Ihanat rannat – Suomenlahti-vuoden kasviretki Lauttasaaressa

Mätäjoesta etelään, Laajalahden ja Seurasaarenselän eteläpuolelle levittäytyy Lauttasaari, jonka pohjoisrantoja on luonnehdittava sisäsaaristoksi ja eteläisimpiä niemiä ulkosaaristoksi. Elokuun alussa Helsyn kasviretken kohteena oli eteläinen Lauttasaari, jonka Veijarivuoren rannoilla moni meri- ja rantakasvi tuli retkeläisille tutuksi.

Kuivasta kesästä huolimatta monet rantakasvit kuten merisaunio, rantatädyke ja rantayrtti kukkivat vielä. Näkyvimmin kukkivat keltaiset pietaryrtti, merivalvatti ja kannusruoho.

Kasviharrastaja löytää kuivaltakin rantaniityltä jotain kiinnostavaa. Kuva Mirja Reijonen.

Ihanat rannat – kiinnostavia vesikasveja Kannelmäessä

Heinäkuun lopun helteissä, meteorologin povatessa kesän pahinta ukkosmyrskyä, kourallinen luonnonystäviä uskaltautui Kannelmäkeen tutustumaan Mätäjoen rantamaisemiin ja kasveihin. Ennusteista huolimatta retkipäivä oli kuitenkin mitä aurinkoisin ja antoisin.

Kesällä jokeen juoksutetaan lisävettä, jotta turvataan veden laatu ja virtausnopeus. Kannelmäessä Mätäjoen rantamaisemaa luonnehtivat leppä- ja pajuvaltainen puusto ja pensasto sekä lukuisat jokea ylittävät sillat. Joen mutkaan on tehty iso lammikko, jonka avoimille rannoille on kehittynyt monilajista ja rehevää jokivarsi- ja kosteikkokasvillisuutta. Rantoja reunustavat sarat, kaislat, isokokoiset heinät kuten kastikat, ruokohelpi ja isosorsimo; matalassa vedessä viihtyvät myös ojapalpakko ja leveäosmankäämi.

Ranta- ja uposkasveja Mätäjoessa. Kuva Mirja Reijonen.

Ihanat rannat – Suomenlahti-vuoden kasviretketki Talissa ja Mätäjoella

Helsyn luontoretkiohjelmaan kuuluu joka vuosi ainakin muutama veden ääreen suuntautuva retki. Suomenlahti-teemavuonna 2014 tutustuttiin ranta- ja vesikasveihin joella, joensuistossa ja merenrannalla. Ihania rantoja koluttiin Talissa, Kannelmäessä ja Lauttasaaressa.

Luonnonkukkien päivänä 14.6.2014 Helsyn retki suuntautui Talin rantaan ja Mätäjoelle. Kyseessä on Helsingin suurin puro, joka myötäilee Vantaanjoen muinaista reittiä kohti Suomenlahtea. Mätäjoen alajuoksun ympärille muodostuneet Talin puronvarsilehdot kiehtovat viidakkomaisuudellaan.

Rantoja verhoavat saniaiset, lehtopalsamit ja mesiangervot kamppailevat olemaolostaan tulokaslajeja vastaan. Maanmyllerrykset uuden kävelytien ja sillan rakentamisen yhteydessä ovat vauhdittaneet voimakkaasti leviävän kyläkellukan, yliopiston kasvitieteellisestä puutarhasta Kaisaniemessä alun peri karanneen rikkapalsamin sekä elinympäristölleen haitalliseksi luokitellun jättipalsamin leviämistä lehdossa. Vaateliaat lehtokasvit, kuten lehtotähtimö ja purolitukka Pajamäenojan rannalla olivat retkipäivänä jo kukkineet.

Mätäjoen viidakkomainen ranta vanhan puretun sillan kohdalla heinäkuussa 2010. Kuva Christina Lindén.

Lauttasaaressa bongattua: Sorsanputki ja vesinenätti

Keskiviikkoiltana 7.8.2013 kiiruhdimme kuin lintubongarit löytääksemme sorsanputken ja vesinenätin, jotka kuulemma lymysivät jossain Lauttasaaren länsipuolen rantamaisemissa. Löytyiväthän ne, sillä oppaamme, biologi Christina Lindén, oli etukäteen paikantanut kyseisten kasvien sijainnit. Sorsanputki on Suomessa uhanalainen ja suojeltu ja vesinenätti on Helsingissä harvinainen. Kolmas harvinaisuus, rantaputki, tavattiin retken loppupäässä. Yllätyslöytö oli maltsa, jota arveltiin liuskamaltsaksi. Se on silmällä pidettävä laji Helsingissä.

Sorsanputki (vattenmärke, Sium latifolium) oli vielä kukassa, mutta vesinenätistä (vattenfräne, Rorippa amphibia) oli nähtävissä vain salaatinlehtiä muistuttava vaaleanvihreä kasvusto. Kenties se ei kukikaan kyseisessä pimeässä paikassa.

Retken haasteellisimpia kasveja olivat maltsat, jotka nykyään kuuluvat revonhäntäkasveihin (Amaranthaceae). Luontoportissakin sanotaan, että ”maltsat ovat lajintunnistuksen kannalta hankala ryhmä” muun muassa siksi, että ne muistuttavat savikoita (Chenopodium).

Lauttasaarenkin eri maltsat tuottivat päänvaivaa: oliko havaittu kasvi isomaltsa, merimaltsa, suolamaltsa vai harvinainen lännenmaltsa tai liuskamaltsa? Satavarmaa vastausta ei kukaan uskaltanut antaa.

Christina Lindén selostaa tunnistuksen kannalta olennaista maltsan hedelmaverhiön rakennetta. Kuva: Mirja Reijonen.

Lauttasaaressa asuvan Christinan mukaan monet maltsat näyttivät tänä vuonna kukkivan myöhään. Useimmat näkemämme yksilöt olivat vasta nuppuvaiheessa, joten tunnistaminen hedelmäverhiöiden rakenteen avulla ei vielä onnistunut. Jälkeenpäin yliopiston kasvitieteilijä tunnisti valokuvista liuskamaltsan, jonka kasvupaikka on nyt kirjattu kasvimuseon havaintotietokantaan.

Tiesimme, että rantaputkia, ruohokanukoita ja rantasappeja pitäisi olla jossain Länsiulapanniemellä. Helsingissä rantaputki on mantereella melko harvinainen; ruohokanukka ja rantasappi sitä vastoin yleisempiä.

Rantaputket löytyivät lepikosta. Kuva: Mirja Reijonen

Retki oli edennyt Hevosenkenkälahden uimarannalta Takaniemen kautta Länsiulapanniemelle. Tunnistimme ainakin neljäkymmentä merenrantakasvia. Hienoja havaintoja olivat harvinaisen sorsanputken, rantaputken, vesinenätin, liuskamaltsan ja merikaalin lisäksi morsinko, kierumatara, pensaikkotatar, konnanleinikki, isorantasappi, keltamaite, meriputki, meriasteri, ruohokanukka ja rantavehnä.

Silmällä pidettävä liuskamaltsa, flikmålla, atriplex Calotheca. Kuva: Lars Winberg

Rantaputki, strandloka, Ligusticum scothicum. Kuva: Mirja Reijonen

Ruohokanukka, hönsbär, Cornus suecica. Kuva: Mirja Reijonen

Isorantasappi, kustarun, Centaurium littorale. Kuva: Mirja Reijonen

Kaksi sorsanputkea ja takana vesinenätin vaaleanvihreitä lehtiä. Kuva: Mirja Reijonen

Lisätietoja

Sorsanputki, vattenmärke, Sium latifolium

Vesinenätti, vattenfräne, Rorippa amphibia

Liuskamaltsa, flikmålla, Atriplex calotheca

Rantaputki, strandloka, Ligusticum scothicum
Luontoportti

Helsingin kasvisto

Alueellisesti uhanalaisen vesinenätin Helsingin esiintymät
Helsingin kaupunki, ympäristökeskus

”Bongaus tarkoittaa lintuslangissa, että käydään katsomassa lintua, jonka tiedetään olevan jossain”

Mirja Reijonen

Helsyn retket löytyvät retkikalenterista http://www.sll.fi/uusimaa/helsy/tapahtumat

Harjun hurmaava perinnemaisema

Helsy järjesti kesäkuussa retken vuoden 2013 perinnemaisemaksi valitulle Harjun tilalle Hartolaan. Kuultiin tilan erikoinen tarina, tutustuttiin erilaisiin biotooppeihin noidanlukkoineen ja muine harvinaisine kasveineen. Lopuksi kuunneltiin kampilyyraa. Kukaan meistä tuskin vastustaa umpeenkasvaneiden viljelymaiden ja laitumien raivaamista, mutta netistä löytyy mielipiteitä, joiden mukaan luonnon pitää antaa tehdä tehtävänsä eikä perinnemaisemia pidä suojella.

Perinnebiotoopit ja perinnemaisemat ovat sanoja, joita ei lapsuudessani 50-luvulla tunnettu. Asuin maatalon pihapiirissä, jota reunustivat peltojen lisäksi kedot, niityt ja hakamaat, mutta vasta nyt tiedän asuneeni arvostetussa perinnemaisemassa.

Harjusta on tullut valtakunnallisesti korkeimman arvoluokan perinnemaisematila Mattlarin perheen 30-vuotisen uurastuksen tuloksena. Kuva Mirja Reijonen.

Nykyään nämä entisajan maatalouden seurauksena syntyneet maisemat ovat Suomen uhanalaisimpia luontotyyppejä. Ei siis ihme, että EU maksaa tukea niiden ylläpidosta. Harjun tilakin saa enimmät tulonsa perinnebiotooppien hoitoon tarkoitetusta maatalouden erityisympäristötuesta.

Helsyn 29.6.2013 järjestämälle vierailulle Harjun perinnemaisematilalle Hartolaan osallistui 26 kasveista tai hyönteisistä, perinnemaisemista tai vain kauniista maalaismaisemista kiinnostunutta retkeläistä. Lue Harjun tilan erikoinen tarina: www.mattlar.fi/harju/esittely.html

Tilalla on monta erilaista niittytyyppiä. Heti 160-vuotiaan asuinrakennuksen pohjoispuolella on upea, puistomainen niitty. Se oli syntynyt pikku hiljaa, kun tavanomaisesta pihanurmikosta osa jätettiin ajamatta matalaksi. Yllätykseksi esiin putkahtivat nurmilaukka, ketonoidanlukko ja erittäin uhanalainen saunionoidanlukko. Näille hoidoksi riittää niitto loppukesällä ja arvokkaimman noidanlukon suojaaminen jäniksiltä.

Biologi Jukka Mattlar ja tilan isäntä Tapio Mattlar kertomassa niityn syntytarinaa. Kuva Mirja Reijonen.

Kissankelloja ei Harjussa kasva lainkaan; heillä kukoistavat peurankellot tai kurjenkellot. Valtakunnallisesti silmällä pidettävää ketoneilikkaa on pihapiirissä runsaasti; Helsingissä sen voi bongata Vartiokylän arvoniityltä Itäväylän varrelta.

Tilalta on löytynyt neljä noidanlukkolajia: aho-, keto-, saunio- ja suikeanoidanlukko. Ne ovat itiökasveja eivätkä kuki eivätkä siemennä, vaan lisääntyvät suvuttomasti itiöiden avulla. Näimme kaikki noidanlukot, mutta emme välttämättä komeimmillaan, sillä ne olivat eri kasvuvaiheissa. Siksi valtakunnallisesti erittäin uhanalaisen saunionoidanlukkoni kuva on viime vuoden heinäkuulta, jolloin kävin tilalla ensimmäisen kerran.

Vasemmalla saunionoidanlukko ja oikealla suikeanoidanlukko. Kuvat Mirja Reijonen.

Noin kahden kilometrin mittaisella kierroksella näimme valtavan määrän kasveja. Tavallinen tallaaja ei kyllä ilman opastusta huomaisi vaatimattoman näköisiä, mutta harvinaisia kasveja. Vaikeita kuvattaviakin ne amatöörille olivat. Saroja tuli vastaan paljon, mutta kuvasin digikasviooni vain harvinaisen nuijasaran Purnujärven rannalta. Tutustu koko kasvilajiluetteloon: www.mattlar.fi/harju/perinnebiotoopit.html

Tulimme vihdoin myös maisemanhoitajien työmaalle. Työntekijät ryntäsivät sellaisella vauhdilla vastaan, etten ehtinyt paikalle kameroineni ennen kuin ne olivat jo häipyneet. – Mutta sanoivatko ne ”mää” vai ”bää”? Siitä vähän kinastelimme retkiseuralaiseni kanssa.

Lampaat retkeläisiä tervehtimässä. Taustalla Harjun tilan päärakennus. Kuva Mirja Reijonen.

Perinnemaisemaretkemme loppuhuipennus oli kampiliiran esittely. Maatilan isäntä, joka soittaa Ancient Bear Cult -nimisessä yhtyeessä, antoi näytteen varsin erikoisia ääniä päästävästä muinaissoittimesta. Lopuksi halukkaat saattoivat vielä ostaa tilan tuotteita, kuten villalankoja tai lampaantaljoja. Myytävänä oli myös Tapio Mattlarin puolison, laulaja-lauluntekijä Marja Mattlarin levyjä.

Kolme tuntia kestänyt retkemme oli päättynyt. Oli antoisaa – suuret kiitokset opastuksesta!

Tapio Mattlar soittaa kampiliirallaan muinaisvirttä. Kuva Mirja Reijonen.

Ensi kesänä uudestaan?

Olisi kiinnostavaa nähdä samat biotoopit eri kasvukausina. Helsy voisi järjestää sarjaretken siten, että Harjussa käytäisiin esimerkiksi alku-, keski- ja loppukesällä. Kiinnostaisiko?

Lisätietoja perinnemaisemista ja perinnebiotoopeista

Suomen luonnonsuojeluliiton Uudenmaan piirin perinnemaisemaryhmä eli UUPE
Perinneympäristöjen tila Suomessa hälyttävä (WWF)
Tervetuloa perinnemaisemamatkalle (ympäristöhallinto)
Niittykasviaapinen (ympäristöhallinto)

Nettikeskusteluja perinnemaisemien suojelua vastaan

Perinnemaisemansuojelun järjettömyydestä 30.3.2011 (Avautumisia-blogi)
Perinnemaisemat ja luonnonsuojelu, mitä ihmettä? 28.6.2013 (Vaellusnet)

Mitä mieltä sinä olet perinnemaisemien suojelusta?

Mirja Reijonen
Helsyn retkiryhmän jäsen

Vieraat Helsingissä

Kaupunkien riesana ovat vieraat, muualta tulleet kasvit, jotka valtaavat kotoperäisiltä lajeilta elintilaa. Helsingin ongelmana on eritoten puutarhoista karannut jättipalsami. Helsy on tehnyt jo usean vuoden ajan työtä tämän valloittajan kitkemiseksi.

Isokokoiset vieraskasvilajit valtaavat alaa Helsingin metsissä ja rannoilla. Leviämisen vauhti kiihtyy, alkuperäinen luonto väistyy ja lopulta luonnon monimuotoisuus kärsii. Luonnon monimuotoisuus ei tarkoita samaa asiaa kuin lajirikkaus, joka kaupungeissa usein on suuri. Luonnon monimuotoisuuteen vaikuttaa lajien paljouden lisäksi myös alkuperäisten luontotyyppien moninaisuus ja geeniperintö. Suurin uhka luonnon monimuotoisuudelle ovat elinympäristöjen väheneminen ja pirstoutuminen, joita seuraa muualta peräisin olevien haitallisten vieraslajien tekemä tuho.

Suomen ympäristökeskuksen vuonna 2012 julkaisemassa kansallisessa vieraslajistrategiassa määritellään Suomen haitalliset vieraslajit. Vieraskasveista muutamat isokokoiset, alunperin koristekasveina viljellyt lajit kuten jättipalsami, kurtturuusu, lupiini ja jättiputket (3 lajia), ovat luettelon kärjessä. Helsingin viheralueilla ongelmia aiheuttavat monin paikoin myös japanintatar, etelänruttojuuri ja karhunköynnös. Yhteistä näille aggressiivisesti leviäville karkulaisille on, että kaukaisista kotosijoistaan huolimatta ne ovat sopeutuneet hyvin täkäläisiin oloihin – jopa liian hyvin. Ne nimittäin aiheuttavat haittaa Suomen pienpiirteisessä maastossa, sillä kotimainen kasvisto ei kykene kilpailemaan niiden kanssa.

Jättipalsami lähtee maasta vetämällä. Liian reippaita otteita kannattaa kuitenkin varoa, sillä maata lähtee helposti myös mukana. Kuva Kaisa Hauru.

Edellä mainituista kasveista jättipalsami on ainoa yksivuotinen, ja näin ollen sen repiminen maasta juurineen on kohtalaisen helppo ja tehokas hävittämiskeino. Helsy aloitti, ensimmäisenä pääkaupunkiseudulla, jättipalsamien torjuntaan tähtäävät kitkentätalkoot Lauttasaaressa vuonna 2005. Yhdistyksen kitkentätalkoiden tuloksena laji on paikoin hävinnyt, mutta sen laajempi hävittäminen on osoittautunut vaikeaksi. Kitkentä vaatii sitoutumista ja suunnitelmallista hoitoa useamman kerran kesässä.

Nykyisin Helsy kitkee jättipalsamia talkoovoimin myös Seurasaaressa, Herttoniemen Saunalahdella ja Vuosaaren Uutelassa. Myös Helsingin rakennusviraston puisto-osasto antaa neuvoja kitkentätalkoiden aloittaimisessa.

Kitkentä on helppo ja käytännöllinen tapa osallistua pääkaupungin luonnon suojeluun. Tarvitset vain reipasta mieltä, työhanskat ja helteisellä säällä juomapullon. Palsaminkitkijöitä tarvitaan edelleen lisää, joten tervetuloa mukaan!

Helsyn tämän vuoden ensimmäiset jättipalsamin kitkentätalkoot Lauttasaaressa 12.6.2013 klo 17.30. Lähtö Merikylpylänpuiston (Kasinonrannan) kahvilan edestä. Bussit 65A ja 66A (toinen pysäkki Särkiniementiellä) tai 20 (ensimmäinen pysäkki Isokaarella).

Christina Lindén