Harjun hurmaava perinnemaisema

Helsy järjesti kesäkuussa retken vuoden 2013 perinnemaisemaksi valitulle Harjun tilalle Hartolaan. Kuultiin tilan erikoinen tarina, tutustuttiin erilaisiin biotooppeihin noidanlukkoineen ja muine harvinaisine kasveineen. Lopuksi kuunneltiin kampilyyraa. Kukaan meistä tuskin vastustaa umpeenkasvaneiden viljelymaiden ja laitumien raivaamista, mutta netistä löytyy mielipiteitä, joiden mukaan luonnon pitää antaa tehdä tehtävänsä eikä perinnemaisemia pidä suojella.

Perinnebiotoopit ja perinnemaisemat ovat sanoja, joita ei lapsuudessani 50-luvulla tunnettu. Asuin maatalon pihapiirissä, jota reunustivat peltojen lisäksi kedot, niityt ja hakamaat, mutta vasta nyt tiedän asuneeni arvostetussa perinnemaisemassa.

Harjusta on tullut valtakunnallisesti korkeimman arvoluokan perinnemaisematila Mattlarin perheen 30-vuotisen uurastuksen tuloksena. Kuva Mirja Reijonen.

Nykyään nämä entisajan maatalouden seurauksena syntyneet maisemat ovat Suomen uhanalaisimpia luontotyyppejä. Ei siis ihme, että EU maksaa tukea niiden ylläpidosta. Harjun tilakin saa enimmät tulonsa perinnebiotooppien hoitoon tarkoitetusta maatalouden erityisympäristötuesta.

Helsyn 29.6.2013 järjestämälle vierailulle Harjun perinnemaisematilalle Hartolaan osallistui 26 kasveista tai hyönteisistä, perinnemaisemista tai vain kauniista maalaismaisemista kiinnostunutta retkeläistä. Lue Harjun tilan erikoinen tarina: www.mattlar.fi/harju/esittely.html

Tilalla on monta erilaista niittytyyppiä. Heti 160-vuotiaan asuinrakennuksen pohjoispuolella on upea, puistomainen niitty. Se oli syntynyt pikku hiljaa, kun tavanomaisesta pihanurmikosta osa jätettiin ajamatta matalaksi. Yllätykseksi esiin putkahtivat nurmilaukka, ketonoidanlukko ja erittäin uhanalainen saunionoidanlukko. Näille hoidoksi riittää niitto loppukesällä ja arvokkaimman noidanlukon suojaaminen jäniksiltä.

Biologi Jukka Mattlar ja tilan isäntä Tapio Mattlar kertomassa niityn syntytarinaa. Kuva Mirja Reijonen.

Kissankelloja ei Harjussa kasva lainkaan; heillä kukoistavat peurankellot tai kurjenkellot. Valtakunnallisesti silmällä pidettävää ketoneilikkaa on pihapiirissä runsaasti; Helsingissä sen voi bongata Vartiokylän arvoniityltä Itäväylän varrelta.

Tilalta on löytynyt neljä noidanlukkolajia: aho-, keto-, saunio- ja suikeanoidanlukko. Ne ovat itiökasveja eivätkä kuki eivätkä siemennä, vaan lisääntyvät suvuttomasti itiöiden avulla. Näimme kaikki noidanlukot, mutta emme välttämättä komeimmillaan, sillä ne olivat eri kasvuvaiheissa. Siksi valtakunnallisesti erittäin uhanalaisen saunionoidanlukkoni kuva on viime vuoden heinäkuulta, jolloin kävin tilalla ensimmäisen kerran.

Vasemmalla saunionoidanlukko ja oikealla suikeanoidanlukko. Kuvat Mirja Reijonen.

Noin kahden kilometrin mittaisella kierroksella näimme valtavan määrän kasveja. Tavallinen tallaaja ei kyllä ilman opastusta huomaisi vaatimattoman näköisiä, mutta harvinaisia kasveja. Vaikeita kuvattaviakin ne amatöörille olivat. Saroja tuli vastaan paljon, mutta kuvasin digikasviooni vain harvinaisen nuijasaran Purnujärven rannalta. Tutustu koko kasvilajiluetteloon: www.mattlar.fi/harju/perinnebiotoopit.html

Tulimme vihdoin myös maisemanhoitajien työmaalle. Työntekijät ryntäsivät sellaisella vauhdilla vastaan, etten ehtinyt paikalle kameroineni ennen kuin ne olivat jo häipyneet. – Mutta sanoivatko ne ”mää” vai ”bää”? Siitä vähän kinastelimme retkiseuralaiseni kanssa.

Lampaat retkeläisiä tervehtimässä. Taustalla Harjun tilan päärakennus. Kuva Mirja Reijonen.

Perinnemaisemaretkemme loppuhuipennus oli kampiliiran esittely. Maatilan isäntä, joka soittaa Ancient Bear Cult -nimisessä yhtyeessä, antoi näytteen varsin erikoisia ääniä päästävästä muinaissoittimesta. Lopuksi halukkaat saattoivat vielä ostaa tilan tuotteita, kuten villalankoja tai lampaantaljoja. Myytävänä oli myös Tapio Mattlarin puolison, laulaja-lauluntekijä Marja Mattlarin levyjä.

Kolme tuntia kestänyt retkemme oli päättynyt. Oli antoisaa – suuret kiitokset opastuksesta!

Tapio Mattlar soittaa kampiliirallaan muinaisvirttä. Kuva Mirja Reijonen.

Ensi kesänä uudestaan?

Olisi kiinnostavaa nähdä samat biotoopit eri kasvukausina. Helsy voisi järjestää sarjaretken siten, että Harjussa käytäisiin esimerkiksi alku-, keski- ja loppukesällä. Kiinnostaisiko?

Lisätietoja perinnemaisemista ja perinnebiotoopeista

Suomen luonnonsuojeluliiton Uudenmaan piirin perinnemaisemaryhmä eli UUPE
Perinneympäristöjen tila Suomessa hälyttävä (WWF)
Tervetuloa perinnemaisemamatkalle (ympäristöhallinto)
Niittykasviaapinen (ympäristöhallinto)

Nettikeskusteluja perinnemaisemien suojelua vastaan

Perinnemaisemansuojelun järjettömyydestä 30.3.2011 (Avautumisia-blogi)
Perinnemaisemat ja luonnonsuojelu, mitä ihmettä? 28.6.2013 (Vaellusnet)

Mitä mieltä sinä olet perinnemaisemien suojelusta?

Mirja Reijonen
Helsyn retkiryhmän jäsen

Maunulaan uusi luontopolku

Maunulan uusi luontopolku pystytetään maastoon Keskuspuiston 100-vuotisjuhliin keväällä 2014. Kaupunkilaiset ovat voineet antaa hankkeelle oman panoksensa netissä, jossa polun aineksia löytyykin koko ajan lisää. Helsingin kaupungin rakennusviraston tilaama graafikko ja toimittaja työstävät parhaillaan maastotauluja.

Asukkaat ja luonnonharrastajat ovat keränneet luontohavaintoja, taustatietoja ja valokuvia luontopolkua varten säännöllisesti mm. luontopolun nettisivulle ja Maunulan majan havaintokirjaan. Helsingin luonnonsuojeluyhdistyksen ja Helsingin Ladun järjestämillä retkillä on opiskeltu kääpiä, lepakoita, uurnalehdon kasveja ja taimenpuron elämää.

Projektissa on mukana graafikko Seppo Leinonen, joka on kuvittanut luontopolkujen tauluja eri puolille Suomea. Leinosen mukaan projektissa uskomattomalta on tuntunut se, että keskellä Helsinkiä on luontoa, missä taimen lisääntyy, koskikara keikuttelee puron varrella ja salaperäistä vanhaa metsää löytyy helpommin kuin Kehä kolmosen ulkopuolelta.

Luontopolun yleisteemoiksi on sovittu luonnon kiertokulku ja monimuotoisuus. Polku kulkee mm. kasvillisuudeltaan monimuotoisen Maunulan uurnalehdon läpi. Ulkomaalaisia kävijöitä ja lisätiedoista kiinnostuneita varten polkutauluihin liitetään QR-koodit, joista älypuhelimen avulla pääsee jo maastossa suoraan taulujen kieliversioihin sekä lisätiedon lähteisiin.

Luontopolun tekoa ohjaavassa ryhmässä on kaupungin, Helsingin Ladun, luonnonsuojeluyhdistyksen, seurakunnan ja asukkaiden edustajia. Työn kustannukset maksetaan rakennusviraston budjetista, ja kaupungin hallinnoimasta Lähiörahastosta on myös anottu rahaa.

Luontopolku tulee juhlistamaan Keskuspuiston 100-vuotisjuhlaa, jota vietetään vuonna 2014. Luontopolun etenemistä voi seurata netissä osoitteessa http://www.helsinginlatu.fi/ml/  Luontopolun facebook-sivu löytyy hakusanalla Maunulan luontopolku.

Auli Kilpeläinen

Tapahtumia:

Su 30.6. Maunulan lepakkoretki klo 22.00–01.00. Lähtö Saunabaarin edestä, Männikkötien ja Metsäpurontien risteyksestä. Paluu samaan paikkaan. Pääkohteena on Maunulan majan ympäristö, mutta matkalla on useampia oivallisia lepakoiden saalistuspaikkoja. Oiva tilaisuus nähdä myös nisäkkäitä yöllisillä retkillään. Paikalle pääsee busseilla 63 ja 66. Järjestäjänä Helsingin Luonnonsuojeluyhdistys

Ti 13.8. Maunulan moninainen lähiluonto klo 18–20 . Lähtö Maunulan uurnalehdon paikoitusalueelta (Pirkkolantie). Bussiyhteydet: 51, 52, 63, 550. Osa pääkaupunkiseudun opastettuja luontoretkiä, järjestäjänä Helsingin kaupunki.

Kuvat: Kaisa Hauru