Isosaaren avohakkuut

Helsingin kaupunginvaltuusto kävi tutustumassa 3. syyskuuta Isosaareen, tulevaan mahdolliseen kaupungin virkistysalueeseen, kesäleirien ja matkailuelinkeinojen saareen. Näky oli järkyttävä. Saaren keskiosan metsä, noin 15 hehtaarin alueelta, oli kaadettu. Paikalla oli ollut myrskyihin tottunut ja niihin asemoitunut järeä kuusikko. Metsää oli varjeltu kuninkaan suojelupäätöksin jo 1700-luvulla Tallinnan matalalle näkyvänä ja merikortteihin piirrettynä maamerkkinä. Keskisen Suomenlahden uloimpana saarena Isosaari tunnettiin lepakoistaan ja muuttavien ja vaeltavien varpus- ja petolintujen ja lepakoiden levähdyspaikoista. Kuusikon tuhoutuminen alkoi Metsähallituksen vuoden 2007 aukko- ja harvennushakkuista. Antti-myrsky ja viime talven myrskyt olivat raadelleet metsänhoitotöiden alueille laajempia tuulikäytäviä. Silti vankka puusto kasvoi ilmakuvien ja paikallisten sotilaiden mukaan kesällä 2014 edelleen ympäri aluetta.

Helsinkiläisten näkökulmasta hävitettiin merkittävä osa saaren käyttöarvoista, koska nyt keskeisin liikuntareitistö polveilee avohakkuualueen sisällä ja aiemmin länsimyrskyiltä suojassa ollut kasarmialue on altis koville tuulille. Metsähallituksenkin pitäisi ymmärtää, ettei ulkomeren saariston puustoa hoideta kun mantereen talousmetsiä. Aistin sydämessäni valtuutettujen tunteet Metsähallituksen arvoista, katsellessamme hakkuaukean keskellä jäänyttä kansalaissodan hautausmaata. Metsähallituksen Metsätalous näyttäytyy Helsingistä katsoen ylimielisenä toimijana, joka ei ota huomioon muita. Lisäksi voidaan ihmetellä, miksi Metsähallituksen Luontopalvelut eivät tienneet hakkuista. Saaren metsillä oli aidosti sekä kulttuurihistoriallisia että Metso-ohjelman mukaisia tai muita luonnonsuojelullisia arvoja. Osa hakkuistakin rajautui luonnonsuojelualueisiin.

Jarmo Nieminen

 

Helsingin luonnonsuojeluyhdistyksen puheenjohtajan Jarmo Niemisen mielipidekirjoitusta 7.9.2014 ei julkaistu valtamediassa. Keskustelu Isosaaresta kuitenkin jatkuu.

Mihin Helsingissä voisi rakentaa?

Luontojärjestöt ovat kartoittaneet Helsingin arvometsiä sekä laajoja luonto- ja virkistysalueita ja tehneet esityksen niiden turvaamisesta Helsingin uudessa yleiskaavassa.

Metsien ja luonnonrantojen säilyttäminen on mahdollista, vaikka kaupunki kasvaisikin. Toisin kuin usein väitetään, luontoaktiivit eivät vastusta asuntoja – tai ”koteja” niin kuin mielikuvilla leikittelevät virkamiehet tai media niitä tunteellisesti kutsuvat – vaan kaupunkirakenteen levittämistä luontoalueille.

Yksityiskohta Helsingin arvometsät -esitykseen liittyvästä kartasta. http://helsinginmetsat.fi/helsingin-arvometsat

Jos Helsingin kaupunkisuunnittelun lähtökohdaksi otettaisiin niin asukkaiden kuin luonnonkin kannalta hyvä kaupunki, ei metsä- tai ranta-alueita enää uhrattaisi rakentamiselle, vaan asunnoille pyrittäisiin löytämään tilaa jo rakennetuilta alueilta.

On monia mahdollisuuksia kaavoittaa asuntoja – tai ”koteja” – kaupungin kasvavalle väestölle koskematta luontoalueisiin.  Tässä on muutamia ideoita:

1. Kaupungin tulisi tiivistyä jo rakennetuilta alueilta erityisesti Kehä I:n sisältä

Tutkimuksen mukaan Helsinki on esimerkiksi Tukholmaan verrattuna levittäytynyt laajemmalle alueelle kuin asukasmäärä edellyttäisi. Täydennysrakentamismahdollisuuksia tulisikin etsiä jo rakennetuilta alueilta ja Kehä I:n sisäpuolelta, myös siellä säilynyttä luontoa kunnioittaen.

Tukholmassa 40 prosenttia 2000-luvulla tapahtuneesta väestönkasvusta on sijoittunut enintään kahdeksan kilometrin etäisyydelle keskustasta, kun Helsingissä vastaava luku on vain 15 prosenttia. Helsingissä asuinrakentamista tulisikin sijoittaa kantakaupunkiin ja sen välittömään läheisyyteen. Helsingin uuden yleiskaavan innoittamissa vaihtoehtokaavoissa rakentaminen on pyritty sijoittamaan Kehä I:n sisäpuolelle.

2. Peruskorjausikään tulevissa lähiöissä on potentiaalia tonttien tehokkaampaan käyttöön

Peruskorjausikään tulevissa lähiöissä on runsaasti täydennysrakennuspotentiaalia. Taloyhtiöille tulisi tarjota mahdollisuus rahoittaa esimerkiksi putkiremontti lisärakennusoikeutta myymällä.

Joskus peruskorjauksen sijaan voi olla järkevämpää purkaa 40 – 50 -vuotias lähiötalo ja rakentaa samalle tontille uudestaan tehokkaammin. Tämä olisi myös taloudellisesti kannattavaa niin asukkaille kuin kaupungillekin. Kaupungin kannalta säästöjä syntyisi mm. valmiina olevasta infrastruktuurista. Asukkaille purkaminen olisi houkuttelevaa, koska se tarjoaisi harvinaisen mahdollisuuden asumiseen täysin uudessa asunnossa tutulla paikalla.

Mellunmäkeen on mahdollisesti tulossa purkavan tiivistämisrakentamisen pilottikohde. ”Jos kortteleita tiivistetään, iso osa asuntopulasta ratkeaa,” totesi kaupunkisuunnittelulautakunnan puheenjohtaja Risto Rautava Helsingin Sanomien aihetta käsitelleessä uutisessa 11.7.2014.

3. Yksityisautoilun väheneminen vapauttaa runsaasti kaupunkitilaa

Helsingin kaupungin pyrkimys vähentää yksityisautoilua on saanut Suomessa vain vähän julkisuutta. Brittiläisessä The Guardianissa Helsingin mm. Kutsuplus-järjestelmään perustava liikennesuunnittelu on kuitenkin huomioitu. Lehti uutisoi 10.7.2014, että vuonna 2025 – siis noin kymmenen vuoden kuluttua – Helsingin liikennejärjestelmä olisi niin hyvin toimiva, ettei auton omistaminen enää kannattaisi.

Kun yksityisautoilu tulee tarpeettomaksi ja siitä vähitellen luovutaan, vapautuu runsaasti kaupunkitilaa uuteen käyttöön. Tämä mahdollistaa asuinrakentamisen esimerkiksi osaan nykyisistä paikoitusalueista ja liikenneväylistä.

Yksityisautoilun väheneminen mahdollistaa myös sisääntuloväylien bulevardisoinnin asuinkaduiksi. Bulevardisoinnin osalta on kuitenkin oltava tarkkana, ettei kaupunkirakennetta levitetä sen varjolla sisääntuloväylien tuntumassa sijaitseville luontoalueille.

4. Toimitilojen muuttaminen asunnoiksi

Verkkopalvelut ovat tehneet monet liiketilat tarpeettomiksi ja hyviltä alueilta on vapautumassa toimitiloja muutettavaksi asunnoiksi tai purettavaksi asuinrakentamisen tieltä. Esimerkkejä tällaisesta on jo: Alppilassa Kotkankadulla sijaitsevaa toimistotaloa ja Itäkeskuksen toimistohotellina toiminutta Maamerkkiä ollaan muuttamassa asunnoiksi.

Asioinnin siirtyminen verkkoon on hiljentänyt ostoskeskuksia, jonka vuoksi kauppojen tilalle voisi osittain tai kokonaan tulla asuntoja. Helsingissä on myös tehottomasti rakennettuja yritysalueita (mm. Roihupelto), joihin sopisi asuinrakentamista. Kokemusta asuntojen rakentamisesta yritysalueelle on kertynyt ainakin Pitäjänmäeltä, jossa Valimon alueella ei vielä 90-luvun alussa ollut juuri lainkaan asukkaita.

Kiinnostavia kohteita on mahdollista löytää ihan kaupungin ytimestäkin. Esimerkiksi Hakaniemen Sokoksen rakennuksen muuttaminen asuintaloksi olisi todennäköisesti järkevämpää kuin pyrkimys löytää siihen uutta liiketoimintaa.

Hanna-Leena Ylinen

Betonipuolue uhkaa terveyttäsi

Vartiosaaren korkeimmalta huipulta, jonka nimi saattaa olla Vartiokallio tai sitten Viikinkikallio, siitä kuulemma väitellään, näkee miksi betonipuolue himoitsee saaren rakentamista. Kalliolta avautuu päätä huimaava näköala yli Helsingin itäisen saariston, kaukana sinisessä udussa uivaan Sipoon ja Porvoon saaristoon. Jos metsät kaadettaisiin, merinäkymää olisi 360 astetta.

Tämän näköalan vuoksi Vartiosaaren luonto halutaan hävittää. Vaikka propaganda muuta väittää, sillä ei ole mitään tekemistä Helsingin hulppean asuntotavoitteen täyttämisen kanssa, eikä varsinkaan kohtuuhintaisten asuntojen kanssa. Vartiosaareen ei koskaan rakennettaisi ainuttakaan kohtuuhintaista asuntoa, eikä ole tarkoituskaan rakentaa.

Näkymä Vartiosaaren huipulta itäiseen saaristoon.

Merinäköala nostaa tonttien ja asuntojen hintaa, ja siitä Vartiosaaressa on kysymys. Kaupunki voisi rahastaa kovan hinnan tonteista, ja grynderit voisivat tuottaa kerralla törkeän kalliita asuntoja ”hyville veronmaksajille”. Betonipuolueen todellinen tunnus ja tavoite on ”rannat rikkaille”, olipa kunkin omakohtaisen jäsenkirjan väri ihan mikä tahansa. Sama koskee kaikkia yrityksiä hyökätä Helsingin merellisille ja metsäisille virkistysalueille.

Professori Liisa Tyrväinen tutkii metsien terveysvaikutuksia.

Virkistysalueissa ei ole kysymys vain viihtyvyydestä – joka sekään ei ole ”vain”. Kysymys on terveydestä, kertoi Metlan professori Liisa Tyrväinen, ympäristötoimittajien ryhmän vieraillessa Vartiosaaressa toukokuun puolivälissä. Luonnossa liikkuminen vaikuttaa terveyteen muutoinkin kuin itse liikunnan kautta.

Tyrväisen ryhmällä on asiasta tutkimustuloksia. Helsingin kaupungin työntekijöistä koottu testiryhmä elpyi työpäivän jälkeen selvästi nopeammin Keskuspuiston metsässä, kuin rakennetuissa puistoissa, jotka nekin olivat parempia kuin keskustan betonimaisema. Metsässä stressi helpottaa ja verenpaine laskee.

Tutkimukset osoittavat, ettei elvyttävään vaikutukseen riitä muutama puu, vaan alueen on oltava riittävän laaja. Ei riitä myöskään kynitty puisto, vaikka se saattaakin olla kiva piknikpaikka. Alueen täytyy tuntua metsältä, sen täytyy olla metsää.

Japanilaiset ovat erityisen innostuneita metsien terveysvaikutusten tutkimisesta, ja heidän tuloksensa ovat häkellyttäviä. ”Tappajasolujen ja syöpää ehkäisevien proteiinien määrä veressä oli metsäretken jälkeen korkeampi, kuin kaupunkiympäristössä kävellessä”, professori Tyrväinen kertoi.

Kovaa peliä Helsingissä: betonipuolue käy hengen päälle!

Ihan äärimmilleen ei tulkintoja tosin kannata vielä vetää. Luonnon ja yleensäkin esteettisten elämysten terveysvaikutusten systemaattinen tutkimus on uutta, ja hyvin paljon kysymyksiä on auki. Esimerkiksi vaikutustenmekanismia ei tunneta. Toisaalta suomalaiset ovat aina tienneet vaistomaisesti, mihin livistää rentoutumaan: metsään.

Vartiosaaren nuorisotalon vieressä kasvaa vankkoja petäjiä, jotka pystyisivät kantamaan kotkan pesää.

Jonkin verran on tutkittu myös, kuinka suuri osa ihmisistä kokee luonnon tärkeäksi, ja kuinka monelle se ei merkitse mitään. Tamperelaisten ja helsinkiläisten asenteita luodanneessa kyselyssä oli viisi (5) prosenttia ”aitoja urbaaneja”, ihmisiä joille luonnolla ei ole väliä. Viidennekselle luonto merkitsi erittäin paljon, ja loput sijoittuivat eriasteisesti näiden väliin. Otan vapauden tulkita, että noin 80-95 prosenttia koki luonnon itselleen enemmän tai vähemmän tärkeäksi. Lähellä sijaitseva metsä oli merkittävä tekijä ihmisten valitessa asuinpaikkaansa kaupungissa.

Vartiosaaressa ja Helsingin käynnissä olevassa yleiskaavoituksessa valitaan, rakennetaanko kaupunkia viiden prosentin vai enemmistön ehdoilla.

Mikko Niskasaari
teksti ja kuvat

 

 

Kivinokka kaikille pitävällä ratkaisulla

Kivinokkaa kivikyläksi haluavat ovat nostaneet propaganda-aseekseen kateuden. Hieman huvittuneena luin Helsingin kaupunginhallituksen puheenjohtaja Tatu Rauhamäen paheksuntaa Kivinokasta ”puoliprivaattina” mökkialueena, ”jossa oli vielä hiljan puomi kertomassa, ettei muita kaivata” (HS 13.4.2014).

Kaikki muut jalankulkijat ja pyöräilijät osaavat kiertää puomin. Puheenjohtaja ei ehkä ole tullut ajatelleeksi, ettei ylipäänsä ole suotavaa ajella virkistysalueilla autoilla. Siksi niistä monien teillä on puomeja. Jokamiehenoikeudella kulkevalle ne eivät ole ongelma. Kivinokka on kaikille. Kivinokka on oleellinen osa Viikin ja Vanhankaupunginlahden pohjois- ja itärannan luonnonsuojelu- ja virkistysaluetta. Se on tärkeä koko kaupungille. Se on tärkeä nyt, ja vielä tärkeämpi tulevaisuudessa, kun väki sakenee.

Helsingin kaavoitusta suunnitellaan tavoitteena väkimäärän kasvattaminen 250 000 hengellä vuoteen 2050 mennessä. Kaupungin 214 neliökilometrin maapläntillä asuu jo joka 9. suomalainen, mutta lisää pitää saada yli kolmanneksen verran. Virkistysalueiden tarve ei silloin vähene, vaan kasvaa.

Kivinokan 12 000 asukkaan maankäyttövaihtoehto. Kuva Helsingin kaupunkisuunnitteluvirasto.

Vartiosaari ja Kivinokka yritettiin ottaa äkkihyökkäyksellä, ohi samaan aikaan tekeillä olevan yleiskaavan. On häkellyttävän kehnoa suunnittelua tehdä toisella kädellä suurta väestönkasvua ennakoivaa yleiskaavaa, ja laittaa toisella suuren väestön tarvitsemat virkistysalueet matalaksi, erillisinä päätöksinä. Kokonaisnäkemys on täysin hukassa, vaikka juuri yleiskaavan pitäisi sitä edustaa.

Muodollisena perusteluna on ollut, että molemmat kohteet ”jäivät yli” edellisellä yleiskaavakierroksella, tarkempien selvitysten kohteeksi. Todellinen syy lienee se, että ranta-alueina molemmat olisivat rakennusliikkeille erittäin kannattavia kohteita. Kaivattuja halpoja asuntoja ei noille paikoille nouse. Tai ehkä nousee, mutta halvalla niitä ei myydä.

Kiire saada äkkiä paljon uusia asuntoja on ylipäänsä kelvoton peruste pilata virkistysalueet. Helsingillä on jo hyväksytyissä tai tekeillä olevissa yleiskaavoissa varattu asuinalaa 230 000 uudelle asukkaalle (vuoden 2012 lopun tilanne). 33 vuoden päästä täyttyvän väestötavoitteen maa-ala on siis jo suurin piirtein varattu. Lisäksi kaupungissa on paljon mahdollisuuksia täydennysrakentamiselle, joka saattaisi myös parantaa kaupunkikuvaa. Pääradan varressa on runsaasti ränstyviä teollisuuslaitoksia ja ankeita pusikoita. Sinne mahtuu rakentamaan.

Helsingin ongelma on, ettei yleiskaava-alueille valmistu asemakaavoja ja tontteja, eikä niille taloja siihen tahtiin, kuin pitäisi. Siinä kohden on Helsingin rakentamisen pullonkaula.

Kaavoitusta ja sen kautta asuinrakentamista hidastavat myös kaavoittajan hämmästyttävät virheet. Sellainen oli esimerkiksi yritys päästä rakentamaan Östersundomin Natura-alueet. Tosiasioiden kieltäminen viivästytti alueen yleiskaavan valmistumista kaksi, kolme vuotta, aivan suotta.

Kivinokan uhraaminen rakentamiselle jäi kaupunkisuunnittelulautakunnassa pöydälle toistamiseen, 15.4. Sdp, vihreiden ja vasemmistoliiton kannanottojen mukaisesti lautakunnassa pitäisi olla enemmistö Kivinokan puolustajia, samoin valtuustossa, johon asia päätyy, ellei lautakunnan virkistysalueen säilyttävä kanta tyydytä. Siellä Kivinokan puolustajia löytyy muistakin puolueista.

On syytä epäillä lykkäystä haetun, jotta kulisseissa voitaisiin etsiä puolustajista heikkoa lenkkiä, jonka kanssa yritetään tehdä sopimus ”kompromissista”, jolla Kivinokka voitaisiin gryndata, joku säilytettävä metsäkaistale likaisen kaupan viikunanlehtenä.

Tämä toive näyttää jäävän turhaksi.  Heikoksi lenkiksi epäilty vihreiden Osmo Soininvaara kirjoitti blogissaan 16.4.2014:

”Kokoomuksessa ilmeisesti haaveillaan, että vihreiden, vasemmistoliiton ja demareiden joukosta löytyisi ainakin yksi puolustamaan rakentamista. Sitä taitaa olla turha toivoa. Valtuustossa on vankka enemmistö Kivinokan rakentamista vastaan. Olisi vain kaupunkisuunnitteluviraston työvoiman väärinkäyttöä viimeistellä suunnitelma hylättäväksi.”

Tästä voin olla Soininvaaran kanssa vain samaa mieltä.

Juuri nyt näyttää siis lupaavasti siltä, että kädenvääntö Kivinokasta päättyy virkistysalueen puolustajien voittoon. Jotta samaa vääntöä ei tarvitsisi käydä 10 vuoden kuluttua uudelleen, olisi Kivinokassa syytä tehdä myös pysyviä ratkaisuja. Esimerkiksi alueen vanhasta metsästä tulisi muodostaa luonnonsuojelualue, kuten Helsingin voimassa olevassa luonnonsuojeluohjelmassa esitetään.

Mikko Niskasaari

 

Kaikkien metsä

Kolmen Itä-Helsingin metsäalueen kohtalosta päätetään lähiaikoina. Rakennetaanko Meri-Rastila, Kivinokka ja Vartiosaari vaiko ei, tulee vaikuttamaan monen asukkaan elämään.

Kaupunkimetsät ovat paitsi luontoarvoiltaan myös asukkaiden näkökulmasta tärkeitä. Ne tuottavat virkistystä, esteettisiä elämyksiä ja auttavat palautumaan arkipäivän stressistä. Kaupunkilaisten luontosuhteen ylläpitäjinä ne ovat ensiarvoisen tärkeitä.

Lähimetsien opetukselliset hyödyt on myös tunnistettu, esimerkiksi Suomen luonnonsuojeluliiton Koulumetsä-hankkeessa. Esimerkiksi Meri-Rastilan koulun oppilaille nyt rakennusuhan alla oleva metsä on tärkeä opetus- ja virkistyskohde.

Kaupunkilaiselle nimenomaan helppo pääsy metsään on tärkeää. Lähellä sijaitsevia virkistysalueita käytetään useammin ja vaivattomammin (esim. Neuvonen, 2007). Metsiä käyttävät vaihtelevasti lähes kaikki väestöryhmät. Niihin pääsy on avointa, eikä niissä virkistyminen maksa mitään. Eriarvoisuuskysymykset liittyvät lähinnä metsien kokoon, laatuun ja siihen, kuinka pitkä matka lähimmälle virkistysalueelle on tehtävä. Kävelyetäisyys on helppo mittari tässä asiassa.

Etenkin lasten kannalta kodin lähellä sijaisevat metsät ovat tärkeitä. Esimerksi kouluikäisen lapsen liikkumisreviirin on todettu ulottuvan 300 metrin säteelle kodista (Wiik, 2005). Lapsen kannalta hyvä ympäristö voikin olla hyvin erilainen kuin aikuisen määrittelmä viihtyisä ympäristö. Lapsi saattaa esimerkiksi nähdä kulkureitille osuvan maapuurungon jännittävänä ja toiminnallisena haasteena, kun taas aikuinen voi pitää sitä kulun esteenä. Tosin viimeaikaiset tutkimukset ovat antaneet viitettä siitä, että myös aikuiset metsien käyttäjät hyväksyvät luonnon monimuotoisuutta tukevat tekijät, kuten lahopuun, kaupunkimetsissä ja jopa pitävät niitä esteettisesti miellyttävinä (esim. Kilpinen, 2013).

Kaupunkimetsissä on usein merkittäviä luontoarvoja. Kuva Kaisa Hauru

Metsien merkitys asukkaille virkistyskäytön kannalta ei ole näyttänyt vähentyvän kaupungistumisen edetessä. Päinvastoin, luontoalueiden käyttö näyttäisi olevan kasvussa.

Mikäli tiivistyvä kaupunkirakenne vähentää luontoalueiden määrää asutuksen lähellä, viheralueiden käyttöpaine kasvaa. Tämä siksi, että suurempi määrä asukkaita käyttää näitä pieneneviä virkistysalueita, kuten metsiä, ulkoiluun ja muuhun virkistykseen. Tämä tarkoittaa tallauksen ja muun ihmislähtöisen paineen lisääntymistä metsissä, mikä vaikuttaa metsien uudistumiskykyyn ja ekologiaan, mutta mahdollisesti myös virkistyskokemukseen.

Kaisa Hauru
Helsyn hallituksen jäsen

kaisa.hauru (at) helsinki.fi

Viitteet:

Kilpinen, Saara (2013). Lahojen ja lahoavien maapuiden estetiikka ja hyväksyntä Helsingin kaupunkimetsissä. Biotieteiden laitos, HY.

Wiik, Maarit (2005). Asukasryhmät ja elinympäristö. Selvitys väestöryhmistä ja asukastarpeista. Suomen ympäristö 773.

Vartiosaari on hieno luontokohde Helsingissä (HS:n mielipidekirjoitus 17.11.2013)

Helsingin kaupunkisuunnitteluvirasto esittää 82 hehtaarin kokoiseen Vartiosaareen rakennettavaksi asuntoja 5 000–7 000 asukkaalle (HS Kaupunki 14. 11.). Viraston tiedotteen mukaan ”saaren merkittävä kulttuuriympäristö ja tärkeimmät luontoarvot voidaan säilyttää rakentamisesta huolimatta”.

Vartiosaari on Helsingin luontoarvoiltaan arvokkaimpia saaria Santahaminan, Kuninkaansaaren ja Vallisaaren rinnalla. Vartiosaari on myös korvaamaton välietappi eläimille, kun ne siirtyvät mantereelta Vuosaaren kautta Helsingin saariston muodostamalle viherkehälle. Saaren maisema-arvoja, monimuotoista kasvi- ja eläinlajistoa, luontotyyppien monipuolisuutta sekä arvokasta kulttuuriympäristöä ei voi sovittaa yhteen massiivisen rakentamisen kanssa.

Näyttää siltä, että kaavoittaja haluaa saada asuinkäyttöön laajasti Helsingin loistokkaimpia vanhojen metsien alueita ennen yleiskaavan valmistumista vuonna 2015. Toimintaa ei voida pitää hyväksyttävänä. Kansalaisille on voitava tarjota nyt ja tulevaisuudessa terveysvaikutuksiltaan kiistatta positiivisia luontokokemuksia monimuotoisessa lähiluonnossa. Väkiluvultaan kasvava kaupunki tarvitsee enemmän viheralueita.

Ihmisten hyvinvointi on riippuvainen ympäristöstä. Monimuotoinen luonto tarjoaa aitoja asioita: kokemuksia, valoja, ääniä, vuodenaikoja, tuoksuja, eläimiä ja kukkia. Henkinen hyvinvointi koituu ihmisen ja yhteiskunnan hyväksi. Saadaan parempaa terveyttä, vähennetään sairaanhoitokuluja, saavutetaan parempi työpanos ja onnellisempi elämä. Pehmeillä arvoilla tuotetaan kovia hyötyjä.

Vartiosaaren luontoarvot tulee turvata ja alue kaavoittaa helsinkiläisille virkistysalueeksi, joka vuosikymmentenkin päästä tarjoaa asukkailleen ja matkailijoille ikimuistoisia elämyksiä merellisessä Helsingissä.

Jarmo Nieminen
kaupunginvaltuutettu (kok), Helsinki
puheenjohtaja, Helsingin
luonnonsuojeluyhdistys

Teksti on julkaistu alunperin Helsingin Sanomissa 17.11.2013

Merikotkia odotellessa

Kansainvälinen yhteishavaintotapahtuma 5.–6.10.2013 sai lintuharrastajat liikkeelle. Sunnuntaina puolenpäivän aikaan oli Vuosaaren täyttömäelle saapunut parisenkymmentä lintumiestä ja -naista kiikareineen ja kaukoputkineen. Ennen saapumistani oli mäen yli lentänyt muun muassa satojen sepelkyyhkyjen parvi. Retkelläni näin hiirihaukkoja, kanahaukan, punatulkkuja, keltasirkkuja, käpytikan ja tikleljä.

Kuva Taina Tervo

Sää oli puolipilvinen suunnatessani kohti Vuosaaren täyttömäkeä. Lähestyessäni ensimmäistä havainnointiryhmää katselin mäeltä avautuvia upeita maisemia, joita syksy oli alkanut jo värittää. Viehkeän kontrastin syksylle antoivat kukkivat pihasauniot, puna-apilat, pietaryrtit ja asterit. Kukkakärpäset pörräsivät sauniosta toiseen jääden välillä surraamaan ilmaan paikoilleen kuin laskupaikkaa odottavat helikopterit.

Kukkakärpänen nautiskeli myöhäissyksyn auringon säteistä pihasaunion kukassa. Kuva Taina Tervo.

Vuosaaren täyttömäellä kasvit eivät kukkimisensa perusteella näyttäneet ymmärtävän, että on jo lokakuu. Kuva Taina Tervo.

Havainnointiryhmästä löysin lintuharrastaja Jaakko Asplundin, jolta tiedustelin mitä he olivat jo nähneet ja minne kannattaisi tähän aikaan vuodesta suunnistaa lintuja katsomaan.

– Oikeastaan lintujen syyshavainnointiin käyvät samat tarkkailupaikat kuin muulloinkin. Helsingissä näitä ovat mm. Viikki, Lauttasaaren Myllykallio, Suomenlinna, Malminkartanon täyttömäki sekä tämä Vuosaaren täyttömäki. Espoossa esimerkiksi Laajalahti, Suomenoja, Soukan kasavuori ja Matalajärvi ovat hyviä havainnointipaikkoja.

Jaakko Asplund katsoo kaukoputkellaan, josko niitä kotkia alkaisi jo näkyä. Kuva Taina Tervo.

Juuri, kun Asplund alkoi kertoa siihen astisista lintuhavainnoistaan, lensi päämme yläpuolella kanahaukka jota noin seitsemän linnun varisparvi ajoi takaa. Välillä linnut suhahtelivat päidemme yläpuolella niin matalalla, että pystyin erottamaan haukan vatsapuolen värityksen selvästi. Välillä linnut kohosivat korkeammalle takaa-ajon jatkuessa kiihkeänä. Lopulta kanahukka ja varikset katosivat näköpiiristä. Näytelmä oli ohi, ja Asplund alkoi kertoa sen aamupäivän havainnointisaldosta.

– Olemme tähän mennessä nähneet  500 sepelkyyhkyä, 16 varpushaukkaa ja yhden sinisuohaukan.

Kiittäessäni Asplundia tiedoista joku lintuharrastajista huudahti, että taivaalla juuri siinä yläpuolellamme lentelee kolme hiirihaukkaa. Nostin kiikarin kohti taivasta ja ihastelin noita uljaita liitäjiä.

Haukkoja ihaillessamme harrastajat kertoilivat, että aivan näinä aikoina on melko todennäköistä nähdä muuttavia merikotkia. Koska ne ovat päivämuuttajia, paras aika niiden havainnointiin on klo 11–15. Päätin suunnata Vuosaaren täyttömäelle seuraavinakin päivinä.

Jätin havainnoijat okulaariensa äärelle ja lähdin jatkamaan matkaani kohti Vuosaaren täyttömäen korkeinta huippua. Välillä pysähtelin tarkkailemaan tiklien pyrähtelyä ja keltasirkkujen hypähtelyä polulla. Käpytikka tutki kelottuneen kuusen runkoa ilmeisesti toukka mielessään. Istahdin hetkeksi kivelle ja nautin hyvästä säästä ja mäeltä avautuvista näkymistä: peltoaukeasta, metsistä, merestä ja satamasta. Ihmettelin, kuinka ne kaikki loppujen lopuksi sulautuivat melko hyvin yhteiseen maisemaan, vai olinko vain niin tottunut valtavan satamakompleksin olemassaoloon?

Täyttömäen huipulta avautuu komea maisema, joka aurinkoisella säällä näyttää parhaat puolensa hienoine väreineen. Kuva Taina Tervo.

Taina Tervo

Helsingille riittää 800 000 asukasta

Kaksi Helsingin tavattoman arvokasta virkistysaluetta, Vartiosaari ja Kivinokka, ovat todellisessa vaarassa jäädä rakentamisen jalkoihin. Helsingin suunnittelijat peluuttavat alueita vastakkain antaen ymmärtää, että on pakko luopua ainakin toisesta. Tähän ansalankaan ei virkistysalueiden puolustajien pidä sortua.

Melojia Kivinokassa.

Tämä on vasta alkusoittoa. Jos lähtökohtana on asuttaa Helsinkiin kaikki ne, jotka ovat tänne valmiit muuttamaan, virkistysalueita ei lopulta pelasta mikään.

Eivätkä uhan alla ole ainoastaan virkistysalueet. Helsingin yleiskaavapäällikkö Rikhard Manninen paljasti äskettäin hankkeen poistaa suojelumerkinnät kaupungin historialliselta keskustalta, jotta myös se päästäisiin rakentamaan tärviölle (Helsingin Sanomat 3.10.2013).

Helsingissä on maata 214 neliökilometriä. Suomen pinta-alasta se on vain 0,07 prosenttia, mutta sillä asuu jo joka yhdeksäs suomalainen. Jos tavoitteena pidetään jälkimmäisen osuuden loputonta kasvattamista, eivät Kivinokka, Vartiosaari, Malmin lentokenttä eikä Keskuspuisto jää vapaiksi.

On siis muutettava lähtökohtia. Väestön keskittyminen suuriin kaupunkeihin on yleismaailmallinen ilmiö ja voi olla, ettei suuntaa osata Suomessakaan muuksi muuttaa. Tämä ei kuitenkaan tarkoita, että koko kansa olisi asutettava 214 neliökilometrille. Sitä ei kannata myöskään tavoitella, sillä kaupunki ilman virkistysalueitaan ja puistojaan olisi kovin ankea paikka.

Kivinokan lintulavalle pääsee myös pyörätuolilla.

Helsingillä on voimassa olevissa asema- ja yleiskaavoissa sekä valmisteilla olevissa yleiskaavoissa tarjolla rakennettavaksi asuntoja yhteensä 10,4 miljoonan kerrosneliön verran. Lisäys on valtava, sillä nykyisten asuntojen yhteinen pinta-ala on 27 miljoonaa kerrosneliötä. Uutta on siis tarjolla yli kolmanneksen. Kaavoissa myös on tai tulee olemaan 10,3 miljoonaa neliötä työpaikkoja varten.

Helsingissä on nykyään asuinalaa asukasta kohden keskimäärin 45 neliötä, kuten myös Espoossa ja Vantaalla. Jos asumisväljyys pysyy samana, Helsingissä jo varattu uudisala riittää lähes 230 000 uudelle asukkaalle. Sen jälkeen kaupungin väkiluku olisi päälle 800 000, ja on vaikea nähdä järkevää syytä, miksi sen pitäisi siitäkin vielä kasvaa.

Jos asuntotuotanto pääsisi sille vuositasolle, jonka Helsinki aina uudestaan itselleen asettaa (noin 450 000 k-m2 / v), valmiissa ja valmistelussa olevissa kaavoissa riittäisi rakentamista 23 vuodeksi. Nykyisellä rakennustahdilla ne riittävät 40 vuodeksi.

Kivinokan ja Vartiosaaren tuhoamiselle ei siis ole mitään järkevää tarvetta. Niiden virkistyskäytölle on, ja se vain lisääntyy, kun väkimäärä kasvaa.

Espoossa ja Vantaalla on vastaavissa kaavoissa uutta asuinrakennusalaa vielä hieman, ja työpaikkoja varten kaksi kertaa enemmän. Näihin kolmeen kaupunkiin voidaan asuttaa jo nykysuunnitelmin lähes puoli miljoonaa uutta asukasta.

Jos kasvu jatkuu, ei vastaus paineeseen ole yhä lisää väkeä pienelle alueelle, vaan hyvät joukkoliikenneyhteydet, joilla kasvupaine tasataan koko pääkaupunkiseudulle.

Mikko Niskasaari

Lähteitä ja lisätietoa:

Yleiskaavavarantoselvitys 2012 (pdf)
Helsingin kaupunki

Rakennuskanta: www.aluesarjat.fi