hallituksen jäsen.

Kuva Mika Välipirtti

 


Jätä kommentti

Hesari ja Tatu Rauhamäki yllyttävät laittomuuksiin Östersundomissa

Helsingin Sanomat hehkuttaa kaupunginhallituksen puheenjohtaja ja kuntavaaliehdokas Tatu Rauhamäen (kok) halua rakentaa Östersundomin alueita ”läheisellä Natura-alueella pesivistä linnuista huolimatta”. 1)

Tämä on alamittaista populismia.

Luontoarvojen sivuuttaminen kaavoituksessa on yksiselitteisesti vastoin lakia. Aivan erityisen laitonta se olisi Natura-alueiden osalta. Helsingin Sanomat ja Tatu Rauhamäki yllyttävät siis kaavoittajaa laittomuuksiin.

On erikoista, ettei kumpikaan ole oppinut mitään Östersundomin kaavoituksen kompasteluista.

Östersundom liitettiin v. 2009 pakkopäätöksellä Helsinkiin, ja seuraavana vuonna  kaupunkisuunnitteluviraston (KSV) silloiset johtajat Tuomas Rajajärvi ja Matti Visanti kävivät pyytämässä ympäristöministeri Paula Lehtomäeltä (kesk), ettei Helsingin tarvitse noudattaa Natura-säädöksiä Östersundomissa.

Lehtomäki lupailikin löysää linjaa. Kun vierailu ja alustavat lupaukset tulivat julkisuuteen – ensimmäisenä Suomen Luonnossa – Lehtomäki oli kompastua jalkoihinsa kiireessään perua puheensa. Ministerillä kun ei ole valtakirjaa edistää laittomuuksia.

Rajajärven ja Visannin ”ei laki voi Helsinkiä koskea” -linja jumitti Östersundomin kaavoituksen vuosiksi. Heidän väistyttyään eläkkeelle KSV alkoi ymmärtää realiteetteja. Viime syksynä sen edustajat esittivät Salmenkallion metroaseman poistoa ja rakennettavan alueen vetämistä riittävän kauas Natura-alueista. Tämä poistaisi pääosan kaavoituksen esteistä.

Nyt Helsingin Sanomat ja kaupunginhallituksen puheenjohtaja haluavat uudelleen ajaa Östersundomin kaavoituksen umpikujaan. Yritys kaavoittaa Östersundom Natura-säädöksiä loukaten tekisi asiasta EU-tason kiistan.  Tämän tavoittelemisessa on ylen työlästä nähdä mitään järkeä.

Hesari huiputtaa lukijoitaan

Helsingin Sanomat on jo pitkään, ja monissa laajoissa artikkeleissa propagoinut tarinaan ”pyy uhkaa Östersundomin rakentamista”.  Tai ruisrääkkä. Tai kehrääjä. 2)

”Helsinki on jättämässä suuren osan Östersundomin Salmenkalliosta ja Talosaaresta toistaiseksi kaavoittamatta, sillä alueella pesii pyitä, kehrääjiä ja ruisrääkkiä”, lehti selittää tällä kertaa.

Kysymys on siis vain kolmen lintulajin muutamasta parista, lehti väittää.

Helsingin Sanomien tarina ei ole totta, ja lehden toimitus tietää sen.

”Todellisuudessa Östersundomin Natura-alueiden suojeluperusteena on 9 suojeltua luontotyyppiä, 28 kasvi- ja sienilajia, yksi hyönteislaji sekä 22 lintulajia.”
”Euroopan unionin Natura-verkosto ei suojele yksittäisiä pyitä tai ruisrääkkiä, vaan sen tavoite on turvata riittävä määrä kaikkia EU:n alueella esiintyviä luonnollisia elinympäristöjä ja niiden eliölajeja. Suojelusta tinkiminen johtaisi hiljalleen koko suojelualueverkoston ja eurooppalaisen luonnon monimuotoisuuden rapautumiseen”, kirjoitti lintuyhdistys Tringan puheenjohtaja Jukka Hintikka vastineessaan viime vuonna. 3)

Hesarin toimitus voisi itsekin helposti tarkistaa Östersundomin Naturoiden suojeluperusteet, ja luultavasti he ovat sen myös tehneet. Samojen perättömien väitteiden jatkuva toistaminen mitä ilmeisimmin on toimituksen harkittu valinta.

Keskustapuolueen oma ja sitä lähellä oleva maakuntalehdistö, unohtamatta MTK:n Maaseudun Tulevaisuutta, harrasti tällaista luonnonsuojelun vastaista perättömien väitteiden levittelyä 1970-90-luvuilla. Maakuntalehdistö on pääosin irtautunut kepusta ja sitä myöten huomattavasti rauhoittunut. Pölhöpopulismin lipunkantajaksi on ryhtynyt vuorostaan Uudenmaan maakuntalehti Helsingin Sanomat.

Vuosi sitten 22 median päätoimittajat vetosivat ”Luotettavan median puolesta” valemedioita vastaan. Vetoomuksen allekirjoitti myös HS:n päätoimittaja Kaius Niemi. 4)

Vetoomus oli aiheellinen ja kannatettava, mutta kun luotettavaksi ilmoittautuu, eivät myöskään jutut saisi olla kuin valemedioista reväistyjä.

Paljonko maksaa Senaatintori?

Valitustensa tueksi toimitus on ynnäillyt spekulatiivisia tuloja tonteista:
”Tuntuu täysin kohtuuttomalta, että muutama kehrääjä maksaa Helsingille 100 miljoonaa euroa. Olisi eri asia, jos ne olisivat aidosti uhanalaisia, mutta eivät ne sitä ole”, Rauhamäki sanoo HS:lle.
Myös tämä on halpispopulismia.

Vihreiden näkyvä kuntapoliitikko Osmo Soininvaara on vuosia kaupitellut laskelmiaan valtavista tonttituloista, jotka menetetään, kun armeijan annetaan jatkaa Santahaminassa, eikä saarta kaavoiteta asutukselle. Sivuutan vain maininnalla sen, ettei Soininvaara piittaa vähääkään siitä mitä maksaisi armeijan uuden varuskunnan rakentaminen – johonkin.

Kumma ettei kokoomus ja Tatu Rauhamäki ole tarttuneet Soininvaaran spekulaatioihin, vaan vastustavat armeijan häätämistä Santahaminasta.

Yhtä hyvin voisimme laskea mitä Helsinki menettää, kun Senaatintori pidetään tyhjänä. Kaupungin parhaalla paikalla, eikä juuri muuta käyttöä, kuin olla vaan autiona.

Östersundomin rakentaminen tulee tuottamaan tappiota. Yksin metro maksetaan nykyisen arvion mukaan 800 miljoonaa euroa. Kadut ja kunnallistekniikka eivät rakennu ilmaiseksi. Suunnittelukin maksaa, ees-taas-huopaaminen se vasta maksaakin. Tonteista perittävät maksut eivät kata näitä kuluja.

Kaupunki ei menetä euroakaan, kun se ei lainvastaisella kaavoituksella aloita kymmenen vuoden oikeusprosessia. Sen sijaan Hesarin ja Tatu Rauhamäen tahdon noudattaminen tulisi todella kalliiksi.

Mikko Niskasaari

 

LÄHTEITÄ JA LISÄTIETOJA:

1) Joonas Laitinen: ”Helsinki menettää sata miljoonaa euroa ”muutaman” linnun takia – kokoomus pelkää äänestäjiensä pakenevan naapurikuntiin”. HS 17.3.2017.
http://www.hs.fi/kaupunki/art-2000005130703.html

2) Esimerkkejä HS:n kirjoituksista.
Marja Salmela: ”Pyyn ja ruisrääkän suojelu uhkaa kaataa itämetron jatkon Östersundomiin”, HS 13.1.2016
http://www.hs.fi/kaupunki/art-2000002879561.html
Lari Malmberg: ”Pyy, ruisrääkkä ja kehrääjä voittivat Helsingin kaupungin – Östersundomin metrolinjaa siirrettiin pohjoiseen”. HS 29.11.2016

3) Jukka Hintikka: ”Östersundomia uhkaa kelvoton kaavoitus, ei pyy”. HS 16.1.2016.
http://www.hs.fi/paivanlehti/16012016/a1452835967092

4) Vetoomus ”Luotettavan median puolesta” 1.3.2016.
http://dynamic.hs.fi/2016/paatoimittajat/

 


5 kommenttia

Pikselit uhkaavat Helsingin luontoa

 

Kuva Hanna-Leena Ylinen

Asukkaat toivoivat viheralueiden säilyvän, yleiskaavaehdotus jatkaa silti uudisraivauslinjalla.

Helsingin kaupunkisuunnitteluvirasto on 1.10.2015 julkaissut yleiskaavaehdotuksen ja kaupunkisuunnittelulautakunta päättää siitä kokouksessaan 10.11.2015.

Alkuvuonna näytteillä olleen yleiskaavaluonnoksen suurin ongelma oli kartan jakautuminen hehtaarin kokoisiin ruutuihin, jotka ovat keskenään vuorovaikutteisia siten, että yksittäinen ruutu voi muuttua naapuriruudun vaikutuksesta. Tällainen on vaarallista kaupunkiluonnolle, sillä se tekee mahdolliseksi suhtautua asuntovaltaisen alueen pikselien vieressä oleviin virkistysaluepikseleihin ikään kuin rakennusmaana.  Lue lisää…


1 kommentti

Uudisraivauskaavan sijaan Helsinkiin tarvittaisiin suunnanmuutoskaava

Helsingin kaupunkisuunnitteluvirasto julkaisi yleiskaavaluonnoksensa 20.11.2014. Vaikka kaavaprosessin aikana on puhuttu tiivistämisestä, luonnos viittaa pikemminkin kaupunkirakenteen levittämiseen.

Kyseessä näyttäisi olevan varsinainen uudisraivauskaava, sillä toteutuessaan se tuhoaisi 300 hehtaaria metsää Helsingistä.

Suunnanmuutos vanhanaikaisesta uudisraivauksesta aitoon tiivistämiseen olisi mahdollinen, sillä Helsingin jo rakennettuja alueita pystyisi tiivistämään. Tätä on havainnollistettu esimerkiksi Urban Helsinki -ryhmän tuottamalla Pro Helsinki 2.0 -vaihtoehtokaavalla.

Maailmalla jo rakennettujen alueiden täydentäminen on kaupunkisuunnittelun trendi. Esimerkiksi Tukholmassa 40 prosenttia 2000-luvulla tapahtuneesta väestönkasvusta on sijoittunut enintään kahdeksan kilometrin etäisyydelle keskustasta, kun Helsingissä vastaava luku on vain 15 prosenttia. Vancouverissa taas kasvun lähtökohdaksi otettiin ”growing up rather than growing out” ja kaupunki tiivistyi erityisesti keskustassa, sillä suunnittelun periaatteena oli, että viheralueisiin ei kosketa. Lue lisää…


3 kommenttia

Östersundomissa valitaan: kaava vai 10 vuoden oikeudenkäynti?

”Jos kaupunkirakenne tässä ei kytkeydy mereen, emme saa aikaan sellaista kaupunkirakennetta, josta olemme unelmoineet”, valitti kaupunginjohtaja Jussi Pajunen Helsingin Sanomissa (24.10.2014) Östersundomin kaavaluonnoksen saamasta kritiikistä.

Kaupunginjohtaja Jussi Pajunen on oikeassa siinä, että Helsingin tavoitellessa Östersundomin aluetta Sipoolta, hanketta kaupiteltiin unelmilla. Unelmille ei kuitenkaan ollut katetta. Ympäristöjärjestöt kertoivat sen jo ennen liitosta, mutta kaupungin johdossa ei viestiä haluttu kuulla.

Yksi uhatuista Natura-alueista on Torpviken, jonka etelärannan valtaisi asutus. Kuva Mikko Niskasaari.

Lue lisää…


1 kommentti

Isosaaren avohakkuut

Helsingin kaupunginvaltuusto kävi tutustumassa 3. syyskuuta Isosaareen, tulevaan mahdolliseen kaupungin virkistysalueeseen, kesäleirien ja matkailuelinkeinojen saareen. Näky oli järkyttävä. Saaren keskiosan metsä, noin 15 hehtaarin alueelta, oli kaadettu. Paikalla oli ollut myrskyihin tottunut ja niihin asemoitunut järeä kuusikko. Metsää oli varjeltu kuninkaan suojelupäätöksin jo 1700-luvulla Tallinnan matalalle näkyvänä ja merikortteihin piirrettynä maamerkkinä. Keskisen Suomenlahden uloimpana saarena Isosaari tunnettiin lepakoistaan ja muuttavien ja vaeltavien varpus- ja petolintujen ja lepakoiden levähdyspaikoista. Kuusikon tuhoutuminen alkoi Metsähallituksen vuoden 2007 aukko- ja harvennushakkuista. Antti-myrsky ja viime talven myrskyt olivat raadelleet metsänhoitotöiden alueille laajempia tuulikäytäviä. Silti vankka puusto kasvoi ilmakuvien ja paikallisten sotilaiden mukaan kesällä 2014 edelleen ympäri aluetta.

Helsinkiläisten näkökulmasta hävitettiin merkittävä osa saaren käyttöarvoista, koska nyt keskeisin liikuntareitistö polveilee avohakkuualueen sisällä ja aiemmin länsimyrskyiltä suojassa ollut kasarmialue on altis koville tuulille. Metsähallituksenkin pitäisi ymmärtää, ettei ulkomeren saariston puustoa hoideta kun mantereen talousmetsiä. Aistin sydämessäni valtuutettujen tunteet Metsähallituksen arvoista, katsellessamme hakkuaukean keskellä jäänyttä kansalaissodan hautausmaata. Metsähallituksen Metsätalous näyttäytyy Helsingistä katsoen ylimielisenä toimijana, joka ei ota huomioon muita. Lisäksi voidaan ihmetellä, miksi Metsähallituksen Luontopalvelut eivät tienneet hakkuista. Saaren metsillä oli aidosti sekä kulttuurihistoriallisia että Metso-ohjelman mukaisia tai muita luonnonsuojelullisia arvoja. Osa hakkuistakin rajautui luonnonsuojelualueisiin.

Jarmo Nieminen

 

Helsingin luonnonsuojeluyhdistyksen puheenjohtajan Jarmo Niemisen mielipidekirjoitusta 7.9.2014 ei julkaistu valtamediassa. Keskustelu Isosaaresta kuitenkin jatkuu.


Jätä kommentti

Mihin Helsingissä voisi rakentaa?

Luontojärjestöt ovat kartoittaneet Helsingin arvometsiä sekä laajoja luonto- ja virkistysalueita ja tehneet esityksen niiden turvaamisesta Helsingin uudessa yleiskaavassa.

Metsien ja luonnonrantojen säilyttäminen on mahdollista, vaikka kaupunki kasvaisikin. Toisin kuin usein väitetään, luontoaktiivit eivät vastusta asuntoja – tai ”koteja” niin kuin mielikuvilla leikittelevät virkamiehet tai media niitä tunteellisesti kutsuvat – vaan kaupunkirakenteen levittämistä luontoalueille.

Yksityiskohta Helsingin arvometsät -esitykseen liittyvästä kartasta. http://helsinginmetsat.fi/helsingin-arvometsat

Jos Helsingin kaupunkisuunnittelun lähtökohdaksi otettaisiin niin asukkaiden kuin luonnonkin kannalta hyvä kaupunki, ei metsä- tai ranta-alueita enää uhrattaisi rakentamiselle, vaan asunnoille pyrittäisiin löytämään tilaa jo rakennetuilta alueilta.

On monia mahdollisuuksia kaavoittaa asuntoja – tai ”koteja” – kaupungin kasvavalle väestölle koskematta luontoalueisiin.  Tässä on muutamia ideoita:

1. Kaupungin tulisi tiivistyä jo rakennetuilta alueilta erityisesti Kehä I:n sisältä

Tutkimuksen mukaan Helsinki on esimerkiksi Tukholmaan verrattuna levittäytynyt laajemmalle alueelle kuin asukasmäärä edellyttäisi. Täydennysrakentamismahdollisuuksia tulisikin etsiä jo rakennetuilta alueilta ja Kehä I:n sisäpuolelta, myös siellä säilynyttä luontoa kunnioittaen.

Tukholmassa 40 prosenttia 2000-luvulla tapahtuneesta väestönkasvusta on sijoittunut enintään kahdeksan kilometrin etäisyydelle keskustasta, kun Helsingissä vastaava luku on vain 15 prosenttia. Helsingissä asuinrakentamista tulisikin sijoittaa kantakaupunkiin ja sen välittömään läheisyyteen. Helsingin uuden yleiskaavan innoittamissa vaihtoehtokaavoissa rakentaminen on pyritty sijoittamaan Kehä I:n sisäpuolelle.

2. Peruskorjausikään tulevissa lähiöissä on potentiaalia tonttien tehokkaampaan käyttöön

Peruskorjausikään tulevissa lähiöissä on runsaasti täydennysrakennuspotentiaalia. Taloyhtiöille tulisi tarjota mahdollisuus rahoittaa esimerkiksi putkiremontti lisärakennusoikeutta myymällä.

Joskus peruskorjauksen sijaan voi olla järkevämpää purkaa 40 – 50 -vuotias lähiötalo ja rakentaa samalle tontille uudestaan tehokkaammin. Tämä olisi myös taloudellisesti kannattavaa niin asukkaille kuin kaupungillekin. Kaupungin kannalta säästöjä syntyisi mm. valmiina olevasta infrastruktuurista. Asukkaille purkaminen olisi houkuttelevaa, koska se tarjoaisi harvinaisen mahdollisuuden asumiseen täysin uudessa asunnossa tutulla paikalla.

Mellunmäkeen on mahdollisesti tulossa purkavan tiivistämisrakentamisen pilottikohde. ”Jos kortteleita tiivistetään, iso osa asuntopulasta ratkeaa,” totesi kaupunkisuunnittelulautakunnan puheenjohtaja Risto Rautava Helsingin Sanomien aihetta käsitelleessä uutisessa 11.7.2014.

3. Yksityisautoilun väheneminen vapauttaa runsaasti kaupunkitilaa

Helsingin kaupungin pyrkimys vähentää yksityisautoilua on saanut Suomessa vain vähän julkisuutta. Brittiläisessä The Guardianissa Helsingin mm. Kutsuplus-järjestelmään perustava liikennesuunnittelu on kuitenkin huomioitu. Lehti uutisoi 10.7.2014, että vuonna 2025 – siis noin kymmenen vuoden kuluttua – Helsingin liikennejärjestelmä olisi niin hyvin toimiva, ettei auton omistaminen enää kannattaisi.

Kun yksityisautoilu tulee tarpeettomaksi ja siitä vähitellen luovutaan, vapautuu runsaasti kaupunkitilaa uuteen käyttöön. Tämä mahdollistaa asuinrakentamisen esimerkiksi osaan nykyisistä paikoitusalueista ja liikenneväylistä.

Yksityisautoilun väheneminen mahdollistaa myös sisääntuloväylien bulevardisoinnin asuinkaduiksi. Bulevardisoinnin osalta on kuitenkin oltava tarkkana, ettei kaupunkirakennetta levitetä sen varjolla sisääntuloväylien tuntumassa sijaitseville luontoalueille.

4. Toimitilojen muuttaminen asunnoiksi

Verkkopalvelut ovat tehneet monet liiketilat tarpeettomiksi ja hyviltä alueilta on vapautumassa toimitiloja muutettavaksi asunnoiksi tai purettavaksi asuinrakentamisen tieltä. Esimerkkejä tällaisesta on jo: Alppilassa Kotkankadulla sijaitsevaa toimistotaloa ja Itäkeskuksen toimistohotellina toiminutta Maamerkkiä ollaan muuttamassa asunnoiksi.

Asioinnin siirtyminen verkkoon on hiljentänyt ostoskeskuksia, jonka vuoksi kauppojen tilalle voisi osittain tai kokonaan tulla asuntoja. Helsingissä on myös tehottomasti rakennettuja yritysalueita (mm. Roihupelto), joihin sopisi asuinrakentamista. Kokemusta asuntojen rakentamisesta yritysalueelle on kertynyt ainakin Pitäjänmäeltä, jossa Valimon alueella ei vielä 90-luvun alussa ollut juuri lainkaan asukkaita.

Kiinnostavia kohteita on mahdollista löytää ihan kaupungin ytimestäkin. Esimerkiksi Hakaniemen Sokoksen rakennuksen muuttaminen asuintaloksi olisi todennäköisesti järkevämpää kuin pyrkimys löytää siihen uutta liiketoimintaa.

Hanna-Leena Ylinen


5 kommenttia

Betonipuolue uhkaa terveyttäsi

Vartiosaaren korkeimmalta huipulta, jonka nimi saattaa olla Vartiokallio tai sitten Viikinkikallio, siitä kuulemma väitellään, näkee miksi betonipuolue himoitsee saaren rakentamista. Kalliolta avautuu päätä huimaava näköala yli Helsingin itäisen saariston, kaukana sinisessä udussa uivaan Sipoon ja Porvoon saaristoon. Jos metsät kaadettaisiin, merinäkymää olisi 360 astetta.

Tämän näköalan vuoksi Vartiosaaren luonto halutaan hävittää. Vaikka propaganda muuta väittää, sillä ei ole mitään tekemistä Helsingin hulppean asuntotavoitteen täyttämisen kanssa, eikä varsinkaan kohtuuhintaisten asuntojen kanssa. Vartiosaareen ei koskaan rakennettaisi ainuttakaan kohtuuhintaista asuntoa, eikä ole tarkoituskaan rakentaa.

Talosaari Vartiosaari 160 MNiskasaari

Näkymä Vartiosaaren huipulta itäiseen saaristoon.

Merinäköala nostaa tonttien ja asuntojen hintaa, ja siitä Vartiosaaressa on kysymys. Kaupunki voisi rahastaa kovan hinnan tonteista, ja grynderit voisivat tuottaa kerralla törkeän kalliita asuntoja ”hyville veronmaksajille”. Betonipuolueen todellinen tunnus ja tavoite on ”rannat rikkaille”, olipa kunkin omakohtaisen jäsenkirjan väri ihan mikä tahansa. Sama koskee kaikkia yrityksiä hyökätä Helsingin merellisille ja metsäisille virkistysalueille.

MNiskasaari_profLiisa Tyrväinen

Professori Liisa Tyrväinen tutkii metsien terveysvaikutuksia.

Virkistysalueissa ei ole kysymys vain viihtyvyydestä – joka sekään ei ole ”vain”. Kysymys on terveydestä, kertoi Metlan professori Liisa Tyrväinen, ympäristötoimittajien ryhmän vieraillessa Vartiosaaressa toukokuun puolivälissä. Luonnossa liikkuminen vaikuttaa terveyteen muutoinkin kuin itse liikunnan kautta.

Tyrväisen ryhmällä on asiasta tutkimustuloksia. Helsingin kaupungin työntekijöistä koottu testiryhmä elpyi työpäivän jälkeen selvästi nopeammin Keskuspuiston metsässä, kuin rakennetuissa puistoissa, jotka nekin olivat parempia kuin keskustan betonimaisema. Metsässä stressi helpottaa ja verenpaine laskee.

Tutkimukset osoittavat, ettei elvyttävään vaikutukseen riitä muutama puu, vaan alueen on oltava riittävän laaja. Ei riitä myöskään kynitty puisto, vaikka se saattaakin olla kiva piknikpaikka. Alueen täytyy tuntua metsältä, sen täytyy olla metsää.

Japanilaiset ovat erityisen innostuneita metsien terveysvaikutusten tutkimisesta, ja heidän tuloksensa ovat häkellyttäviä. ”Tappajasolujen ja syöpää ehkäisevien proteiinien määrä veressä oli metsäretken jälkeen korkeampi, kuin kaupunkiympäristössä kävellessä”, professori Tyrväinen kertoi.

Kovaa peliä Helsingissä: betonipuolue käy hengen päälle!

Ihan äärimmilleen ei tulkintoja tosin kannata vielä vetää. Luonnon ja yleensäkin esteettisten elämysten terveysvaikutusten systemaattinen tutkimus on uutta, ja hyvin paljon kysymyksiä on auki. Esimerkiksi vaikutustenmekanismia ei tunneta. Toisaalta suomalaiset ovat aina tienneet vaistomaisesti, mihin livistää rentoutumaan: metsään.

MNiskasaari_petäjä

Vartiosaaren nuorisotalon vieressä kasvaa vankkoja petäjiä, jotka pystyisivät kantamaan kotkan pesää.

Jonkin verran on tutkittu myös, kuinka suuri osa ihmisistä kokee luonnon tärkeäksi, ja kuinka monelle se ei merkitse mitään. Tamperelaisten ja helsinkiläisten asenteita luodanneessa kyselyssä oli viisi (5) prosenttia ”aitoja urbaaneja”, ihmisiä joille luonnolla ei ole väliä. Viidennekselle luonto merkitsi erittäin paljon, ja loput sijoittuivat eriasteisesti näiden väliin. Otan vapauden tulkita, että noin 80-95 prosenttia koki luonnon itselleen enemmän tai vähemmän tärkeäksi. Lähellä sijaitseva metsä oli merkittävä tekijä ihmisten valitessa asuinpaikkaansa kaupungissa.

Vartiosaaressa ja Helsingin käynnissä olevassa yleiskaavoituksessa valitaan, rakennetaanko kaupunkia viiden prosentin vai enemmistön ehdoilla.

Mikko Niskasaari
teksti ja kuvat