Luontokuvausta

Kuusamon rajaseudun erämetsissä on hiljaista. Kuvaajan yksinäinen työ kantaa hedelmää, kuuden vuoden odotuksen jälkeen suurpeto astelee varovasti kuollutta nautaa haistelemaan. Yksinäinen erämaan korppi katselee kelon oksalta. Kuvaaja ehtii valottaa viisi ruutua, sitten peto säikähtää ja häipyy.

Kauppatori. Kuva Antti Koli

Toisaalla, täällä Helsingissä viestit kertovat merikotkasta ja harmaapäätikasta Seurasaaressa sekä tunturikiurusta Hernesaaressa. Kaikki ehtii kuvaamaan suunnilleen ruokatunnin aikana. Illalla kuvat saa julkaistua kolmella Facebook-sivustolla. Kommentit ovat kannustavia.

Digiaika muuttaa luontokuvausta valtavasti. Helppouden kasvun lisäksi kuvaajia on moninkertaisesti aikaisempaan verrattuna niin Helsingissä kuin rajaseuduillakin. Muutos ei sinänsä ole hyvää eikä huonoa, se vain tapahtuu.

Pohdinnan paikka on luontosuhteessa. Vaatiko suhde aina suuren ja yksinäisen työn? Voiko kaupunkiluonnossa liihotteleva, nykyteknologialla varustettu kuvaaja ymmärtää ja arvostaa luontoa riittävästi? Onko kuvan tunne erilainen?

Aurinkolahti. Kuva Antti Koli

Vuosaari. Kuva Antti Koli

Toinen kaupunkiluontokuvien erikoisuus seuraa luonnon vähyydestä kaupungissa. Helsingin luonto ei ole yhtä upea ja runsas kuin Seitsemisessä, Pallastunturilla tai Utössä. Dokumenttikuva kertoisi tästä ja vähemmän siitä, että Helsingin luonto on upea. Mahtavien kuvien ottaminen on kuitenkin kivempaa.

Helsinkiläiseen maisemaan sisältyy ihminen tekeleineen. Kuvan, myös lajikuvan mielenkiinto on (tai ennemmin olisi) luontosuhteessa, syvällisemmin ja käsitteellisemmin pohdittuna kuin lähikuvassa tai ikimetsän huminassa. Helsinkiläinen luontokuvaus kaipaa rohkeutta uudistua ja enemmän luottamusta kaupunkiin kuvan elementtinä. Kenties Helsyn johdolla. Mahdollisuutemme valokuvauksen saralla ovat pääosin käyttämättä.

Uutela. Kuva Antti Koli

Kannelmäki. Kuva Antti Koli

Kannelmäessä nuori lapinpöllö saalistaa lintulaudan pikkunisäkkäitä. Selän takana on pieni pala metsäntapaista, silmien puolella lähiön talvinen piha kerrostaloineen. Kuvaajia ja muuta yleisöä on paljon. Pöllössä on raikas tuulahdus erämaan viattomuutta ja hurjuutta. Silti, kyseessä on vain poikkeus ja harvinainen tapahtuma Helsingin luonnossa, pohjimmaltaan surullinen yksityiskohta luonnon tilanteesta.

Antti Koli