Isosaaren avohakkuut

Helsingin kaupunginvaltuusto kävi tutustumassa 3. syyskuuta Isosaareen, tulevaan mahdolliseen kaupungin virkistysalueeseen, kesäleirien ja matkailuelinkeinojen saareen. Näky oli järkyttävä. Saaren keskiosan metsä, noin 15 hehtaarin alueelta, oli kaadettu. Paikalla oli ollut myrskyihin tottunut ja niihin asemoitunut järeä kuusikko. Metsää oli varjeltu kuninkaan suojelupäätöksin jo 1700-luvulla Tallinnan matalalle näkyvänä ja merikortteihin piirrettynä maamerkkinä. Keskisen Suomenlahden uloimpana saarena Isosaari tunnettiin lepakoistaan ja muuttavien ja vaeltavien varpus- ja petolintujen ja lepakoiden levähdyspaikoista. Kuusikon tuhoutuminen alkoi Metsähallituksen vuoden 2007 aukko- ja harvennushakkuista. Antti-myrsky ja viime talven myrskyt olivat raadelleet metsänhoitotöiden alueille laajempia tuulikäytäviä. Silti vankka puusto kasvoi ilmakuvien ja paikallisten sotilaiden mukaan kesällä 2014 edelleen ympäri aluetta.

Helsinkiläisten näkökulmasta hävitettiin merkittävä osa saaren käyttöarvoista, koska nyt keskeisin liikuntareitistö polveilee avohakkuualueen sisällä ja aiemmin länsimyrskyiltä suojassa ollut kasarmialue on altis koville tuulille. Metsähallituksenkin pitäisi ymmärtää, ettei ulkomeren saariston puustoa hoideta kun mantereen talousmetsiä. Aistin sydämessäni valtuutettujen tunteet Metsähallituksen arvoista, katsellessamme hakkuaukean keskellä jäänyttä kansalaissodan hautausmaata. Metsähallituksen Metsätalous näyttäytyy Helsingistä katsoen ylimielisenä toimijana, joka ei ota huomioon muita. Lisäksi voidaan ihmetellä, miksi Metsähallituksen Luontopalvelut eivät tienneet hakkuista. Saaren metsillä oli aidosti sekä kulttuurihistoriallisia että Metso-ohjelman mukaisia tai muita luonnonsuojelullisia arvoja. Osa hakkuistakin rajautui luonnonsuojelualueisiin.

Jarmo Nieminen

 

Helsingin luonnonsuojeluyhdistyksen puheenjohtajan Jarmo Niemisen mielipidekirjoitusta 7.9.2014 ei julkaistu valtamediassa. Keskustelu Isosaaresta kuitenkin jatkuu.

Mihin Helsingissä voisi rakentaa?

Luontojärjestöt ovat kartoittaneet Helsingin arvometsiä sekä laajoja luonto- ja virkistysalueita ja tehneet esityksen niiden turvaamisesta Helsingin uudessa yleiskaavassa.

Metsien ja luonnonrantojen säilyttäminen on mahdollista, vaikka kaupunki kasvaisikin. Toisin kuin usein väitetään, luontoaktiivit eivät vastusta asuntoja – tai ”koteja” niin kuin mielikuvilla leikittelevät virkamiehet tai media niitä tunteellisesti kutsuvat – vaan kaupunkirakenteen levittämistä luontoalueille.

Yksityiskohta Helsingin arvometsät -esitykseen liittyvästä kartasta. http://helsinginmetsat.fi/helsingin-arvometsat

Jos Helsingin kaupunkisuunnittelun lähtökohdaksi otettaisiin niin asukkaiden kuin luonnonkin kannalta hyvä kaupunki, ei metsä- tai ranta-alueita enää uhrattaisi rakentamiselle, vaan asunnoille pyrittäisiin löytämään tilaa jo rakennetuilta alueilta.

On monia mahdollisuuksia kaavoittaa asuntoja – tai ”koteja” – kaupungin kasvavalle väestölle koskematta luontoalueisiin.  Tässä on muutamia ideoita:

1. Kaupungin tulisi tiivistyä jo rakennetuilta alueilta erityisesti Kehä I:n sisältä

Tutkimuksen mukaan Helsinki on esimerkiksi Tukholmaan verrattuna levittäytynyt laajemmalle alueelle kuin asukasmäärä edellyttäisi. Täydennysrakentamismahdollisuuksia tulisikin etsiä jo rakennetuilta alueilta ja Kehä I:n sisäpuolelta, myös siellä säilynyttä luontoa kunnioittaen.

Tukholmassa 40 prosenttia 2000-luvulla tapahtuneesta väestönkasvusta on sijoittunut enintään kahdeksan kilometrin etäisyydelle keskustasta, kun Helsingissä vastaava luku on vain 15 prosenttia. Helsingissä asuinrakentamista tulisikin sijoittaa kantakaupunkiin ja sen välittömään läheisyyteen. Helsingin uuden yleiskaavan innoittamissa vaihtoehtokaavoissa rakentaminen on pyritty sijoittamaan Kehä I:n sisäpuolelle.

2. Peruskorjausikään tulevissa lähiöissä on potentiaalia tonttien tehokkaampaan käyttöön

Peruskorjausikään tulevissa lähiöissä on runsaasti täydennysrakennuspotentiaalia. Taloyhtiöille tulisi tarjota mahdollisuus rahoittaa esimerkiksi putkiremontti lisärakennusoikeutta myymällä.

Joskus peruskorjauksen sijaan voi olla järkevämpää purkaa 40 – 50 -vuotias lähiötalo ja rakentaa samalle tontille uudestaan tehokkaammin. Tämä olisi myös taloudellisesti kannattavaa niin asukkaille kuin kaupungillekin. Kaupungin kannalta säästöjä syntyisi mm. valmiina olevasta infrastruktuurista. Asukkaille purkaminen olisi houkuttelevaa, koska se tarjoaisi harvinaisen mahdollisuuden asumiseen täysin uudessa asunnossa tutulla paikalla.

Mellunmäkeen on mahdollisesti tulossa purkavan tiivistämisrakentamisen pilottikohde. ”Jos kortteleita tiivistetään, iso osa asuntopulasta ratkeaa,” totesi kaupunkisuunnittelulautakunnan puheenjohtaja Risto Rautava Helsingin Sanomien aihetta käsitelleessä uutisessa 11.7.2014.

3. Yksityisautoilun väheneminen vapauttaa runsaasti kaupunkitilaa

Helsingin kaupungin pyrkimys vähentää yksityisautoilua on saanut Suomessa vain vähän julkisuutta. Brittiläisessä The Guardianissa Helsingin mm. Kutsuplus-järjestelmään perustava liikennesuunnittelu on kuitenkin huomioitu. Lehti uutisoi 10.7.2014, että vuonna 2025 – siis noin kymmenen vuoden kuluttua – Helsingin liikennejärjestelmä olisi niin hyvin toimiva, ettei auton omistaminen enää kannattaisi.

Kun yksityisautoilu tulee tarpeettomaksi ja siitä vähitellen luovutaan, vapautuu runsaasti kaupunkitilaa uuteen käyttöön. Tämä mahdollistaa asuinrakentamisen esimerkiksi osaan nykyisistä paikoitusalueista ja liikenneväylistä.

Yksityisautoilun väheneminen mahdollistaa myös sisääntuloväylien bulevardisoinnin asuinkaduiksi. Bulevardisoinnin osalta on kuitenkin oltava tarkkana, ettei kaupunkirakennetta levitetä sen varjolla sisääntuloväylien tuntumassa sijaitseville luontoalueille.

4. Toimitilojen muuttaminen asunnoiksi

Verkkopalvelut ovat tehneet monet liiketilat tarpeettomiksi ja hyviltä alueilta on vapautumassa toimitiloja muutettavaksi asunnoiksi tai purettavaksi asuinrakentamisen tieltä. Esimerkkejä tällaisesta on jo: Alppilassa Kotkankadulla sijaitsevaa toimistotaloa ja Itäkeskuksen toimistohotellina toiminutta Maamerkkiä ollaan muuttamassa asunnoiksi.

Asioinnin siirtyminen verkkoon on hiljentänyt ostoskeskuksia, jonka vuoksi kauppojen tilalle voisi osittain tai kokonaan tulla asuntoja. Helsingissä on myös tehottomasti rakennettuja yritysalueita (mm. Roihupelto), joihin sopisi asuinrakentamista. Kokemusta asuntojen rakentamisesta yritysalueelle on kertynyt ainakin Pitäjänmäeltä, jossa Valimon alueella ei vielä 90-luvun alussa ollut juuri lainkaan asukkaita.

Kiinnostavia kohteita on mahdollista löytää ihan kaupungin ytimestäkin. Esimerkiksi Hakaniemen Sokoksen rakennuksen muuttaminen asuintaloksi olisi todennäköisesti järkevämpää kuin pyrkimys löytää siihen uutta liiketoimintaa.

Hanna-Leena Ylinen