Betonipuolue uhkaa terveyttäsi

Vartiosaaren korkeimmalta huipulta, jonka nimi saattaa olla Vartiokallio tai sitten Viikinkikallio, siitä kuulemma väitellään, näkee miksi betonipuolue himoitsee saaren rakentamista. Kalliolta avautuu päätä huimaava näköala yli Helsingin itäisen saariston, kaukana sinisessä udussa uivaan Sipoon ja Porvoon saaristoon. Jos metsät kaadettaisiin, merinäkymää olisi 360 astetta.

Tämän näköalan vuoksi Vartiosaaren luonto halutaan hävittää. Vaikka propaganda muuta väittää, sillä ei ole mitään tekemistä Helsingin hulppean asuntotavoitteen täyttämisen kanssa, eikä varsinkaan kohtuuhintaisten asuntojen kanssa. Vartiosaareen ei koskaan rakennettaisi ainuttakaan kohtuuhintaista asuntoa, eikä ole tarkoituskaan rakentaa.

Näkymä Vartiosaaren huipulta itäiseen saaristoon.

Merinäköala nostaa tonttien ja asuntojen hintaa, ja siitä Vartiosaaressa on kysymys. Kaupunki voisi rahastaa kovan hinnan tonteista, ja grynderit voisivat tuottaa kerralla törkeän kalliita asuntoja ”hyville veronmaksajille”. Betonipuolueen todellinen tunnus ja tavoite on ”rannat rikkaille”, olipa kunkin omakohtaisen jäsenkirjan väri ihan mikä tahansa. Sama koskee kaikkia yrityksiä hyökätä Helsingin merellisille ja metsäisille virkistysalueille.

Professori Liisa Tyrväinen tutkii metsien terveysvaikutuksia.

Virkistysalueissa ei ole kysymys vain viihtyvyydestä – joka sekään ei ole ”vain”. Kysymys on terveydestä, kertoi Metlan professori Liisa Tyrväinen, ympäristötoimittajien ryhmän vieraillessa Vartiosaaressa toukokuun puolivälissä. Luonnossa liikkuminen vaikuttaa terveyteen muutoinkin kuin itse liikunnan kautta.

Tyrväisen ryhmällä on asiasta tutkimustuloksia. Helsingin kaupungin työntekijöistä koottu testiryhmä elpyi työpäivän jälkeen selvästi nopeammin Keskuspuiston metsässä, kuin rakennetuissa puistoissa, jotka nekin olivat parempia kuin keskustan betonimaisema. Metsässä stressi helpottaa ja verenpaine laskee.

Tutkimukset osoittavat, ettei elvyttävään vaikutukseen riitä muutama puu, vaan alueen on oltava riittävän laaja. Ei riitä myöskään kynitty puisto, vaikka se saattaakin olla kiva piknikpaikka. Alueen täytyy tuntua metsältä, sen täytyy olla metsää.

Japanilaiset ovat erityisen innostuneita metsien terveysvaikutusten tutkimisesta, ja heidän tuloksensa ovat häkellyttäviä. ”Tappajasolujen ja syöpää ehkäisevien proteiinien määrä veressä oli metsäretken jälkeen korkeampi, kuin kaupunkiympäristössä kävellessä”, professori Tyrväinen kertoi.

Kovaa peliä Helsingissä: betonipuolue käy hengen päälle!

Ihan äärimmilleen ei tulkintoja tosin kannata vielä vetää. Luonnon ja yleensäkin esteettisten elämysten terveysvaikutusten systemaattinen tutkimus on uutta, ja hyvin paljon kysymyksiä on auki. Esimerkiksi vaikutustenmekanismia ei tunneta. Toisaalta suomalaiset ovat aina tienneet vaistomaisesti, mihin livistää rentoutumaan: metsään.

Vartiosaaren nuorisotalon vieressä kasvaa vankkoja petäjiä, jotka pystyisivät kantamaan kotkan pesää.

Jonkin verran on tutkittu myös, kuinka suuri osa ihmisistä kokee luonnon tärkeäksi, ja kuinka monelle se ei merkitse mitään. Tamperelaisten ja helsinkiläisten asenteita luodanneessa kyselyssä oli viisi (5) prosenttia ”aitoja urbaaneja”, ihmisiä joille luonnolla ei ole väliä. Viidennekselle luonto merkitsi erittäin paljon, ja loput sijoittuivat eriasteisesti näiden väliin. Otan vapauden tulkita, että noin 80-95 prosenttia koki luonnon itselleen enemmän tai vähemmän tärkeäksi. Lähellä sijaitseva metsä oli merkittävä tekijä ihmisten valitessa asuinpaikkaansa kaupungissa.

Vartiosaaressa ja Helsingin käynnissä olevassa yleiskaavoituksessa valitaan, rakennetaanko kaupunkia viiden prosentin vai enemmistön ehdoilla.

Mikko Niskasaari
teksti ja kuvat

 

 

Ratkaisuja kaupunkitilan palapeliin

Kuva Olli Vento

Helsinki muuttuu tulevaisuudessa monin eri tavoin ja muutokset linkittyvät toisiinsa. Muutos mahdollistaa myös uusia tapoja löytää rajallisesta kaupunkitilasta paikkoja uusien asuntojen rakentamiseen. Lisäksi on mahdollista muuttaa vapautuvaa tilaa asunnoiksi.

Muutos on mahdollisuus. Lisäksi kaupungin uudistumista voi ruokkia suunnittelun keinoin. On hyvä löytää ratkaisuja, joiden avulla jo rakennetun alueen maankäytön tehokkuus kasvaa samalla kuin viihtyisyys säilyy tai jopa paranee.

Luonnon monimuotoisuuden hupeneminen rinnastuu haasteena merkitykseltään ilmastonmuutokseen. Siksi rajallisen tilan käyttämisen palapeliin tarvitaan uusia konsteja. Esimerkiksi seuraavia näkökulmia voisi miettiä:

1) Ajatus saada asunnoille tilaa kaupunkimotareilta on hyvä avaus tilanteessa, jossa tarve muuttaa liikkumisen tapoja kaupungissa kasvaa ja nuoret hankkivat jo nyt vähemmän ajokortteja. Mitä enemmän tavoitteessa onnistutaan, sitä paremmin autoilulta on vapautettavissa laajemminkin tilaa asumiselle. Tähän liittyviä uudenlaisia ratkaisuja olisi hyvä tutkia yleiskaavatyössä jo nyt.

2) Kysyntä tehokkaammista toimistotiloista kasvaa. Samalla vanhaa toimistotilaa voi vapautua muuhun käyttöön. Kun erilaisiin tiloihin kohdistuva kysyntä muuttuu, on kaavoituksen hyvä olla joustavaa. On turvattava mahdollisuus muuttaa toimistoilta vapautuvaa tilaa asuntokäyttöön.

3) Pitäisi tutkia mahdollisuutta suunnitella enemmän tiloja, joiden käyttötarkoitus voi muuttua nopeasti erilaisiin tarpeisiin sopivaksi. Tämä säästää tilan tarvetta rajallisessa kaupungissa. Sama tila voisi toimia viikon tai vuorokauden sisällä useammassa eri tarkoituksessa. Mitä vähemmän rakennettua tilaa tarvitaan muuhun käyttöön, sitä enemmän kaupunkiin mahtuu asuntoja.

4) Yleiskaava tähtää vuoteen 2050 ja monet erilaiset toiminnot siirtyvät jo nyt yhä enemmän verkkoon. Jatkuessaan kehityssuunta voi vapauttaa paljon uudenlaista tilaa asumiskäyttöön.

5) Verkkopalveluihin siirtyminen vähentää tilan tarvetta myös asunnoissa. Suuri osa asumistilasta on nykyisin varattu erilaisten tavaroiden säilyttämiseen. Siksi tulevaisuudessa on mahdollista siirtyä rakentamaan pienempiä asuntoja, mikä on ekologista ja sallii suuremman määrän asuntoja pienempään tilaan.

6) On hyvä tutkia, miten jo rakennettujen asuinalueiden maankäyttöä voisi tehostaa niin, että kotiseudut pysyvät viihtyisinä ja toimivina. Onko esimerkiksi löydettävissä keinoja, joilla tehottomasti rakennetuilla kerrostaloalueilla valitaan korjausrakentamisen sijasta vanhan purku ja korkeammat uudet asuintalot? Paikoin kerrostaloihin taas voisi rakentaa uusia kerroksia. Entä, miten tukea vanhenevan omakotialueen muuntumista uudenlaiseksi kaupunkikyläksi, jossa asuu enemmän ihmisiä? Hyvin toteutettuna tehokkuus voisi parantaa asuinalueiden toimivuutta.

7) Mietin vielä, voisiko asumista ja liiketilaa sijoittaa uudella tavalla toistensa lomaan. Olisiko perusteltua siirtyä matalista yritystoiminnan alueista enemmän ratkaisuihin, joissa liiketilojen yläpuolella olisi paljon asuntoja. Jos työntekijät asuisivat lähellä työpaikkaa, liikkumisen tarvekin vähenisi. Näin liikennekaupunki olisi jouhevampi käänteissään.

Keskeistä on tunnistaa, milloin maankäytössä tarvitaan säilyttäviä merkintöjä ja milloin taas hyvinvointia voidaan lisätä joustavammalla ja muutoksiin nopeasti reagoivalla suunnittelulla. On mahdollista kehittää kaupunkia, jossa turvataan hyvin kytkeytyvä luontainen viherverkosto ja mahdollistetaan samalla uusien asuntojen rakentaminen osaksi toimivaa kokonaisuutta. Tuloksena olisi terveellinen kaupunki, joka olisi valmis kohtaamaan tulevaisuuden haasteita.

Olli Vento

Visioita ja painajaisia

Tyylitajun ja ymmärryksen puute näyttää vaivaavan Helsingin kaupunkisuunnittelua. Uuden yleiskaavan Visio 2050 -raporttia selatessa tuntuu, etteivät suunnittelijat tunnista esimerkiksi luontaisina säilyneiden metsä- ja ranta-alueiden merkitystä.

Yhden visio on toisen painajainen. Pahimmissa unissanikaan en olisi osannut keksiä raitiotietä, joka kulkisi Vartiosaaren ja Ramsinniemen kautta Lohiniemenrantaan, josta se jatkaisi Vuosaaren metroasemalle. Kaupunkisuunnitteluvirastossa sellainen keksittiin.

Luonnonrantoja pitkin kulkeva raitiotie ei ole raportin ainoa outo päähänpisto. Suunnittelijoiden ajatus merellisestä Helsingistä näyttää ylipäätään olevan jonkinlainen puuhamaa: visiosta löytyy mm. ”merellisten urbaanien suurten festivaalien näyttämöitä” sekä ”Windsurfmekka”.

Kuvankaappaus Visio 2050: Kaupunkikaava – Helsingin uusi yleiskaava -raportista (Helsingin kaupunkisuunnitteluvirasto)

Aivan Windsurfmekan vieressä sijaitsee Melkin saari. Siellä sijaitsevalle suojelualueelle virasto on sijoittanut merellistä asumista. Myös Itä-Helsingin ranta- ja saarialueille on suunniteltu merellistä asumista luontoarvot varsin huolettomasti sivuuttaen.

On visiossa toki myös ”merialue, jonka kehittämisessä huomioidaan kestävä kehitys ja Itämeren ekologian ja luonnon monimuotoisuuden säilyminen”. Sen suunnittelijat ovat sijoittaneet kauaksi kaupungin rannoista.

Keskeistä olisi kuitenkin suojella meriluontoa myös rannikon tuntumassa, sillä tärkeitä ekosysteemejä löytyy erityisesti matalista vesistä. Esimerkiksi Vartiokylänlahti saattaa hyvinkin olla Natura-direktiivin mukainen kapea murtovesilahti.

Suunnittelussa tulisi jo varhaisessa vaiheessa nähdä luonnonrannat säilyttämisen arvoisiksi. Merellisyys syntyy meren läheisyydestä – ei sen alistamisesta huvipuistoksi.

Helsingin yleiskaavan Visio 2050 -raportti on noudettavissa Narinkkatorilla sijaitsevasta info- ja näyttelytila Laiturista. Raportin voi myös ladata täältä.

Hanna-Leena Ylinen