Osa 1 Kuolemantuomio
Tänä syksynä kerroin Facebook-päivityksessäni miten Vartiosaaren viime vuosien tarina muistuttaa Täällä pohjantähden alla Koskelan Akselin tarinaa. Ensin kuolemantuomio, sitten kuolemantuomion peruminen ja lopulta armahdus. Vartiosaari sai kuolemantuomion valtuuston äänestyksessä 26.10. 2016 jolloin valtuusto päätti Vartiosaaren osayleiskaavan hyväksymisestä kahden äänen erolla.
Ennen äänestystä Senaatintorilla oli koolla runsaasti ihmisiä jotka olivat tulleet kertomaan että heidän mielestään Helsingin viheralueille ei saa rakentaa. Vartiosaaren puolustajat olivat myös paikalla. Meillä Vartiosaaren puolustajilla oli vielä ennen valtuuston kokousta tilaisuus tavata valtuustoryhmiä. Kävimme kokoomuksen ja keskustan ryhmissä koska uskoimme, että näiden ryhmien joukosta voisimme saada puuttuvat äänet. Tiedossa oli jo ennen valtuuston kokousta että tulossa oli hyvin tiukka äänestys Vartiosaaresta.
Valtuustosalissa oli hyvin sähköinen tunnelma 26.10. 2016, yleiskaavasta tultaisiin äänestämään, viimeisenä äänestettäisiin Vartiosaaren tulevaisuudesta. Miten se näkyi valtuustoryhmissä? Päiviä ennen valtuustokokousta tuli tietoa että vihreät tulisivat äänestämään Vartiosaaren virkistysaluevaihtoehdon puolesta. Oli tiedossa että tulemme saamaan vasemmistoliiton, Rkp:n sekä kristillisten äänet, tämä tekisi äänestystuloksesta hyvin tasaisen. Valtuustokokouksen aikana tekstiviestit lentelivät ilmassa, lähes reaaliajassa saimme tiedon siitä että tarvitsemme yhden tai kaksi ääntä. Osmo Soininvaaran poistuminen äänestyksestä tuli yllätyksenä, vihreiden ryhmästä erkaantui Vartiosaaren puolustajien ryhmä joka ilmoitti että mikäli Osmo Soininvaara osallistuu äänestykseen, he äänestävät yleiskaavaa vastaan. Soininvaara poistui ennen Vartiosaari äänestystä ja hänen varajäsenensä äänesti Vartiosaaren virkitysaluevaihtoehdon puolesta.
Ehkä dramaattisin vaihe koko äänestyksessä koettiin ennen valtuustokokouksen alkua kaupungintalon edessä jossa tapasin kaupungintalon edustalla kaksi perussuomalaista valtuutettua, Helena Kantolan ja Rene Hurstin. Vaihdoimme ajatuksia yleiskaavasta ja Vartiosaaresta, molemmat vakuuttivat äänestävänsä Vartiosaaren virkistysaluevaihtoehdon puolesta. Tässäkö olivat ne meille tärkeät ratkaisevat äänet?
Toisin kävi, juuri ennen Vartiosaaren käsittelyä näimme Risto Rautavan käyvän Rene Hurstin ja Helena Kantolan puheilla valtuustosalissa. Kaksi ääntä vaihtoi puolta ja äänestyksen tulos 44-40 ja yksi tyhjä. Valtuustosali täyttyi kiihkeistä vastalauseista, Vartiosaari rakennettaisiin.
Kuva Mika Välipirtti
Osa 2 Kuolemantuomion lykkäys
Äänestyksen jälkeen Vartiosaaren puolustajien keskuudessa vallitsi epäusko, vuosikausia jatkunut taistelu saaren säilyttämisestä virkityssaarena ja luontokohteena oli hävitty. Saari tultaisiin betonoimaan ja sen ainutlaatuinen arvokas saaristoluonto raiskattaisiin. Tyrmistys ja järkytys välittyivät viesteistä joita tulvi viestintäkanavista. Tuntui kuin tumma pilvi oli laskeutunut saaren ylle, luontokin tuntui reagoivan ja saaren yllä lepäsivät harmaat pilvet päiväkausia, näin kertoi minulle saaren asukas, eräs aktiivi sanoi vetäytyvänsä laatimaan hallinto-oikeusvalitusta. Hallinto-oikeus olisi ratkaiseva siis saaren kohtalon. Mitä tapahtuisi seuraavaksi?
Helsingin kaupunginsuunnitteluvirastossa ei levätty – päätöstä juhlittiin kuohuviiniä kilistellen ja sen jälkeen alkoi nopeasti Vartiosaaren asemakaavoituksen suunnittelu. Saaren puolustajien toivo oli siis Vartiosaaren päätöksen kumoamisessa hallinto-oikeudessa. Valitusta suunniteltiin ja tehtiin pitkään ja mahdollisimman tarkasti. Helsingin ja helsinkiläisten kokonaisetua palvelisi paremmin, että Vartiosaarta kehitettäisiin ympäristö- ja virkistysarvojen pohjalta, kaavoituksessa oli elementtejä jotka olivat maakuntakaavan vastaisia, myöskään menettelytavat eivät olleet kaikin osin lainmukaisia. Vartiosaaresta jätettiin määräaikaan mennessä 10 valitusta Helsingin hallinto-oikeuteen. Saaressa elämä jatkui entisellään, tosin tunnelmat jakautuivat kahteen osaan, osa uskoi että saari on menetetty, mutta myös heitä oli runsaasti jotka olivat sitä mieltä että oli taisteltava edelleen. Hallinto-oikeuden päätöksellä ja asemakaavoituksessa saari voitaisiin vielä pelastaa. Vierailijoita saareen tuli jälleen ennätysmäärä, kaupunki järjesti saaressa kiertokävelyn jossa tutustuttiin saaren kulttuurihistoriaan ts. vanhoihin huviloihin. Merkittävä edistysaskel oli kesällä 2017 auennut Aurinkoinen hymy ry:n kuntouttavalla työtoiminnalla kehitetty kesähotellitoiminta, joka toi saareen runsaasti lisää kävijöitä.
Poliittinen keskustelu Vartiosaaren ympärillä siirtyi kabinetteihin. Edessä olivat kunnallisvaalit ja oli ennakoitu että tärkeä vaaliteema tulisi olemaan ympäristön ja viheralueiden säästyminen yleiskaavassa. Vaalien muuttuminen pormestarivaaleiksi söi valitettavasti suurimman huomioarvon. Luontoarvot näkyivät kuitenkin myös vaalituloksessa. Vanhasta valtuustosta vaihtui lähes puolet edustajista. Pois tippui useampi Vartiosaaren rakentamista kannattanut demari, kokoomuslainen sekä vihreä poliitikko. Demarit hävisivät vaaleissa eniten – Vartiosaaren kannalta tämä oli myönteistä koska varsin hyvin on ollut tiedossa se että Helsingin demarit ovat vaatineet Vartiosaaren rakentamista jo vuosikymmeniä. Uuden valtuuston kokoonpanoa tutkittiin tarkkaan ja yllätykseksi todettiin että tämä valtuusto ei ehkä rakentaisi Vartiosaarta.
Osa 3. Kesä 2017 – mitä sitten tapahtuikaan? (Armahdus?)
Vuoden 2017 suurin ympäristö- ja kaupunkipoliittinen uutinen jysähti Helsingin budjettineuvottelujen aikana 29.10 iltapäivällä. Vartiosaaren kaavoitus on keskeytetty täksi valtuustokaudeksi. Mitä oikein tapahtui?
Kun Helsingin budjettineuvottelut alkoivat oli selvää että suurin puolue kokoomus ja toiseksi suurin puolue vihreät neuvottelivat ensin keskenään keskeisimmistä tavoitteista. Kokoomuksen ajama veroäyrin alennus antoi vihreille mahdollisuuden tuoda pöytään useita heille tärkeitä tavoitteita. Anni Sinnemäki oli keskeinen henkilö Vartiosaaren kaavoituksen kytkemisessä Helsingin budjettineuvotteluihin. Vihreiden sisältä tulleen tiedon mukaan Anni Sinnemäki oli nostanut Vartiosaaren mukaan ja sai tukea kaikista muista valtuustoryhmistä paitsi demareista.
Vähäisemmälle huomiolle on jäänyt se seikka että HKL:n investointiohjelmassa ei mainittu Vartiosaarta lainkaan. Koska ohjelma ulottuu vuoteen 2027 se tarkoittaa että Vartiosaaren rakentaminen ei voisi alkaa ennen sitä, kaavoitusta se ei estä. Myös Kruunuvuorten sillat pääsevät rakennusvaiheeseen vasta 2024 ja valmistuvat noin v. 2026, koska Vartiosaaren rakentaminen on osayleiskaavan mukaisesti sidottu raitiotielinjaston varaan ei saarta voi rakentaa ennen kuin raitiotielinjasto on investointikohteena. Vartiosaarta ei siis rakenneta seuraavaan kymmeneen vuoteen – eikä välttämättä lainkaan. Päätöstä ei tehdä tämän valtuuston aikana, seuraavan valtuuston tehtäväksi jää päättää asiasta.
Jos Ville Lehmuskosken esittelemä HKL:n investointiohjelma sai aikaan varovaisia ajatuksia – ehkä sittenkin saari säästyy, Anni Sinnemäen ilmoitus saaren kaavoituksen keskeyttämisestä sai aikaan valtavan tunnereaktion. Saaren puolustajien facebookryhmä täyttyi kaupunkilaisten onnitteluviesteistä. Saaren puolustajat kyynelehtivät avoimesti, tunteet olivat todella koskettavia ja liikuttavia.
Oliko kaikki siis poliittista teatteria jonka tarkoituksena oli nostaa vihreiden ympäristöimagoa? Ei välttämättä, asemakaavoituksen pysäyttäminen on konkretiaa. Se tarkoittaa myös sitä että kaupunkisuunnitteluvirastossa ei tehdä Vartiosaaren asemakaavoitusta. Tosin on myös tihkunut tietoja joiden mukaan Vartiosaaren asemakaavoitussuunnittelu on jo varsin pitkällä. Vartiosaaren tulevaisuus on siis edelleen avoin. Me pyrimme siihen että seuraava vaihe saaren tarinassa on armahdus.
Mika Välipirtti
Kirjoittaja on Save Vartiosaari -liikkeen aktiiveja ja Helsingin luonnonsuojeluyhdistyksen hallituksen jäsen.
Kuva Mika Välipirtti
Helsy 