Mitä kiinnostavaa sorakuopissa voi olla? Paljonkin, mikä yllätti Helsingin ja Sipoon luonnonsuojeluyhdistysten järjestämällä retkellä Porvooseen lauantaina 9.7.2016. Tarkoituksena oli tutustua Kråkön ja Sandhöjdenin paahdeympäristöjen kasveihin ja hyönteisiin. Oppaina toimivat Jarmo Nieminen ja Anders Albrecht.
Ensin tutustuttiin Rudus Oy:n yli neljäkymmentä vuotta käyttämättömänä olleeseen Kråkön soranottoalueeseen. Sitä oli viime vuosina alettu kunnostaa tavanomaisesta poikkeavalla tavalla: oli rakennettu sekä tekolampia että kivi- ja maakasoja muun muassa parantamaan viitasammakoiden, rantakäärmeiden, sudenkorentojen ja kivitaskujen elinoloja. Lisäksi puustoa oli paikoin kaadettu paahdeympäristön säilyttämiseksi.
Kaikkeen vaivannäköön lienee ollut syynä viitasammakko (åkergroda, Rana arvalis). Se ei ole Suomessa kovin harvinainen, mutta on EU:n luontodirektiivin laji eli samanlaisessa asemassa kuin liito-orava: jos se löytyy, ei saa rakentaa.
Vanhojen sorakuoppien uudelleen käynnistäminen olisi mahdollista, kunhan uhanalaisille ja suojelluille lajeille perustetaan korvaavia ympäristöjä. Tämä sai Ruduksen perustamaan LUMO-hankeensa, jonka puitteissa yhtiö kunnostaa maa-ainesalueitaan ottamalla huomioon luonnon monimuotoisuuden ylläpitämisen.
Jarmo Nieminen on ollut mukana rakentamassa tekolampia Kråkön viitasammakoille. Kuva Mirja Reijonen
Keskikesällä viitasammakoita ei näkynyt. Niiden sijasta piti bongata EU:n luontodirektiivin listaamia hyönteisiä ja pääkaupunkiseutulaisille harvinaisia paahdekasveja.
Vuosi 2016 jää historiaan siinä, että kesä alkoi pari viikkoa normaalia aiemmin, joten osa kasveista oli jo kukkinut. Niinpä nuokkukohokki, jolla harvinainen nuokkukohokkipussikoi (Coleophora nutantella) viihtyy, oli jo hedelmäasteella, mutta yksi kukkiva yksilö sentään löytyi. Ketotuulenlennosta saatiin kelvollinen näyte vasta Sandhöjdenin retkikohteessa.
Vasemmalla nuokkukohokki, backglim, Silene nutans, harjujen hiekkamaiden alkuperäiskasveja. Oikealla ketotuulenlento, ullört, Filago arvensis, kuivien hiekkamaiden kasvi, joka kasvaa minne tuuli on sen kuljettanut. Kuvat Marianne Niemelä
Ennakkoon varoitettiin, ettei harvinaista hietaneilikkaa hevin huomaa, sillä vain muutama räytynyt yksilö kasvaa keskellä tietä. Jos haluaa nähdä kunnon kasvustot, pitää mennä Öröhön!
Hietaneilikka, sandnejlika, Dianthus arenarius on rauhoitettu. Kuva Mirja Reijonen. Lähikuva Marianne Niemelä
Viitasammakko oli aikoinaan löytynyt eräästä Kråkön lammesta, joka oli alkanut kasvaa umpeen. Jotta Rudus voisi käynnistää maa-ainesten oton uudelleen, päätettiin asiantuntijoiden avustuksella rakentaa kaksi entisen kaltaista tekolampea, joihin sammakoiden toivottiin siirtyvän. Lammet valmistuivat 2013. Vuotuisessa seurannassa on huomattu, että tavalliset sammakot ovat jo kelpuuttaneet molemmat tekolammet uudeksi kodikseen; viitasammakoiden kutua on havaittu vasta toisessa, kirkasvetisemmässä lammessa.
Jarmo Nieminen esittelee viitasammakoiden uuden kutulammen rakennetta. Kuva Mirja Reijonen
Vanhojen sorakuoppien luonto on hämmästyttävän monimuotoista omine paahdelajeineen, joista osa on suojeltuja, kuten lummelampi- ja täplälampikorennot.
Lummelampikorento, kärrtrollslända, Leucorrhinia caudalis on EU:n luontodirektiivin suojelema laji. Kuva Marianne Niemelä
Aurinkoinen ja suhteellisen tuuleton sää oli hyönteiskuvaajalle taivaan lahja. Lajeja riitti.
Ylärivissä vasemmalta: Nuijaheinäsirkka, klubbgräshoppa, Myrmeleotettix maculatus. Hietikkokiitäjäinen, brun sandjägare, Cicindela hybrida. Alarivissä vasemmalta: Virnapunatäplä, mindre bastardsvärmare, Zygaena viciae. Alpiloismehiläinen, Epeoloides coecutiens on alpimehiläisten, lysingbin, (Macropis) pesäloinen. Kuvat: Marianne Niemelä
Kråköstä retki jatkui Sondbyn kylän Sandhöjdenin sorakuoppa-alueelle.
Siinä missä Kråkö oli nelisenkymmentä vuotta uinunut käyttämättömänä, Sandhöjden oli tuotannossa oleva hiekkakuoppa, jonne ei ollut menemistä ilman lupaa.
Näkymä Sandhöjdenin hiekkakuopan pohjalle oli mykistävä. Kuva Marianne Niemelä
Mikään valokuva ei kykene välittämään sitä tunnelmaa, mikä hiekkakuopan pohjalla koettiin. Luontoihmiselle ei liene sopivaa ihailla hiekkakuoppia, mutta oli myönnettävä, että eri hiekkalajit ja -kasat olivat häkellyttävän kauniita.
Kuopan metsään rajautuvassa osassa oli mitä upein seinämä, jossa näkyi jääkauden sulamisvesien jäljiltä erivärisiä kerroksia puiden vuosilustojen tapaan. Törmäpääskyt olivat jo tehneet pesäkoloja ainakin kahteen alueen pystysuoraan rinteeseen.
Törmäpääskyt lentelivät pesäkoloihinsa, vaikka lintuja ei tässä kuvassa näy. Kuva Mirja Reijonen
Birdlifen mukaan törmäpääsky on Suomessa harvinaistunut ja se luokitellaan vaarantuneeksi. Törmäpääskyjen vähenemiseen vaikuttaa lakisääteinen hiekkakuoppien velvoitemaisemointi, jossa rinteet on luiskattava tiettyyn kaltevuuteen. Birdlifen vetoomuksen mukaan pesimäkolonioita voidaan kuitenkin suojella nykyisenkin maa-aineslain puitteissa. – Toivottavasti Rudus säästää edes osan törmäpääskyn pesäpaikoista, vaikka lintu ei olekaan EU:n luontodirektiivin laji.
Tunnelma kuin lännenelokuvissa. Kuva Marianne Niemelä
Tuotannossa olevan hiekkakuopan vieressä oli säännösten mukaan kunnostettu eli männyillä metsitetty alue. Aika näyttää, kuinka hyvin männyt kasvavat maastossa, josta kaikki eloperäinen aines on aikoinaan kuorittu pois. Männyllä ei ole juurikarvoja, joten se tarvitsee veden ja ravinnon ottamiseen sienirihmaston apua.
Alueella oli myös pieniä kalliopaljastumia, jotka alun perin oli aiottu peittää maa-aineksella. Onneksi niin ei ollut tehty.
Kallionnyppylältä näkyi istutusmäntyjä lammen rantaan asti. Kuva Mirja Reijonen
Lampi veti vastustamattomasti puoleensa. Vesi on pohjavettä ja siksi huikaisevan kirkasta. Täällä ei ole sinilevää. Vastapäisellä rannalla näkyi asuntovaunualue.
Oliko kaikki nyt nähty? Ei suinkaan. Olimme aikataulusta edellä, joten Anders ja Jarmo päättivät viedä meidät katsomaan vielä yhtä erikoista kalliopaljastumaa tuotantoalueen itäpuolella.
Anders Albrechtin mukaan kalliopaljastuma on erikoisen kaunis märkänä. Kuva Marianne Niemelä
Jälkihoitovaatimusten mukaan tämäkin alue olisi pitänyt peittää ja metsittää. Onneksi säännöksistä on pystytty joustamaan ja alue oli jäänyt kauniiksi maisemaelementiksi.
Niin surullista kuin harjumaisemien turmeleminen onkin, soraa kuitenkin aina tarvitaan rakentamiseen. Entisaikaan sorakuopat jätettiin ammottavina aukkoina rumentamaan maisemaa, sitten lakisääteisesti velvoitettiin sorakuoppien maisemointiin niin, että kuopat pitää loiventaa turvallisiksi ja metsittää maisemaan sulautuviksi. Siinä hävisivät niin paahdelajit kuin törmäpääskyt.
Nyt on vallalla yhteistyö eri intressipiirien kesken siten, että sorakuoppien kunnostuksessa otetaan huomioon luonnon monimuotoisuuden säilyttäminen ja jopa lisääminen. Tällöin ei yksioikoisesti peitetä koko aluetta metsittämällä, vaan koetetaan myös säilyttää tai kunnostaa paahdealueita sekä siirtää uhanalaisia lajeja uusiin paikkoihin. Kråkö ja Sandhöjden ovat tästä hyviä esimerkkejä.
Helsingin ja Sipoon luonnonsuojeluyhdistysten yhteistyö tuotti todella mielenkiintoisen retken. Se innosti myös lisätiedon hankintaan. – Suuret kiitokset Jarmo Niemiselle ja Anders Albrechtille.
Teksti: Mirja Reijonen
Lisätietoja
Sandtagen har betydande naturvärden. Natur och miljö 1/2015
Ympäristöministeriö: EU:n luonto- ja lintudirektiivit
Suomen ympäristökeskus (SYKE):
Paahdeympäristöjen ekologia ja uhanalaiset lajit. 2005
Harjumetsien paahdeympäristöt 2015
Rudus Oy:n LUMO-ohjelma:
Ruduksen maa-aineksen ottoalue, Porvoon Kråkö, kutulammen rakentaminen viitasammakoille
Julkaistu 20.3.2014 [Jarmo Nieminen mukana videopätkässä.]
Ruduksen LUMO-ohjelma suunnannäyttäjänä luonnon monimuotoisuuden huomioon ottamisessa liiketoiminnassa. 20.3.2014
Vanhan soranottoalueen luonto monimuotoistuu Porvoossa. Ruduksen LUMO-ohjelma tuottaa tulosta Porvoon Kråkössä, jossa luonnon monimuotoisuus on lisääntynyt selvästi. 22.6.2016
Sammakoista: Antti Koli. Suomen matelijat ja sammakot. Metsäkustannus 2016.
Viitasammakko on Uudenmaan vuoden laji [2015]
Kråkön viitasammakot, rantakäärmeet ja nuokkukohokit
Geologian sanakirja: määritelmiä sanoille sora, hiekka, siltti, savi yms.
Mitä lainsäädäntö edellyttää maa-ainesten oton jälkihoidosta.
Soranottoalueiden jälkihoito. Ympäristöhallinnon ohjeita 1/2009. Maa-ainesten kestävä käyttö. Opas maa-ainesten ottamisen sääntelyä ja järjestämistä varten. Opas korvaa jälkihoito-oppaan vuodelta 2001 (Ympäristöopas 85/2001)
Helsy 