Kivinokka kaikille pitävällä ratkaisulla

Kivinokkaa kivikyläksi haluavat ovat nostaneet propaganda-aseekseen kateuden. Hieman huvittuneena luin Helsingin kaupunginhallituksen puheenjohtaja Tatu Rauhamäen paheksuntaa Kivinokasta ”puoliprivaattina” mökkialueena, ”jossa oli vielä hiljan puomi kertomassa, ettei muita kaivata” (HS 13.4.2014).

Kaikki muut jalankulkijat ja pyöräilijät osaavat kiertää puomin. Puheenjohtaja ei ehkä ole tullut ajatelleeksi, ettei ylipäänsä ole suotavaa ajella virkistysalueilla autoilla. Siksi niistä monien teillä on puomeja. Jokamiehenoikeudella kulkevalle ne eivät ole ongelma. Kivinokka on kaikille. Kivinokka on oleellinen osa Viikin ja Vanhankaupunginlahden pohjois- ja itärannan luonnonsuojelu- ja virkistysaluetta. Se on tärkeä koko kaupungille. Se on tärkeä nyt, ja vielä tärkeämpi tulevaisuudessa, kun väki sakenee.

Helsingin kaavoitusta suunnitellaan tavoitteena väkimäärän kasvattaminen 250 000 hengellä vuoteen 2050 mennessä. Kaupungin 214 neliökilometrin maapläntillä asuu jo joka 9. suomalainen, mutta lisää pitää saada yli kolmanneksen verran. Virkistysalueiden tarve ei silloin vähene, vaan kasvaa.

Kivinokan 12 000 asukkaan maankäyttövaihtoehto. Kuva Helsingin kaupunkisuunnitteluvirasto.

Vartiosaari ja Kivinokka yritettiin ottaa äkkihyökkäyksellä, ohi samaan aikaan tekeillä olevan yleiskaavan. On häkellyttävän kehnoa suunnittelua tehdä toisella kädellä suurta väestönkasvua ennakoivaa yleiskaavaa, ja laittaa toisella suuren väestön tarvitsemat virkistysalueet matalaksi, erillisinä päätöksinä. Kokonaisnäkemys on täysin hukassa, vaikka juuri yleiskaavan pitäisi sitä edustaa.

Muodollisena perusteluna on ollut, että molemmat kohteet ”jäivät yli” edellisellä yleiskaavakierroksella, tarkempien selvitysten kohteeksi. Todellinen syy lienee se, että ranta-alueina molemmat olisivat rakennusliikkeille erittäin kannattavia kohteita. Kaivattuja halpoja asuntoja ei noille paikoille nouse. Tai ehkä nousee, mutta halvalla niitä ei myydä.

Kiire saada äkkiä paljon uusia asuntoja on ylipäänsä kelvoton peruste pilata virkistysalueet. Helsingillä on jo hyväksytyissä tai tekeillä olevissa yleiskaavoissa varattu asuinalaa 230 000 uudelle asukkaalle (vuoden 2012 lopun tilanne). 33 vuoden päästä täyttyvän väestötavoitteen maa-ala on siis jo suurin piirtein varattu. Lisäksi kaupungissa on paljon mahdollisuuksia täydennysrakentamiselle, joka saattaisi myös parantaa kaupunkikuvaa. Pääradan varressa on runsaasti ränstyviä teollisuuslaitoksia ja ankeita pusikoita. Sinne mahtuu rakentamaan.

Helsingin ongelma on, ettei yleiskaava-alueille valmistu asemakaavoja ja tontteja, eikä niille taloja siihen tahtiin, kuin pitäisi. Siinä kohden on Helsingin rakentamisen pullonkaula.

Kaavoitusta ja sen kautta asuinrakentamista hidastavat myös kaavoittajan hämmästyttävät virheet. Sellainen oli esimerkiksi yritys päästä rakentamaan Östersundomin Natura-alueet. Tosiasioiden kieltäminen viivästytti alueen yleiskaavan valmistumista kaksi, kolme vuotta, aivan suotta.

Kivinokan uhraaminen rakentamiselle jäi kaupunkisuunnittelulautakunnassa pöydälle toistamiseen, 15.4. Sdp, vihreiden ja vasemmistoliiton kannanottojen mukaisesti lautakunnassa pitäisi olla enemmistö Kivinokan puolustajia, samoin valtuustossa, johon asia päätyy, ellei lautakunnan virkistysalueen säilyttävä kanta tyydytä. Siellä Kivinokan puolustajia löytyy muistakin puolueista.

On syytä epäillä lykkäystä haetun, jotta kulisseissa voitaisiin etsiä puolustajista heikkoa lenkkiä, jonka kanssa yritetään tehdä sopimus ”kompromissista”, jolla Kivinokka voitaisiin gryndata, joku säilytettävä metsäkaistale likaisen kaupan viikunanlehtenä.

Tämä toive näyttää jäävän turhaksi.  Heikoksi lenkiksi epäilty vihreiden Osmo Soininvaara kirjoitti blogissaan 16.4.2014:

”Kokoomuksessa ilmeisesti haaveillaan, että vihreiden, vasemmistoliiton ja demareiden joukosta löytyisi ainakin yksi puolustamaan rakentamista. Sitä taitaa olla turha toivoa. Valtuustossa on vankka enemmistö Kivinokan rakentamista vastaan. Olisi vain kaupunkisuunnitteluviraston työvoiman väärinkäyttöä viimeistellä suunnitelma hylättäväksi.”

Tästä voin olla Soininvaaran kanssa vain samaa mieltä.

Juuri nyt näyttää siis lupaavasti siltä, että kädenvääntö Kivinokasta päättyy virkistysalueen puolustajien voittoon. Jotta samaa vääntöä ei tarvitsisi käydä 10 vuoden kuluttua uudelleen, olisi Kivinokassa syytä tehdä myös pysyviä ratkaisuja. Esimerkiksi alueen vanhasta metsästä tulisi muodostaa luonnonsuojelualue, kuten Helsingin voimassa olevassa luonnonsuojeluohjelmassa esitetään.

Mikko Niskasaari

 

Biitsit siisteiksi!

Eikös roskat ole ihan pikku juttu Itämeren ongelmia ajateltaessa? No eihän yhdellä roskalla nyt mitään väliä ole, kun on ne maataloudenkin päästöt! Joo, mutta kato ei ne roskat täältä Suomesta tule!

Aivan, juuri näihin kysymyksiin törmään todella useasti, kun kerron työstäni. Työskentelen Pidä Saaristo Siistinä ry:ssä, jossa olemme jo 45 vuoden ajan työskennelleet roskattoman, puhtaan vesiympäristön puolesta. Itse olen nyt kaksi ja puoli vuotta työskennellyt nimenomaisesti meren roskaantumiseen liittyvien asioiden kanssa.

Kuva Nora Forsman, Pidä Saaristo Siistinä ry.

Kaikki lähti liikkeelle MARLIN-projektista, jossa neljän Itämerimaan kanssa aloitettiin selvitystyö siitä, miten Itämeri roskaantuu; millä vauhdilla, millaista roskaa mereen päätyy ja millaisista lähteistä roskaa tulee. Kahden vuoden aikana kaikissa projektiin osallistuvissa maissa siivottiin rantoja kolme kertaa vuodessa. Tulokset olivat suomalaisesta näkökulmasta hämmästyttävät. Eivätkä ne hämmästyttäneet tavalla, jolla ansaitsisimme olalle taputteluja.

Suomen rannat olivat kaikista projektirannoista likaisimmat ja erityisesti kaupunkien lähellä olevat rannat kunnostautuivat olemalla likaisimpia. Niin, ne rannat, joille ei varmastikaan ajaudu roskaa mereltä, muilta mailta kaukaisilta. Tulos on hälyttävä, mutta mikä itseäni henkilökohtaisesti huolettaa enemmän on muovimäärä joka rannoilta löytyi. Koko projektin yhteenlasketuissa tuloksissa 62 prosenttia kaikesta löydetystä roskasta oli muovia. Suomessa tämä vastaava luku oli 75 prosenttia. Molemmat luvut kertovat omaa karua kieltään siitä, että meren, Itämerenkin ongelmana on jo nyt ja tulee jatkossa olemaan muoviintuminen.

Muovi on materiaalina paljon käytetty ja sen käyttö lisääntyy koko ajan. Materiaalina se onkin hyvä, kestävä ja hygieeninen. Kuitenkin, jos muovia ei hävitetä asiallisesti vaan se päätyy luontoon loppusijoitukseen, tahallaan tai tahattomasti, aiheuttaa se monitahoisia ongelmia. Eläimet saattavat takertua muoviin tai ne saattavat luulla muovia ruoaksi ja syödä sitä, muovi aiheuttaa esteettisiä sekä taloudellisia haittoja muun muassa siivouskulujen ja menetettyjen turismitulojen muodossa. Pelottavimpana haittana on mikroroskaksi jauhautuneen muovin päätyminen ruokaketjuumme.

Muovia ja muunlaisia roskia päätyy luontoon ja rannoillemme monista eri lähteistä. Yleismaailmallisesti käytetty luku on, että mereen päätyvästä roskasta 80 prosenttia tulee maalähteistä ja 20 prosenttia tulee merilähteistä. Merilähteillä tarkoitetaan kalastusta ja muuta meriliikennettä. Maalähteillä taas vastaavasti tarkoitetaan sellaista roskaamista, joka tapahtuu mantereella, mutta tuulen, sateen, jokien tai muun vastaavan vaikutuksesta roska kuitenkin päätyy mereen.

Kaikkiin lähteisiin on vaikutettava, mutta nopeimmin pystymme vaikuttamaan omaan käytökseemme. Meistä jokainen pystyy vaikuttamaan siihen, että yksi tumppi, yksi karkkikääre, yksi muovipussi ja yksi kertakäyttöastia kerrallaan mereen päätyy vähemmän roskaa. Se vaatii sen, että jaksaa etsiä seuraavan roskiksen, jaksaa noukkia jonkun muun maahan jättämän roskan. Se vaatii sen, että jaksaa huolehtia oikeanlaisesta jätehuollosta omassa ympäristössään, ja sen, että haluaa taata itselleen ja muille puhtaamman Itämeren. Meren roskaantumisen lopettamisessa ei ole taikatemppuja, ei oikopolkuja. Siihen on olemassa vain yksi keino. Lopettaa roskaaminen. Siihen työhön Pidä Saaristo Siistinä ry haluaa kutsua koko Suomen kansan Siisti Biitsin merkeissä 12.–25.-5.2014.

Roskat eivät ole pieni juttu. Itämeri ei kestä uusia ongelmia. Itämeri ei kestä roskia, isoja tai pieniä. On meidän oikeutemme pitää huoli yhteisestä, kauniista Itämerestämme.

Lisätietoa: www.siistibiitsi.fi

Hanna Haaksi
projektipäällikkö, Pidä Saaristo Siistinä ry