Helsy

Helsingin luonnonsuojeluyhdistyksen blogi


1 kommentti

Sorakuopat lumosivat luontoretkeilijät

Mitä kiinnostavaa sorakuopissa voi olla? Paljonkin, mikä yllätti Helsingin ja Sipoon luonnonsuojeluyhdistysten järjestämällä retkellä Porvooseen lauantaina 9.7.2016. Tarkoituksena oli tutustua Kråkön ja Sandhöjdenin paahdeympäristöjen kasveihin ja hyönteisiin. Oppaina toimivat Jarmo Nieminen ja Anders Albrecht.

Ensin tutustuttiin Rudus Oy:n yli neljäkymmentä vuotta käyttämättömänä olleeseen Kråkön soranottoalueeseen. Sitä oli viime vuosina alettu kunnostaa tavanomaisesta poikkeavalla tavalla: oli rakennettu sekä tekolampia että kivi- ja maakasoja muun muassa parantamaan viitasammakoiden, rantakäärmeiden, sudenkorentojen ja kivitaskujen elinoloja. Lisäksi puustoa oli paikoin kaadettu paahdeympäristön säilyttämiseksi.

Kaikkeen vaivannäköön lienee ollut syynä viitasammakko (åkergroda, Rana arvalis). Se ei ole Suomessa kovin harvinainen, mutta on EU:n luontodirektiivin laji eli samanlaisessa asemassa kuin liito-orava: jos se löytyy, ei saa rakentaa.

Vanhojen sorakuoppien uudelleen käynnistäminen olisi mahdollista, kunhan uhanalaisille ja suojelluille lajeille perustetaan korvaavia ympäristöjä. Tämä sai Ruduksen perustamaan LUMO-hankeensa, jonka puitteissa yhtiö kunnostaa maa-ainesalueitaan ottamalla huomioon luonnon monimuotoisuuden ylläpitämisen.

1_lumo_7295

Jarmo Nieminen on ollut mukana rakentamassa tekolampia Kråkön viitasammakoille. Kuva Mirja Reijonen

Keskikesällä viitasammakoita ei näkynyt. Niiden sijasta piti bongata EU:n luontodirektiivin listaamia hyönteisiä ja pääkaupunkiseutulaisille harvinaisia paahdekasveja.

Vuosi 2016 jää historiaan siinä, että kesä alkoi pari viikkoa normaalia aiemmin, joten osa kasveista oli jo kukkinut. Niinpä nuokkukohokki, jolla harvinainen nuokkukohokkipussikoi (Coleophora nutantella) viihtyy, oli jo hedelmäasteella, mutta yksi kukkiva yksilö sentään löytyi. Ketotuulenlennosta saatiin kelvollinen näyte vasta Sandhöjdenin retkikohteessa.

 

2_kohokkituulenlento_mn

Vasemmalla nuokkukohokki, backglim, Silene nutans, harjujen hiekkamaiden alkuperäiskasveja. Oikealla ketotuulenlento, ullört, Filago arvensis, kuivien hiekkamaiden kasvi, joka kasvaa minne tuuli on sen kuljettanut. Kuvat Marianne Niemelä

Ennakkoon varoitettiin, ettei harvinaista hietaneilikkaa hevin huomaa, sillä vain muutama räytynyt yksilö kasvaa keskellä tietä. Jos haluaa nähdä kunnon kasvustot, pitää mennä Öröhön!

 

3_hietaneilikka_mn

Hietaneilikka, sandnejlika, Dianthus arenarius on rauhoitettu. Kuva Mirja Reijonen. Lähikuva Marianne Niemelä

Viitasammakko oli aikoinaan löytynyt eräästä Kråkön lammesta, joka oli alkanut kasvaa umpeen. Jotta Rudus voisi käynnistää maa-ainesten oton uudelleen, päätettiin asiantuntijoiden avustuksella rakentaa kaksi entisen kaltaista tekolampea, joihin sammakoiden toivottiin siirtyvän. Lammet valmistuivat 2013. Vuotuisessa seurannassa on huomattu, että tavalliset sammakot ovat jo kelpuuttaneet molemmat tekolammet uudeksi kodikseen; viitasammakoiden kutua on havaittu vasta toisessa, kirkasvetisemmässä lammessa.

 

4_tekolampi_7310

Jarmo Nieminen esittelee viitasammakoiden uuden kutulammen rakennetta. Kuva Mirja Reijonen

Vanhojen sorakuoppien luonto on hämmästyttävän monimuotoista omine paahdelajeineen, joista osa on suojeltuja, kuten lummelampi- ja täplälampikorennot.

5_lampikorento_mn

Lummelampikorento, kärrtrollslända, Leucorrhinia caudalis on EU:n luontodirektiivin suojelema laji. Kuva Marianne Niemelä

Aurinkoinen ja suhteellisen tuuleton sää oli hyönteiskuvaajalle taivaan lahja. Lajeja riitti.

6_hyonteiskooste_mn

Ylärivissä vasemmalta: Nuijaheinäsirkka, klubbgräshoppa, Myrmeleotettix maculatus. Hietikkokiitäjäinen, brun sandjägare, Cicindela hybrida. Alarivissä vasemmalta: Virnapunatäplä, mindre bastardsvärmare, Zygaena viciae. Alpiloismehiläinen, Epeoloides coecutiens on alpimehiläisten, lysingbin, (Macropis) pesäloinen. Kuvat: Marianne Niemelä

 

Kråköstä retki jatkui Sondbyn kylän Sandhöjdenin sorakuoppa-alueelle.

Siinä missä Kråkö oli nelisenkymmentä vuotta uinunut käyttämättömänä, Sandhöjden oli tuotannossa oleva hiekkakuoppa, jonne ei ollut menemistä ilman lupaa.

7_sandhojden_mn

Näkymä Sandhöjdenin hiekkakuopan pohjalle oli mykistävä. Kuva Marianne Niemelä

Mikään valokuva ei kykene välittämään sitä tunnelmaa, mikä hiekkakuopan pohjalla koettiin. Luontoihmiselle ei liene sopivaa ihailla hiekkakuoppia, mutta oli myönnettävä, että eri hiekkalajit ja -kasat olivat häkellyttävän kauniita.

Kuopan metsään rajautuvassa osassa oli mitä upein seinämä, jossa näkyi jääkauden sulamisvesien jäljiltä erivärisiä kerroksia puiden vuosilustojen tapaan. Törmäpääskyt olivat jo tehneet pesäkoloja ainakin kahteen alueen pystysuoraan rinteeseen.

8_tormapaaskykolot_7335

Törmäpääskyt lentelivät pesäkoloihinsa, vaikka lintuja ei tässä kuvassa näy. Kuva Mirja Reijonen

Birdlifen mukaan törmäpääsky on Suomessa harvinaistunut ja se luokitellaan vaarantuneeksi. Törmäpääskyjen vähenemiseen vaikuttaa lakisääteinen hiekkakuoppien velvoitemaisemointi, jossa rinteet on luiskattava tiettyyn kaltevuuteen. Birdlifen vetoomuksen mukaan pesimäkolonioita voidaan kuitenkin suojella nykyisenkin maa-aineslain puitteissa. – Toivottavasti Rudus säästää edes osan törmäpääskyn pesäpaikoista, vaikka lintu ei olekaan EU:n luontodirektiivin laji.

 

9_lannenleffan_tunnelma_mn

Tunnelma kuin lännenelokuvissa. Kuva Marianne Niemelä

Tuotannossa olevan hiekkakuopan vieressä oli säännösten mukaan kunnostettu eli männyillä metsitetty alue. Aika näyttää, kuinka hyvin männyt kasvavat maastossa, josta kaikki eloperäinen aines on aikoinaan kuorittu pois. Männyllä ei ole juurikarvoja, joten se tarvitsee veden ja ravinnon ottamiseen sienirihmaston apua.

Alueella oli myös pieniä kalliopaljastumia, jotka alun perin oli aiottu peittää maa-aineksella. Onneksi niin ei ollut tehty.

10_istutusmantyja_7373

Kallionnyppylältä näkyi istutusmäntyjä lammen rantaan asti. Kuva Mirja Reijonen

Lampi veti vastustamattomasti puoleensa. Vesi on pohjavettä ja siksi huikaisevan kirkasta. Täällä ei ole sinilevää. Vastapäisellä rannalla näkyi asuntovaunualue.

Oliko kaikki nyt nähty? Ei suinkaan. Olimme aikataulusta edellä, joten Anders ja Jarmo päättivät viedä meidät katsomaan vielä yhtä erikoista kalliopaljastumaa tuotantoalueen itäpuolella.

11_kalliopaljastuma_mn

Anders Albrechtin mukaan kalliopaljastuma on erikoisen kaunis märkänä. Kuva Marianne Niemelä

Jälkihoitovaatimusten mukaan tämäkin alue olisi pitänyt peittää ja metsittää. Onneksi säännöksistä on pystytty joustamaan ja alue oli jäänyt kauniiksi maisemaelementiksi.

Niin surullista kuin harjumaisemien turmeleminen onkin, soraa kuitenkin aina tarvitaan rakentamiseen. Entisaikaan sorakuopat jätettiin ammottavina aukkoina rumentamaan maisemaa, sitten lakisääteisesti velvoitettiin sorakuoppien maisemointiin niin, että kuopat pitää loiventaa turvallisiksi ja metsittää maisemaan sulautuviksi. Siinä hävisivät niin paahdelajit kuin törmäpääskyt.

Nyt on vallalla yhteistyö eri intressipiirien kesken siten, että sorakuoppien kunnostuksessa otetaan huomioon luonnon monimuotoisuuden säilyttäminen ja jopa lisääminen. Tällöin ei yksioikoisesti peitetä koko aluetta metsittämällä, vaan koetetaan myös säilyttää tai kunnostaa paahdealueita sekä siirtää uhanalaisia lajeja uusiin paikkoihin. Kråkö ja Sandhöjden ovat tästä hyviä esimerkkejä.

Helsingin ja Sipoon luonnonsuojeluyhdistysten yhteistyö tuotti todella mielenkiintoisen retken. Se innosti myös lisätiedon hankintaan. – Suuret kiitokset Jarmo Niemiselle ja Anders Albrechtille.

Teksti: Mirja Reijonen

Lisätietoja

Sandtagen har betydande naturvärden. Natur och miljö 1/2015

Ympäristöministeriö: EU:n luonto- ja lintudirektiivit

Suomen ympäristökeskus (SYKE):

Paahdeympäristöjen ekologia ja uhanalaiset lajit. 2005

Harjumetsien paahdeympäristöt 2015

Rudus Oy:n LUMO-ohjelma:

Ruduksen maa-aineksen ottoalue, Porvoon Kråkö, kutulammen rakentaminen viitasammakoille

Julkaistu 20.3.2014 [Jarmo Nieminen mukana videopätkässä.]

Ruduksen LUMO-ohjelma suunnannäyttäjänä luonnon monimuotoisuuden huomioon ottamisessa liiketoiminnassa. 20.3.2014

Vanhan soranottoalueen luonto monimuotoistuu Porvoossa. Ruduksen LUMO-ohjelma tuottaa tulosta Porvoon Kråkössä, jossa luonnon monimuotoisuus on lisääntynyt selvästi. 22.6.2016

Sammakoista: Antti Koli. Suomen matelijat ja sammakot. Metsäkustannus 2016.

Viitasammakko on Uudenmaan vuoden laji [2015]

Kråkön viitasammakot, rantakäärmeet ja nuokkukohokit

Geologian sanakirja: määritelmiä sanoille sora, hiekka, siltti, savi yms.

Mitä lainsäädäntö edellyttää maa-ainesten oton jälkihoidosta.

Soranottoalueiden jälkihoito. Ympäristöhallinnon ohjeita 1/2009. Maa-ainesten kestävä käyttö. Opas maa-ainesten ottamisen sääntelyä ja järjestämistä varten. Opas korvaa jälkihoito-oppaan vuodelta 2001 (Ympäristöopas 85/2001)

 


1 kommentti

Yleiskaavaehdotus on palautettava valmisteltavaksi

Helsingin yleiskaavasta ei nykyeväillä ole mahdollista saada hyvän kaupunkirakentamisen ohjenuoraa, totesivat Tieteiden talolla torstaina 17.3 kokoontuneiden järjestöjen edustajat.

10264193_10208439508852546_5914605659425137652_o

Viheralueseminaari Tieteiden talolla 17.3.2016. Kuva Jarmo Nieminen.

Helsinki on paitsi pääkaupunki, myös asukkaidensa kotiseutu, jonka kehittämisessä ei kansalaisten ylitse saa eikä voi näin yksisilmäisesti kävellä. Helsingin kaupunkisuunnittelijat mainostavat mielellään vuorovaikutustaan asukkaiden kanssa, mutta kaikkien järjestöjen kokemus tuntui olevan täysin päinvastainen: mitään mikä poikkeaa kaavoittajien suunnitelmista, ei oteta huomioon. Kuullaan, mutta ei kuunnella.

Yleiskaavaehdotuksessa uhrataan tavattoman paljon Helsingin merellistä ja mantereisia luontoa ja kadotetaan niiden virkistysarvot, vaikka edes kaavan kasvutavoitteet eivät tätä edellytä. Vertailun vuoksi: Tukholman kaavoituksessa saadaan kaupunkiin mahtumaan 150 000 uutta asuntoa, menettämättä viheralueista kuin muutama promille.  Asuntomäärä vastaa suunnilleen samansuuruista joukkoa uusia asukkaita, kuin Helsingin tavoittelemat 250 000.

Yleiskaavaehdotus on tuhoisa jo esitystavaltaan. Aiemmat yleiskaavat ovat osoittaneet täsmällisesti, mikä alue varataan mihinkin tarkoitukseen. Nyt yksityiskohdat on peitetty 100×100 metrin ruudut kattavilla pikseleillä, jotka mahdollistavat viheralueiden asemakaavoittamisen rakentamiselle, vaikka sitä ei yleiskaavassa suoraan esitetä.  Tässä muodossaan olevan yleiskaavan hyväksyjä ei tietäisi, mitä tosiasiassa hyväksyy. Jopa koko Uudenmaan kattava maakuntakaava on yksityiskohtaisempi ja vastaavasti paljon selkeämpi.

Järjestöjen yhteinen vaatimus on minimoida viheralueille rakentaminen.  Olennaiset luontokohteet on esitettävä kaavan oikeusvaikutteisella pääkartalla – nyt ne ovat vain liiteasiakirjoissa. Ilman oikeusvaikutusta, eli ilman kaavan antamaa suojaa.

Järjestöt katsovat, ettei nykyistä ehdotusta voi viedä eteenpäin, vaan ehdotus on palautettava uudelleen valmisteltavaksi. Uudessa valmistelussa on otettava huomioon myös järjestöjen asiantuntemuksella laatimat ehdotukset.

Tieteiden talolla olivat mukana:

Eteläiset kaupunginosat ry

Helsingin luonnonsuojeluyhdistys ry

Helsingin Seudun Lintutieteellinen Yhdistys Tringa ry

Herttoniemi-seura ry

Kansallinen kaupunkipuisto Helsinkiin

Keskuspuistoryhmä

Lauttasaari-Seura ry

Pro Tuomarinkylä

Puistola-Seura ry

Puotila-Seura ry

Stansvikin kyläyhdistys

Suomen lepakkotieteellinen yhdistys ry

Suomen luonnonsuojeluliiton Uudenmaan piiri ry

Suomen Perhostutkijain Seura ry

Tapaninvainion kaupunginosayhdistys ry

Vartiosaari Seura ry

Vuosaari-Seura ry

 

 

Teksti: Mikko Niskasaari


5 kommenttia

Pikselit uhkaavat Helsingin luontoa

 

Kuva Hanna-Leena Ylinen

Asukkaat toivoivat viheralueiden säilyvän, yleiskaavaehdotus jatkaa silti uudisraivauslinjalla.

Helsingin kaupunkisuunnitteluvirasto on 1.10.2015 julkaissut yleiskaavaehdotuksen ja kaupunkisuunnittelulautakunta päättää siitä kokouksessaan 10.11.2015.

Alkuvuonna näytteillä olleen yleiskaavaluonnoksen suurin ongelma oli kartan jakautuminen hehtaarin kokoisiin ruutuihin, jotka ovat keskenään vuorovaikutteisia siten, että yksittäinen ruutu voi muuttua naapuriruudun vaikutuksesta. Tällainen on vaarallista kaupunkiluonnolle, sillä se tekee mahdolliseksi suhtautua asuntovaltaisen alueen pikselien vieressä oleviin virkistysaluepikseleihin ikään kuin rakennusmaana.  Lue lisää…


Jätä kommentti

Retki suomalaiseen sielunmaisemaan Torronsuon kansallispuistoon

Miltä kuulostaa suolentopallon tai -potkupallon MM-kisat? Muistatko Kalevalan tarinan, jossa Väinämöinen lauloi Joukahaisen suohon? Entä oletko joskus joutunut ojasta allikkoon? Mikä on kermi? Entä mikä on kulju?

Näitä suoaiheisia visailukysymyksiä pohdittiin lokakuun ensimmäisenä lauantaina bussimatkalla kohti Suomen syvintä suota, Tammelassa sijaitsevaa Torronsuota. Helsyn järjestämälle retkelle oli lähtenyt vajaa 40 innokasta luontoihmistä repuissaan kameroita, kiikareita ja eväsleipiä. Retkiryhmän oppaan Mirja Reijosen laatima tietovisa muistutti, että suo on syvällä suomalaisessa taiteessa, urheilussa, kirjallisuudessa, musiikissa ja sananlaskuissa. Suo on aina ollut osa suomalaista sielunmaisemaa. Retken toinen opas, Toni Amnell, sivisti kuulijoita kasvitietämyksellään.

Lintutornista näkyi kauas. Kuva Anna Nyman.

Lue lisää…


Jätä kommentti

Ihanat rannat – Suomenlahti-vuoden kasviretki Lauttasaaressa

Mätäjoesta etelään, Laajalahden ja Seurasaarenselän eteläpuolelle levittäytyy Lauttasaari, jonka pohjoisrantoja on luonnehdittava sisäsaaristoksi ja eteläisimpiä niemiä ulkosaaristoksi. Elokuun alussa Helsyn kasviretken kohteena oli eteläinen Lauttasaari, jonka Veijarivuoren rannoilla moni meri- ja rantakasvi tuli retkeläisille tutuksi.

Kuivasta kesästä huolimatta monet rantakasvit kuten merisaunio, rantatädyke ja rantayrtti kukkivat vielä. Näkyvimmin kukkivat keltaiset pietaryrtti, merivalvatti ja kannusruoho.

MReijonen_kasviretki

Kasviharrastaja löytää kuivaltakin rantaniityltä jotain kiinnostavaa. Kuva Mirja Reijonen.


Lue lisää…


Jätä kommentti

Santahamina – hieno retkipaikka säässä kuin säässä

Helsyn retkikausi 2015 alkoi talviretkellä Santahaminaan 28.2. Nelisenkymmentä retkeläistä lähti kiertämään saarta oppaanaan Jarmo Nieminen. Helmikuun lopulla olisi pitänyt olla täysi talvi postikorttimaisemineen. Tilastollisesti helmikuu oli kuitenkin toiseksi lämpimin: lämpötila oli plussan puolella, lunta ei juuri ollut ja meri oli sula. Sateisen harmaassa säässä koettiin silti hieno luontoelämys maustettuna kiinnostavilla faktatiedoilla Santahaminasta.

Heti alussa meille annettiin tehtäväksi etsiä puussa nukkuvat lehtopöllöt. Ilman opastusta ne eivät olisi löytyneet, sillä pöllöillä on hyvä suojaväri.

Ihmisjoukko ei häirinnyt männynoksilla nukkuvia lehtopöllöjä. Kuva Mirja Reijonen.


Lue lisää…


Jätä kommentti

Ihanat rannat – kiinnostavia vesikasveja Kannelmäessä

Heinäkuun lopun helteissä, meteorologin povatessa kesän pahinta ukkosmyrskyä, kourallinen luonnonystäviä uskaltautui Kannelmäkeen tutustumaan Mätäjoen rantamaisemiin ja kasveihin. Ennusteista huolimatta retkipäivä oli kuitenkin mitä aurinkoisin ja antoisin.

Kesällä jokeen juoksutetaan lisävettä, jotta turvataan veden laatu ja virtausnopeus. Kannelmäessä Mätäjoen rantamaisemaa luonnehtivat leppä- ja pajuvaltainen puusto ja pensasto sekä lukuisat jokea ylittävät sillat. Joen mutkaan on tehty iso lammikko, jonka avoimille rannoille on kehittynyt monilajista ja rehevää jokivarsi- ja kosteikkokasvillisuutta. Rantoja reunustavat sarat, kaislat, isokokoiset heinät kuten kastikat, ruokohelpi ja isosorsimo; matalassa vedessä viihtyvät myös ojapalpakko ja leveäosmankäämi.

Ranta- ja uposkasveja Mätäjoessa. Kuva Mirja Reijonen.


Lue lisää…