Pikselit uhkaavat Helsingin luontoa

 

Kuva Hanna-Leena Ylinen

Asukkaat toivoivat viheralueiden säilyvän, yleiskaavaehdotus jatkaa silti uudisraivauslinjalla.

Helsingin kaupunkisuunnitteluvirasto on 1.10.2015 julkaissut yleiskaavaehdotuksen ja kaupunkisuunnittelulautakunta päättää siitä kokouksessaan 10.11.2015.

Alkuvuonna näytteillä olleen yleiskaavaluonnoksen suurin ongelma oli kartan jakautuminen hehtaarin kokoisiin ruutuihin, jotka ovat keskenään vuorovaikutteisia siten, että yksittäinen ruutu voi muuttua naapuriruudun vaikutuksesta. Tällainen on vaarallista kaupunkiluonnolle, sillä se tekee mahdolliseksi suhtautua asuntovaltaisen alueen pikselien vieressä oleviin virkistysaluepikseleihin ikään kuin rakennusmaana. 

Uudisraivauskaavan sijaan Helsinkiin tarvittaisiin suunnanmuutoskaava

Helsingin kaupunkisuunnitteluvirasto julkaisi yleiskaavaluonnoksensa 20.11.2014. Vaikka kaavaprosessin aikana on puhuttu tiivistämisestä, luonnos viittaa pikemminkin kaupunkirakenteen levittämiseen.

Kyseessä näyttäisi olevan varsinainen uudisraivauskaava, sillä toteutuessaan se tuhoaisi 300 hehtaaria metsää Helsingistä.

Suunnanmuutos vanhanaikaisesta uudisraivauksesta aitoon tiivistämiseen olisi mahdollinen, sillä Helsingin jo rakennettuja alueita pystyisi tiivistämään. Tätä on havainnollistettu esimerkiksi Urban Helsinki -ryhmän tuottamalla Pro Helsinki 2.0 -vaihtoehtokaavalla.

Maailmalla jo rakennettujen alueiden täydentäminen on kaupunkisuunnittelun trendi. Esimerkiksi Tukholmassa 40 prosenttia 2000-luvulla tapahtuneesta väestönkasvusta on sijoittunut enintään kahdeksan kilometrin etäisyydelle keskustasta, kun Helsingissä vastaava luku on vain 15 prosenttia. Vancouverissa taas kasvun lähtökohdaksi otettiin ”growing up rather than growing out” ja kaupunki tiivistyi erityisesti keskustassa, sillä suunnittelun periaatteena oli, että viheralueisiin ei kosketa.

Östersundomissa valitaan: kaava vai 10 vuoden oikeudenkäynti?

”Jos kaupunkirakenne tässä ei kytkeydy mereen, emme saa aikaan sellaista kaupunkirakennetta, josta olemme unelmoineet”, valitti kaupunginjohtaja Jussi Pajunen Helsingin Sanomissa (24.10.2014) Östersundomin kaavaluonnoksen saamasta kritiikistä.

Kaupunginjohtaja Jussi Pajunen on oikeassa siinä, että Helsingin tavoitellessa Östersundomin aluetta Sipoolta, hanketta kaupiteltiin unelmilla. Unelmille ei kuitenkaan ollut katetta. Ympäristöjärjestöt kertoivat sen jo ennen liitosta, mutta kaupungin johdossa ei viestiä haluttu kuulla.

Yksi uhatuista Natura-alueista on Torpviken, jonka etelärannan valtaisi asutus. Kuva Mikko Niskasaari.

Mihin Helsingissä voisi rakentaa?

Luontojärjestöt ovat kartoittaneet Helsingin arvometsiä sekä laajoja luonto- ja virkistysalueita ja tehneet esityksen niiden turvaamisesta Helsingin uudessa yleiskaavassa.

Metsien ja luonnonrantojen säilyttäminen on mahdollista, vaikka kaupunki kasvaisikin. Toisin kuin usein väitetään, luontoaktiivit eivät vastusta asuntoja – tai ”koteja” niin kuin mielikuvilla leikittelevät virkamiehet tai media niitä tunteellisesti kutsuvat – vaan kaupunkirakenteen levittämistä luontoalueille.

Yksityiskohta Helsingin arvometsät -esitykseen liittyvästä kartasta. http://helsinginmetsat.fi/helsingin-arvometsat

Jos Helsingin kaupunkisuunnittelun lähtökohdaksi otettaisiin niin asukkaiden kuin luonnonkin kannalta hyvä kaupunki, ei metsä- tai ranta-alueita enää uhrattaisi rakentamiselle, vaan asunnoille pyrittäisiin löytämään tilaa jo rakennetuilta alueilta.

On monia mahdollisuuksia kaavoittaa asuntoja – tai ”koteja” – kaupungin kasvavalle väestölle koskematta luontoalueisiin.  Tässä on muutamia ideoita:

1. Kaupungin tulisi tiivistyä jo rakennetuilta alueilta erityisesti Kehä I:n sisältä

Tutkimuksen mukaan Helsinki on esimerkiksi Tukholmaan verrattuna levittäytynyt laajemmalle alueelle kuin asukasmäärä edellyttäisi. Täydennysrakentamismahdollisuuksia tulisikin etsiä jo rakennetuilta alueilta ja Kehä I:n sisäpuolelta, myös siellä säilynyttä luontoa kunnioittaen.

Tukholmassa 40 prosenttia 2000-luvulla tapahtuneesta väestönkasvusta on sijoittunut enintään kahdeksan kilometrin etäisyydelle keskustasta, kun Helsingissä vastaava luku on vain 15 prosenttia. Helsingissä asuinrakentamista tulisikin sijoittaa kantakaupunkiin ja sen välittömään läheisyyteen. Helsingin uuden yleiskaavan innoittamissa vaihtoehtokaavoissa rakentaminen on pyritty sijoittamaan Kehä I:n sisäpuolelle.

2. Peruskorjausikään tulevissa lähiöissä on potentiaalia tonttien tehokkaampaan käyttöön

Peruskorjausikään tulevissa lähiöissä on runsaasti täydennysrakennuspotentiaalia. Taloyhtiöille tulisi tarjota mahdollisuus rahoittaa esimerkiksi putkiremontti lisärakennusoikeutta myymällä.

Joskus peruskorjauksen sijaan voi olla järkevämpää purkaa 40 – 50 -vuotias lähiötalo ja rakentaa samalle tontille uudestaan tehokkaammin. Tämä olisi myös taloudellisesti kannattavaa niin asukkaille kuin kaupungillekin. Kaupungin kannalta säästöjä syntyisi mm. valmiina olevasta infrastruktuurista. Asukkaille purkaminen olisi houkuttelevaa, koska se tarjoaisi harvinaisen mahdollisuuden asumiseen täysin uudessa asunnossa tutulla paikalla.

Mellunmäkeen on mahdollisesti tulossa purkavan tiivistämisrakentamisen pilottikohde. ”Jos kortteleita tiivistetään, iso osa asuntopulasta ratkeaa,” totesi kaupunkisuunnittelulautakunnan puheenjohtaja Risto Rautava Helsingin Sanomien aihetta käsitelleessä uutisessa 11.7.2014.

3. Yksityisautoilun väheneminen vapauttaa runsaasti kaupunkitilaa

Helsingin kaupungin pyrkimys vähentää yksityisautoilua on saanut Suomessa vain vähän julkisuutta. Brittiläisessä The Guardianissa Helsingin mm. Kutsuplus-järjestelmään perustava liikennesuunnittelu on kuitenkin huomioitu. Lehti uutisoi 10.7.2014, että vuonna 2025 – siis noin kymmenen vuoden kuluttua – Helsingin liikennejärjestelmä olisi niin hyvin toimiva, ettei auton omistaminen enää kannattaisi.

Kun yksityisautoilu tulee tarpeettomaksi ja siitä vähitellen luovutaan, vapautuu runsaasti kaupunkitilaa uuteen käyttöön. Tämä mahdollistaa asuinrakentamisen esimerkiksi osaan nykyisistä paikoitusalueista ja liikenneväylistä.

Yksityisautoilun väheneminen mahdollistaa myös sisääntuloväylien bulevardisoinnin asuinkaduiksi. Bulevardisoinnin osalta on kuitenkin oltava tarkkana, ettei kaupunkirakennetta levitetä sen varjolla sisääntuloväylien tuntumassa sijaitseville luontoalueille.

4. Toimitilojen muuttaminen asunnoiksi

Verkkopalvelut ovat tehneet monet liiketilat tarpeettomiksi ja hyviltä alueilta on vapautumassa toimitiloja muutettavaksi asunnoiksi tai purettavaksi asuinrakentamisen tieltä. Esimerkkejä tällaisesta on jo: Alppilassa Kotkankadulla sijaitsevaa toimistotaloa ja Itäkeskuksen toimistohotellina toiminutta Maamerkkiä ollaan muuttamassa asunnoiksi.

Asioinnin siirtyminen verkkoon on hiljentänyt ostoskeskuksia, jonka vuoksi kauppojen tilalle voisi osittain tai kokonaan tulla asuntoja. Helsingissä on myös tehottomasti rakennettuja yritysalueita (mm. Roihupelto), joihin sopisi asuinrakentamista. Kokemusta asuntojen rakentamisesta yritysalueelle on kertynyt ainakin Pitäjänmäeltä, jossa Valimon alueella ei vielä 90-luvun alussa ollut juuri lainkaan asukkaita.

Kiinnostavia kohteita on mahdollista löytää ihan kaupungin ytimestäkin. Esimerkiksi Hakaniemen Sokoksen rakennuksen muuttaminen asuintaloksi olisi todennäköisesti järkevämpää kuin pyrkimys löytää siihen uutta liiketoimintaa.

Hanna-Leena Ylinen

Ratkaisuja kaupunkitilan palapeliin

Kuva Olli Vento

Helsinki muuttuu tulevaisuudessa monin eri tavoin ja muutokset linkittyvät toisiinsa. Muutos mahdollistaa myös uusia tapoja löytää rajallisesta kaupunkitilasta paikkoja uusien asuntojen rakentamiseen. Lisäksi on mahdollista muuttaa vapautuvaa tilaa asunnoiksi.

Muutos on mahdollisuus. Lisäksi kaupungin uudistumista voi ruokkia suunnittelun keinoin. On hyvä löytää ratkaisuja, joiden avulla jo rakennetun alueen maankäytön tehokkuus kasvaa samalla kuin viihtyisyys säilyy tai jopa paranee.

Luonnon monimuotoisuuden hupeneminen rinnastuu haasteena merkitykseltään ilmastonmuutokseen. Siksi rajallisen tilan käyttämisen palapeliin tarvitaan uusia konsteja. Esimerkiksi seuraavia näkökulmia voisi miettiä:

1) Ajatus saada asunnoille tilaa kaupunkimotareilta on hyvä avaus tilanteessa, jossa tarve muuttaa liikkumisen tapoja kaupungissa kasvaa ja nuoret hankkivat jo nyt vähemmän ajokortteja. Mitä enemmän tavoitteessa onnistutaan, sitä paremmin autoilulta on vapautettavissa laajemminkin tilaa asumiselle. Tähän liittyviä uudenlaisia ratkaisuja olisi hyvä tutkia yleiskaavatyössä jo nyt.

2) Kysyntä tehokkaammista toimistotiloista kasvaa. Samalla vanhaa toimistotilaa voi vapautua muuhun käyttöön. Kun erilaisiin tiloihin kohdistuva kysyntä muuttuu, on kaavoituksen hyvä olla joustavaa. On turvattava mahdollisuus muuttaa toimistoilta vapautuvaa tilaa asuntokäyttöön.

3) Pitäisi tutkia mahdollisuutta suunnitella enemmän tiloja, joiden käyttötarkoitus voi muuttua nopeasti erilaisiin tarpeisiin sopivaksi. Tämä säästää tilan tarvetta rajallisessa kaupungissa. Sama tila voisi toimia viikon tai vuorokauden sisällä useammassa eri tarkoituksessa. Mitä vähemmän rakennettua tilaa tarvitaan muuhun käyttöön, sitä enemmän kaupunkiin mahtuu asuntoja.

4) Yleiskaava tähtää vuoteen 2050 ja monet erilaiset toiminnot siirtyvät jo nyt yhä enemmän verkkoon. Jatkuessaan kehityssuunta voi vapauttaa paljon uudenlaista tilaa asumiskäyttöön.

5) Verkkopalveluihin siirtyminen vähentää tilan tarvetta myös asunnoissa. Suuri osa asumistilasta on nykyisin varattu erilaisten tavaroiden säilyttämiseen. Siksi tulevaisuudessa on mahdollista siirtyä rakentamaan pienempiä asuntoja, mikä on ekologista ja sallii suuremman määrän asuntoja pienempään tilaan.

6) On hyvä tutkia, miten jo rakennettujen asuinalueiden maankäyttöä voisi tehostaa niin, että kotiseudut pysyvät viihtyisinä ja toimivina. Onko esimerkiksi löydettävissä keinoja, joilla tehottomasti rakennetuilla kerrostaloalueilla valitaan korjausrakentamisen sijasta vanhan purku ja korkeammat uudet asuintalot? Paikoin kerrostaloihin taas voisi rakentaa uusia kerroksia. Entä, miten tukea vanhenevan omakotialueen muuntumista uudenlaiseksi kaupunkikyläksi, jossa asuu enemmän ihmisiä? Hyvin toteutettuna tehokkuus voisi parantaa asuinalueiden toimivuutta.

7) Mietin vielä, voisiko asumista ja liiketilaa sijoittaa uudella tavalla toistensa lomaan. Olisiko perusteltua siirtyä matalista yritystoiminnan alueista enemmän ratkaisuihin, joissa liiketilojen yläpuolella olisi paljon asuntoja. Jos työntekijät asuisivat lähellä työpaikkaa, liikkumisen tarvekin vähenisi. Näin liikennekaupunki olisi jouhevampi käänteissään.

Keskeistä on tunnistaa, milloin maankäytössä tarvitaan säilyttäviä merkintöjä ja milloin taas hyvinvointia voidaan lisätä joustavammalla ja muutoksiin nopeasti reagoivalla suunnittelulla. On mahdollista kehittää kaupunkia, jossa turvataan hyvin kytkeytyvä luontainen viherverkosto ja mahdollistetaan samalla uusien asuntojen rakentaminen osaksi toimivaa kokonaisuutta. Tuloksena olisi terveellinen kaupunki, joka olisi valmis kohtaamaan tulevaisuuden haasteita.

Olli Vento

Visioita ja painajaisia

Tyylitajun ja ymmärryksen puute näyttää vaivaavan Helsingin kaupunkisuunnittelua. Uuden yleiskaavan Visio 2050 -raporttia selatessa tuntuu, etteivät suunnittelijat tunnista esimerkiksi luontaisina säilyneiden metsä- ja ranta-alueiden merkitystä.

Yhden visio on toisen painajainen. Pahimmissa unissanikaan en olisi osannut keksiä raitiotietä, joka kulkisi Vartiosaaren ja Ramsinniemen kautta Lohiniemenrantaan, josta se jatkaisi Vuosaaren metroasemalle. Kaupunkisuunnitteluvirastossa sellainen keksittiin.

Luonnonrantoja pitkin kulkeva raitiotie ei ole raportin ainoa outo päähänpisto. Suunnittelijoiden ajatus merellisestä Helsingistä näyttää ylipäätään olevan jonkinlainen puuhamaa: visiosta löytyy mm. ”merellisten urbaanien suurten festivaalien näyttämöitä” sekä ”Windsurfmekka”.

Kuvankaappaus Visio 2050: Kaupunkikaava – Helsingin uusi yleiskaava -raportista (Helsingin kaupunkisuunnitteluvirasto)

Aivan Windsurfmekan vieressä sijaitsee Melkin saari. Siellä sijaitsevalle suojelualueelle virasto on sijoittanut merellistä asumista. Myös Itä-Helsingin ranta- ja saarialueille on suunniteltu merellistä asumista luontoarvot varsin huolettomasti sivuuttaen.

On visiossa toki myös ”merialue, jonka kehittämisessä huomioidaan kestävä kehitys ja Itämeren ekologian ja luonnon monimuotoisuuden säilyminen”. Sen suunnittelijat ovat sijoittaneet kauaksi kaupungin rannoista.

Keskeistä olisi kuitenkin suojella meriluontoa myös rannikon tuntumassa, sillä tärkeitä ekosysteemejä löytyy erityisesti matalista vesistä. Esimerkiksi Vartiokylänlahti saattaa hyvinkin olla Natura-direktiivin mukainen kapea murtovesilahti.

Suunnittelussa tulisi jo varhaisessa vaiheessa nähdä luonnonrannat säilyttämisen arvoisiksi. Merellisyys syntyy meren läheisyydestä – ei sen alistamisesta huvipuistoksi.

Helsingin yleiskaavan Visio 2050 -raportti on noudettavissa Narinkkatorilla sijaitsevasta info- ja näyttelytila Laiturista. Raportin voi myös ladata täältä.

Hanna-Leena Ylinen

 

Kivinokka kaikille pitävällä ratkaisulla

Kivinokkaa kivikyläksi haluavat ovat nostaneet propaganda-aseekseen kateuden. Hieman huvittuneena luin Helsingin kaupunginhallituksen puheenjohtaja Tatu Rauhamäen paheksuntaa Kivinokasta ”puoliprivaattina” mökkialueena, ”jossa oli vielä hiljan puomi kertomassa, ettei muita kaivata” (HS 13.4.2014).

Kaikki muut jalankulkijat ja pyöräilijät osaavat kiertää puomin. Puheenjohtaja ei ehkä ole tullut ajatelleeksi, ettei ylipäänsä ole suotavaa ajella virkistysalueilla autoilla. Siksi niistä monien teillä on puomeja. Jokamiehenoikeudella kulkevalle ne eivät ole ongelma. Kivinokka on kaikille. Kivinokka on oleellinen osa Viikin ja Vanhankaupunginlahden pohjois- ja itärannan luonnonsuojelu- ja virkistysaluetta. Se on tärkeä koko kaupungille. Se on tärkeä nyt, ja vielä tärkeämpi tulevaisuudessa, kun väki sakenee.

Helsingin kaavoitusta suunnitellaan tavoitteena väkimäärän kasvattaminen 250 000 hengellä vuoteen 2050 mennessä. Kaupungin 214 neliökilometrin maapläntillä asuu jo joka 9. suomalainen, mutta lisää pitää saada yli kolmanneksen verran. Virkistysalueiden tarve ei silloin vähene, vaan kasvaa.

Kivinokan 12 000 asukkaan maankäyttövaihtoehto. Kuva Helsingin kaupunkisuunnitteluvirasto.

Vartiosaari ja Kivinokka yritettiin ottaa äkkihyökkäyksellä, ohi samaan aikaan tekeillä olevan yleiskaavan. On häkellyttävän kehnoa suunnittelua tehdä toisella kädellä suurta väestönkasvua ennakoivaa yleiskaavaa, ja laittaa toisella suuren väestön tarvitsemat virkistysalueet matalaksi, erillisinä päätöksinä. Kokonaisnäkemys on täysin hukassa, vaikka juuri yleiskaavan pitäisi sitä edustaa.

Muodollisena perusteluna on ollut, että molemmat kohteet ”jäivät yli” edellisellä yleiskaavakierroksella, tarkempien selvitysten kohteeksi. Todellinen syy lienee se, että ranta-alueina molemmat olisivat rakennusliikkeille erittäin kannattavia kohteita. Kaivattuja halpoja asuntoja ei noille paikoille nouse. Tai ehkä nousee, mutta halvalla niitä ei myydä.

Kiire saada äkkiä paljon uusia asuntoja on ylipäänsä kelvoton peruste pilata virkistysalueet. Helsingillä on jo hyväksytyissä tai tekeillä olevissa yleiskaavoissa varattu asuinalaa 230 000 uudelle asukkaalle (vuoden 2012 lopun tilanne). 33 vuoden päästä täyttyvän väestötavoitteen maa-ala on siis jo suurin piirtein varattu. Lisäksi kaupungissa on paljon mahdollisuuksia täydennysrakentamiselle, joka saattaisi myös parantaa kaupunkikuvaa. Pääradan varressa on runsaasti ränstyviä teollisuuslaitoksia ja ankeita pusikoita. Sinne mahtuu rakentamaan.

Helsingin ongelma on, ettei yleiskaava-alueille valmistu asemakaavoja ja tontteja, eikä niille taloja siihen tahtiin, kuin pitäisi. Siinä kohden on Helsingin rakentamisen pullonkaula.

Kaavoitusta ja sen kautta asuinrakentamista hidastavat myös kaavoittajan hämmästyttävät virheet. Sellainen oli esimerkiksi yritys päästä rakentamaan Östersundomin Natura-alueet. Tosiasioiden kieltäminen viivästytti alueen yleiskaavan valmistumista kaksi, kolme vuotta, aivan suotta.

Kivinokan uhraaminen rakentamiselle jäi kaupunkisuunnittelulautakunnassa pöydälle toistamiseen, 15.4. Sdp, vihreiden ja vasemmistoliiton kannanottojen mukaisesti lautakunnassa pitäisi olla enemmistö Kivinokan puolustajia, samoin valtuustossa, johon asia päätyy, ellei lautakunnan virkistysalueen säilyttävä kanta tyydytä. Siellä Kivinokan puolustajia löytyy muistakin puolueista.

On syytä epäillä lykkäystä haetun, jotta kulisseissa voitaisiin etsiä puolustajista heikkoa lenkkiä, jonka kanssa yritetään tehdä sopimus ”kompromissista”, jolla Kivinokka voitaisiin gryndata, joku säilytettävä metsäkaistale likaisen kaupan viikunanlehtenä.

Tämä toive näyttää jäävän turhaksi.  Heikoksi lenkiksi epäilty vihreiden Osmo Soininvaara kirjoitti blogissaan 16.4.2014:

”Kokoomuksessa ilmeisesti haaveillaan, että vihreiden, vasemmistoliiton ja demareiden joukosta löytyisi ainakin yksi puolustamaan rakentamista. Sitä taitaa olla turha toivoa. Valtuustossa on vankka enemmistö Kivinokan rakentamista vastaan. Olisi vain kaupunkisuunnitteluviraston työvoiman väärinkäyttöä viimeistellä suunnitelma hylättäväksi.”

Tästä voin olla Soininvaaran kanssa vain samaa mieltä.

Juuri nyt näyttää siis lupaavasti siltä, että kädenvääntö Kivinokasta päättyy virkistysalueen puolustajien voittoon. Jotta samaa vääntöä ei tarvitsisi käydä 10 vuoden kuluttua uudelleen, olisi Kivinokassa syytä tehdä myös pysyviä ratkaisuja. Esimerkiksi alueen vanhasta metsästä tulisi muodostaa luonnonsuojelualue, kuten Helsingin voimassa olevassa luonnonsuojeluohjelmassa esitetään.

Mikko Niskasaari

 

Helsy muistuttaa Meri-Rastilan luontoarvoista

Kun Helsingin kaupunginvaltuusto päätti kokouksessaan 11.12.2013 hyväksyä kiistakaavaksikin kutsutun osayleiskaavan Meri-Rastilan länsirannan metsäalueelle, oli selvää, että päätöksestä tulisi valituksia.

Valitusaika päättyi maanantaina 20.1.2014 klo 16.15 ja määräaikaan mennessä Helsingin hallinto-oikeuteen oli toimitettu muutamia valituksia. Yksi muutoksenhakijoista oli Helsingin luonnonsuojeluyhdistys, joka kirjelmässään katsoi, ettei kaava pohjaudu riittäviin selvityksiin ja vaikutusarviointeihin ja että se on ristiriidassa niin voimassa olevan maakuntakaavan, yleiskaavan sisältövaatimusten kuin valtakunnallisten alueidenkäyttötavoitteidenkin kanssa.

Meri-Rastilan osayleiskaavassa rakentamista on kohdistettu voimassa olevassa maakuntakaavassa virkistysalueeksi osoitetulle alueelle. Kaavan toteuttaminen muuttaisi ympäristöä rakennettavaa aluetta laajemmin. Se pirstoisi metsäaluetta ja haittaisi virkistyskäyttöä enemmän kuin kaava-aineistosta voisi päätellä.

Meri-Rastilan osayleiskaava sivuuttaa yleiskaavan sisältövaatimusten edellyttämät mahdollisuudet turvalliseen, terveelliseen ja eri väestöryhmien kannalta tasapainoiseen elinympäristöön sekä vaatimuksen rakennetun ympäristön, maiseman ja luonnonarvojen vaalimisesta.

Metsäalueella on tärkeä merkitys asukkaiden hyvinvoinnille. Metsä yhdistää eri-ikäisiä asukkaita. Se on alueen päiväkotien ja koulujen ahkerassa käytössä, mutta siellä ulkoilevat myös niin kiireiset nuoret aikuiset kuin jo verkkaisempaa menoa kaipaavat vanhukset.

Kaavan toteutuminen heikentäisi Helsingin oloissa mittavan metsäalueen huomattavia luontoarvoja. Luontoalueen pienentäminen ja pirstominen olisi paitsi yleiskaavan sisältövaatimusten myös valtakunnallisten alueidenkäyttötavoitteiden vastaista.

Valtakunnallisiin alueidenkäyttötavoitteisiin kuuluvan erityistavoitteen mukaan alueidenkäytön suunnittelussa tulisi ottaa huomioon ekologisesti tai virkistyskäytön kannalta merkittävät ja yhtenäiset luonnonalueet. Toisen erityistavoitteen perusteella maakuntakaavoituksella ja yleiskaavoituksella tulisi luoda edellytykset seudullisten virkistysalueiden muodostamiselle erityisesti Etelä-Suomessa ja suurilla kaupunkiseuduilla.

Valituksessaan Helsingin luonnonsuojeluyhdistys kiinnitti huomiota siihen, ettei Meri-Rastilan osayleiskaavoitusta varten tehty luontoselvitys ollut tarpeeksi kattava eivätkä Helsingin kaupungin luontotietojärjestelmässä olleet tiedot riittäviä kaavan luontovaikutusten arvioimiseksi.

Tietoa alueen huomattavista luontoarvoista on kertynyt erityisesti kaavaprosessin loppuvaiheessa, jolloin ainoa keino luontoarvojen huomioimiseksi olisi ollut kaavaillusta rakentamisesta luopuminen. Myös tiedon saatavuudessa on ollut ongelmia. Vuonna 2011 tehtyjen METSO-selvitysten tulokset julkaistiin kaikille avoimessa luontotietojärjestelmässä vasta keväällä 2013.

Meri-Rastilan osayleiskaavan puutteista on muistutettu niin kaavoittajaa kuin päättäjiäkin kaavaprosessin alusta lähtien ja rantametsään rakentamiselle on esitetty vaihtoehtoja. On harmillista, ettei järjestöjen ja asukkaiden tarjoamiin mahdollisuuksiin muuttaa suunnittelua luonnon kannalta paremmaksi, ole tartuttu.

Hanna-Leena Ylinen
Helsyn hallituksen jäsen

Tähänkin kerrostalo? Kuva kirjoittajan arkistosta.