Helsyläiset järjestivät hyönteisretken Talosaaren Torpalla 10.8.2013. Mutta missä ötökät luurasivat? Oliko kesän kuivuus ja kuumuus verottanut perhos- ja sudenkorentokantaa niin paljon ettei mitään kovin näkyvää lennellyt? Muutama elokorento sentään bongattiin. Päiväperhosista nähtiin vain yksi neitoperhonen ja muutama lanttuperhonen. Sudenkorentojen ja perhosten loistaessa poissaolollaan oli aikaa tutustua muuhun hyönteismaailmaan. Onneksi liikkeellä oli kaikenkarvaisia ja -karvattomia ötököitä, joita oppaamme Juho Paukkunen sai haaviinsa ja luontokuvaaja Marianne Niemelä ikuisti.
”Onko täällä mitään?” ihmeteltiin kuivuneen niityn äärellä. Kuva: Mirja Reijonen
Kun mitään näyttävää ei näkynyt, kohdistimme tarkkaavaisuutemme ötököihin, joilla ruotsiksi on kiva nimi, ”småkryp”. Hyönteistutkija ja luontokuvaaja löysivätkin meille mielenkiintoista tarkkailtavaa. Kuinka moni on nähnyt muurahaisten lypsävän kirvoja? Kuka on edes huomannut katsoa tammenterhoja tähän aikaan vuodesta sillä silmällä? Mariannen makrokuva näyttää lypsytapahtuman hienosti.
Hevosmuurahaiset (hästmyra, Camponotus herculeanus) lypsävät kirvoja. Kuva: Marianne Niemelä
Heinäsirkkoja hyppi joka puolella ja joku taisi havaita hepokatinkin. Pystyimme testaamaan ikäkuulon ensimmäisiä oireita eli kuulemmeko vai emmekö kuule heinäsirkkojen siritystä. Iän aiheuttama kuulon heikentyminenhän alkaa siitä, ettei erota korkeita taajuuksia.
Nurmiheinäsirkkanaaras (kortvingad ängsgrässhoppa, Chorthippus parallelus). Kuva Marianne Niemelä
Internetistä löytyy yllättävän paljon keskustelua miten hämähäkkikammosta eli araknofobiasta voi päästä eroon. Siedätyshoito on yksi ehdotetuista menetelmistä: ensin katsellaan vain kuvia ja sitten ötökkäretkillä opetellaan kohtaamaan hämähäkkejä ja ihailemaan niiden kauniita selkäkuvioita. Jos kammoon on vaikuttanut myös Sibeliuksen synkkä laulu ristilukista, joka on ”suuri ja musta kuin yö ja saalista vaanii ja syö”, on hyvä muistaa, että laulun lukki on mielikuvituksen tuotetta.
Ristihämähäkit ja lukit kuuluvat eri heimoihin. Älä siis nimitä tätä aitoristihämähäkkiä ristilukiksi. Aitoristihämähäkki (korsspindel, Araneus diadematus). Kuva Marianne Niemelä
Hyönteisretken tulos oli lopulta kuitenkin monipuolinen, vaikka sudenkorentoja ja päiväperhosia oli vähän eikä mitään suuria harvinaisuuksia osunut haaviin. Aitoristihämähäkin lisäksi tunnistettiin yksi rantahämähäkki. Yöperhosista jäivät mieleen loimumittari, gammayökkönen, koisa- ja sulkaperhonen. Pistiäisiä oli monenlaisia, muun muassa mantu-, kartano-, pelto-, pensas- ja kivikkokimalaisia ja erilaisia mehiläisiä. Näiden kintereillä lenteli niiden omia loiskimalaisia eli ”pesärosvoja”.
Kukkakärpäsistä havaittiin ainakin parvikirvari, ampiaisvieras ja vaapsasvieras. Kaksi jälkimmäistä ovat ampiaisten pesäloisia. Luteet, kaskaat, kirvat ja sääsket kuten vaaksiainen, huomattiin vasta kun alettiin kulkea nenä melkein maassa.
Ampiaisvieras (fönsterblomfluga, Volucella pellucens). Kuva: Marianne Niemelä
Hetkellisen sadekuuron aikana pidettiin eväshetki Torpan kuistilla, jossa Helsyn torppavastaava, Anneli Mikkonen, esitteli 1800-luvulta peräisin olevan huvilan.
Sateen lakattua käväistiin vielä merenrannalla tarkistamassa sudenkorentotilanne. Ei niin mitään, mutta merenrantakasveista bongattiin isorantasappi, meriputki, pujon merenrantaversio ja muutama maltsa.
Juho Paukkunen kertaa päivän havainnot. Kuva: Marianne Niemelä
Linkkejä
Kultapistiäiset
Ympäristö.fi
Metsiemme pistiäiset -opas (pdf)
UPM Metsä
Loiset ja niiden isännät
Oulu.fi
Viihdykkeeksi muutama lisälinkki
Sibeliuksen ristilukki Teräsbetonin tyyliin
YLE
Ristilukki oopperatyylillä
Youtube
Mirja Reijonen
Helsy 