Luontokuvausta

Kuusamon rajaseudun erämetsissä on hiljaista. Kuvaajan yksinäinen työ kantaa hedelmää, kuuden vuoden odotuksen jälkeen suurpeto astelee varovasti kuollutta nautaa haistelemaan. Yksinäinen erämaan korppi katselee kelon oksalta. Kuvaaja ehtii valottaa viisi ruutua, sitten peto säikähtää ja häipyy.

Kauppatori. Kuva Antti Koli

Toisaalla, täällä Helsingissä viestit kertovat merikotkasta ja harmaapäätikasta Seurasaaressa sekä tunturikiurusta Hernesaaressa. Kaikki ehtii kuvaamaan suunnilleen ruokatunnin aikana. Illalla kuvat saa julkaistua kolmella Facebook-sivustolla. Kommentit ovat kannustavia.

Digiaika muuttaa luontokuvausta valtavasti. Helppouden kasvun lisäksi kuvaajia on moninkertaisesti aikaisempaan verrattuna niin Helsingissä kuin rajaseuduillakin. Muutos ei sinänsä ole hyvää eikä huonoa, se vain tapahtuu.

Pohdinnan paikka on luontosuhteessa. Vaatiko suhde aina suuren ja yksinäisen työn? Voiko kaupunkiluonnossa liihotteleva, nykyteknologialla varustettu kuvaaja ymmärtää ja arvostaa luontoa riittävästi? Onko kuvan tunne erilainen?

Aurinkolahti. Kuva Antti Koli

Vuosaari. Kuva Antti Koli

Toinen kaupunkiluontokuvien erikoisuus seuraa luonnon vähyydestä kaupungissa. Helsingin luonto ei ole yhtä upea ja runsas kuin Seitsemisessä, Pallastunturilla tai Utössä. Dokumenttikuva kertoisi tästä ja vähemmän siitä, että Helsingin luonto on upea. Mahtavien kuvien ottaminen on kuitenkin kivempaa.

Helsinkiläiseen maisemaan sisältyy ihminen tekeleineen. Kuvan, myös lajikuvan mielenkiinto on (tai ennemmin olisi) luontosuhteessa, syvällisemmin ja käsitteellisemmin pohdittuna kuin lähikuvassa tai ikimetsän huminassa. Helsinkiläinen luontokuvaus kaipaa rohkeutta uudistua ja enemmän luottamusta kaupunkiin kuvan elementtinä. Kenties Helsyn johdolla. Mahdollisuutemme valokuvauksen saralla ovat pääosin käyttämättä.

Uutela. Kuva Antti Koli

Kannelmäki. Kuva Antti Koli

Kannelmäessä nuori lapinpöllö saalistaa lintulaudan pikkunisäkkäitä. Selän takana on pieni pala metsäntapaista, silmien puolella lähiön talvinen piha kerrostaloineen. Kuvaajia ja muuta yleisöä on paljon. Pöllössä on raikas tuulahdus erämaan viattomuutta ja hurjuutta. Silti, kyseessä on vain poikkeus ja harvinainen tapahtuma Helsingin luonnossa, pohjimmaltaan surullinen yksityiskohta luonnon tilanteesta.

Antti Koli

Maunulaan uusi luontopolku

Maunulan uusi luontopolku pystytetään maastoon Keskuspuiston 100-vuotisjuhliin keväällä 2014. Kaupunkilaiset ovat voineet antaa hankkeelle oman panoksensa netissä, jossa polun aineksia löytyykin koko ajan lisää. Helsingin kaupungin rakennusviraston tilaama graafikko ja toimittaja työstävät parhaillaan maastotauluja.

Asukkaat ja luonnonharrastajat ovat keränneet luontohavaintoja, taustatietoja ja valokuvia luontopolkua varten säännöllisesti mm. luontopolun nettisivulle ja Maunulan majan havaintokirjaan. Helsingin luonnonsuojeluyhdistyksen ja Helsingin Ladun järjestämillä retkillä on opiskeltu kääpiä, lepakoita, uurnalehdon kasveja ja taimenpuron elämää.

Projektissa on mukana graafikko Seppo Leinonen, joka on kuvittanut luontopolkujen tauluja eri puolille Suomea. Leinosen mukaan projektissa uskomattomalta on tuntunut se, että keskellä Helsinkiä on luontoa, missä taimen lisääntyy, koskikara keikuttelee puron varrella ja salaperäistä vanhaa metsää löytyy helpommin kuin Kehä kolmosen ulkopuolelta.

Luontopolun yleisteemoiksi on sovittu luonnon kiertokulku ja monimuotoisuus. Polku kulkee mm. kasvillisuudeltaan monimuotoisen Maunulan uurnalehdon läpi. Ulkomaalaisia kävijöitä ja lisätiedoista kiinnostuneita varten polkutauluihin liitetään QR-koodit, joista älypuhelimen avulla pääsee jo maastossa suoraan taulujen kieliversioihin sekä lisätiedon lähteisiin.

Luontopolun tekoa ohjaavassa ryhmässä on kaupungin, Helsingin Ladun, luonnonsuojeluyhdistyksen, seurakunnan ja asukkaiden edustajia. Työn kustannukset maksetaan rakennusviraston budjetista, ja kaupungin hallinnoimasta Lähiörahastosta on myös anottu rahaa.

Luontopolku tulee juhlistamaan Keskuspuiston 100-vuotisjuhlaa, jota vietetään vuonna 2014. Luontopolun etenemistä voi seurata netissä osoitteessa http://www.helsinginlatu.fi/ml/  Luontopolun facebook-sivu löytyy hakusanalla Maunulan luontopolku.

Auli Kilpeläinen

Tapahtumia:

Su 30.6. Maunulan lepakkoretki klo 22.00–01.00. Lähtö Saunabaarin edestä, Männikkötien ja Metsäpurontien risteyksestä. Paluu samaan paikkaan. Pääkohteena on Maunulan majan ympäristö, mutta matkalla on useampia oivallisia lepakoiden saalistuspaikkoja. Oiva tilaisuus nähdä myös nisäkkäitä yöllisillä retkillään. Paikalle pääsee busseilla 63 ja 66. Järjestäjänä Helsingin Luonnonsuojeluyhdistys

Ti 13.8. Maunulan moninainen lähiluonto klo 18–20 . Lähtö Maunulan uurnalehdon paikoitusalueelta (Pirkkolantie). Bussiyhteydet: 51, 52, 63, 550. Osa pääkaupunkiseudun opastettuja luontoretkiä, järjestäjänä Helsingin kaupunki.

Kuvat: Kaisa Hauru

Vieraat Helsingissä

Kaupunkien riesana ovat vieraat, muualta tulleet kasvit, jotka valtaavat kotoperäisiltä lajeilta elintilaa. Helsingin ongelmana on eritoten puutarhoista karannut jättipalsami. Helsy on tehnyt jo usean vuoden ajan työtä tämän valloittajan kitkemiseksi.

Isokokoiset vieraskasvilajit valtaavat alaa Helsingin metsissä ja rannoilla. Leviämisen vauhti kiihtyy, alkuperäinen luonto väistyy ja lopulta luonnon monimuotoisuus kärsii. Luonnon monimuotoisuus ei tarkoita samaa asiaa kuin lajirikkaus, joka kaupungeissa usein on suuri. Luonnon monimuotoisuuteen vaikuttaa lajien paljouden lisäksi myös alkuperäisten luontotyyppien moninaisuus ja geeniperintö. Suurin uhka luonnon monimuotoisuudelle ovat elinympäristöjen väheneminen ja pirstoutuminen, joita seuraa muualta peräisin olevien haitallisten vieraslajien tekemä tuho.

Suomen ympäristökeskuksen vuonna 2012 julkaisemassa kansallisessa vieraslajistrategiassa määritellään Suomen haitalliset vieraslajit. Vieraskasveista muutamat isokokoiset, alunperin koristekasveina viljellyt lajit kuten jättipalsami, kurtturuusu, lupiini ja jättiputket (3 lajia), ovat luettelon kärjessä. Helsingin viheralueilla ongelmia aiheuttavat monin paikoin myös japanintatar, etelänruttojuuri ja karhunköynnös. Yhteistä näille aggressiivisesti leviäville karkulaisille on, että kaukaisista kotosijoistaan huolimatta ne ovat sopeutuneet hyvin täkäläisiin oloihin – jopa liian hyvin. Ne nimittäin aiheuttavat haittaa Suomen pienpiirteisessä maastossa, sillä kotimainen kasvisto ei kykene kilpailemaan niiden kanssa.

Jättipalsami lähtee maasta vetämällä. Liian reippaita otteita kannattaa kuitenkin varoa, sillä maata lähtee helposti myös mukana. Kuva Kaisa Hauru.

Edellä mainituista kasveista jättipalsami on ainoa yksivuotinen, ja näin ollen sen repiminen maasta juurineen on kohtalaisen helppo ja tehokas hävittämiskeino. Helsy aloitti, ensimmäisenä pääkaupunkiseudulla, jättipalsamien torjuntaan tähtäävät kitkentätalkoot Lauttasaaressa vuonna 2005. Yhdistyksen kitkentätalkoiden tuloksena laji on paikoin hävinnyt, mutta sen laajempi hävittäminen on osoittautunut vaikeaksi. Kitkentä vaatii sitoutumista ja suunnitelmallista hoitoa useamman kerran kesässä.

Nykyisin Helsy kitkee jättipalsamia talkoovoimin myös Seurasaaressa, Herttoniemen Saunalahdella ja Vuosaaren Uutelassa. Myös Helsingin rakennusviraston puisto-osasto antaa neuvoja kitkentätalkoiden aloittaimisessa.

Kitkentä on helppo ja käytännöllinen tapa osallistua pääkaupungin luonnon suojeluun. Tarvitset vain reipasta mieltä, työhanskat ja helteisellä säällä juomapullon. Palsaminkitkijöitä tarvitaan edelleen lisää, joten tervetuloa mukaan!

Helsyn tämän vuoden ensimmäiset jättipalsamin kitkentätalkoot Lauttasaaressa 12.6.2013 klo 17.30. Lähtö Merikylpylänpuiston (Kasinonrannan) kahvilan edestä. Bussit 65A ja 66A (toinen pysäkki Särkiniementiellä) tai 20 (ensimmäinen pysäkki Isokaarella).

Christina Lindén