Helsy

Helsingin luonnonsuojeluyhdistyksen blogi


1 kommentti

Kaikkien metsä

Kolmen Itä-Helsingin metsäalueen kohtalosta päätetään lähiaikoina. Rakennetaanko Meri-Rastila, Kivinokka ja Vartiosaari vaiko ei, tulee vaikuttamaan monen asukkaan elämään.

Kaupunkimetsät ovat paitsi luontoarvoiltaan myös asukkaiden näkökulmasta tärkeitä. Ne tuottavat virkistystä, esteettisiä elämyksiä ja auttavat palautumaan arkipäivän stressistä. Kaupunkilaisten luontosuhteen ylläpitäjinä ne ovat ensiarvoisen tärkeitä.

Lähimetsien opetukselliset hyödyt on myös tunnistettu, esimerkiksi Suomen luonnonsuojeluliiton Koulumetsä-hankkeessa. Esimerkiksi Meri-Rastilan koulun oppilaille nyt rakennusuhan alla oleva metsä on tärkeä opetus- ja virkistyskohde.

Kaupunkilaiselle nimenomaan helppo pääsy metsään on tärkeää. Lähellä sijaitsevia virkistysalueita käytetään useammin ja vaivattomammin (esim. Neuvonen, 2007). Metsiä käyttävät vaihtelevasti lähes kaikki väestöryhmät. Niihin pääsy on avointa, eikä niissä virkistyminen maksa mitään. Eriarvoisuuskysymykset liittyvät lähinnä metsien kokoon, laatuun ja siihen, kuinka pitkä matka lähimmälle virkistysalueelle on tehtävä. Kävelyetäisyys on helppo mittari tässä asiassa.

Etenkin lasten kannalta kodin lähellä sijaisevat metsät ovat tärkeitä. Esimerksi kouluikäisen lapsen liikkumisreviirin on todettu ulottuvan 300 metrin säteelle kodista (Wiik, 2005). Lapsen kannalta hyvä ympäristö voikin olla hyvin erilainen kuin aikuisen määrittelmä viihtyisä ympäristö. Lapsi saattaa esimerkiksi nähdä kulkureitille osuvan maapuurungon jännittävänä ja toiminnallisena haasteena, kun taas aikuinen voi pitää sitä kulun esteenä. Tosin viimeaikaiset tutkimukset ovat antaneet viitettä siitä, että myös aikuiset metsien käyttäjät hyväksyvät luonnon monimuotoisuutta tukevat tekijät, kuten lahopuun, kaupunkimetsissä ja jopa pitävät niitä esteettisesti miellyttävinä (esim. Kilpinen, 2013).

Kaupunkimetsissä on usein merkittäviä luontoarvoja. Kuva Kaisa Hauru

Metsien merkitys asukkaille virkistyskäytön kannalta ei ole näyttänyt vähentyvän kaupungistumisen edetessä. Päinvastoin, luontoalueiden käyttö näyttäisi olevan kasvussa.

Mikäli tiivistyvä kaupunkirakenne vähentää luontoalueiden määrää asutuksen lähellä, viheralueiden käyttöpaine kasvaa. Tämä siksi, että suurempi määrä asukkaita käyttää näitä pieneneviä virkistysalueita, kuten metsiä, ulkoiluun ja muuhun virkistykseen. Tämä tarkoittaa tallauksen ja muun ihmislähtöisen paineen lisääntymistä metsissä, mikä vaikuttaa metsien uudistumiskykyyn ja ekologiaan, mutta mahdollisesti myös virkistyskokemukseen.

Kaisa Hauru
Helsyn hallituksen jäsen

kaisa.hauru (at) helsinki.fi

Viitteet:

Kilpinen, Saara (2013). Lahojen ja lahoavien maapuiden estetiikka ja hyväksyntä Helsingin kaupunkimetsissä. Biotieteiden laitos, HY.

Wiik, Maarit (2005). Asukasryhmät ja elinympäristö. Selvitys väestöryhmistä ja asukastarpeista. Suomen ympäristö 773.


3 kommenttia

Vartiosaari on hieno luontokohde Helsingissä (HS:n mielipidekirjoitus 17.11.2013)

Helsingin kaupunkisuunnitteluvirasto esittää 82 hehtaarin kokoiseen Vartiosaareen rakennettavaksi asuntoja 5 000–7 000 asukkaalle (HS Kaupunki 14. 11.). Viraston tiedotteen mukaan ”saaren merkittävä kulttuuriympäristö ja tärkeimmät luontoarvot voidaan säilyttää rakentamisesta huolimatta”.

Vartiosaari on Helsingin luontoarvoiltaan arvokkaimpia saaria Santahaminan, Kuninkaansaaren ja Vallisaaren rinnalla. Vartiosaari on myös korvaamaton välietappi eläimille, kun ne siirtyvät mantereelta Vuosaaren kautta Helsingin saariston muodostamalle viherkehälle. Saaren maisema-arvoja, monimuotoista kasvi- ja eläinlajistoa, luontotyyppien monipuolisuutta sekä arvokasta kulttuuriympäristöä ei voi sovittaa yhteen massiivisen rakentamisen kanssa.

Näyttää siltä, että kaavoittaja haluaa saada asuinkäyttöön laajasti Helsingin loistokkaimpia vanhojen metsien alueita ennen yleiskaavan valmistumista vuonna 2015. Toimintaa ei voida pitää hyväksyttävänä. Kansalaisille on voitava tarjota nyt ja tulevaisuudessa terveysvaikutuksiltaan kiistatta positiivisia luontokokemuksia monimuotoisessa lähiluonnossa. Väkiluvultaan kasvava kaupunki tarvitsee enemmän viheralueita.

Ihmisten hyvinvointi on riippuvainen ympäristöstä. Monimuotoinen luonto tarjoaa aitoja asioita: kokemuksia, valoja, ääniä, vuodenaikoja, tuoksuja, eläimiä ja kukkia. Henkinen hyvinvointi koituu ihmisen ja yhteiskunnan hyväksi. Saadaan parempaa terveyttä, vähennetään sairaanhoitokuluja, saavutetaan parempi työpanos ja onnellisempi elämä. Pehmeillä arvoilla tuotetaan kovia hyötyjä.

Vartiosaaren luontoarvot tulee turvata ja alue kaavoittaa helsinkiläisille virkistysalueeksi, joka vuosikymmentenkin päästä tarjoaa asukkailleen ja matkailijoille ikimuistoisia elämyksiä merellisessä Helsingissä.

Jarmo Nieminen
kaupunginvaltuutettu (kok), Helsinki
puheenjohtaja, Helsingin
luonnonsuojeluyhdistys

Teksti on julkaistu alunperin Helsingin Sanomissa 17.11.2013


1 kommentti

Helsingille riittää 800 000 asukasta

Kaksi Helsingin tavattoman arvokasta virkistysaluetta, Vartiosaari ja Kivinokka, ovat todellisessa vaarassa jäädä rakentamisen jalkoihin. Helsingin suunnittelijat peluuttavat alueita vastakkain antaen ymmärtää, että on pakko luopua ainakin toisesta. Tähän ansalankaan ei virkistysalueiden puolustajien pidä sortua.

Melojia Kivinokassa.

Melojia Kivinokassa.

Tämä on vasta alkusoittoa. Jos lähtökohtana on asuttaa Helsinkiin kaikki ne, jotka ovat tänne valmiit muuttamaan, virkistysalueita ei lopulta pelasta mikään.

Eivätkä uhan alla ole ainoastaan virkistysalueet. Helsingin yleiskaavapäällikkö Rikhard Manninen paljasti äskettäin hankkeen poistaa suojelumerkinnät kaupungin historialliselta keskustalta, jotta myös se päästäisiin rakentamaan tärviölle (Helsingin Sanomat 3.10.2013).

Helsingissä on maata 214 neliökilometriä. Suomen pinta-alasta se on vain 0,07 prosenttia, mutta sillä asuu jo joka yhdeksäs suomalainen. Jos tavoitteena pidetään jälkimmäisen osuuden loputonta kasvattamista, eivät Kivinokka, Vartiosaari, Malmin lentokenttä eikä Keskuspuisto jää vapaiksi.

On siis muutettava lähtökohtia. Väestön keskittyminen suuriin kaupunkeihin on yleismaailmallinen ilmiö ja voi olla, ettei suuntaa osata Suomessakaan muuksi muuttaa. Tämä ei kuitenkaan tarkoita, että koko kansa olisi asutettava 214 neliökilometrille. Sitä ei kannata myöskään tavoitella, sillä kaupunki ilman virkistysalueitaan ja puistojaan olisi kovin ankea paikka.

Kivinokan lintulavalle pääsee myös pyörätuolilla.

Kivinokan lintulavalle pääsee myös pyörätuolilla.

Helsingillä on voimassa olevissa asema- ja yleiskaavoissa sekä valmisteilla olevissa yleiskaavoissa tarjolla rakennettavaksi asuntoja yhteensä 10,4 miljoonan kerrosneliön verran. Lisäys on valtava, sillä nykyisten asuntojen yhteinen pinta-ala on 27 miljoonaa kerrosneliötä. Uutta on siis tarjolla yli kolmanneksen. Kaavoissa myös on tai tulee olemaan 10,3 miljoonaa neliötä työpaikkoja varten.

Helsingissä on nykyään asuinalaa asukasta kohden keskimäärin 45 neliötä, kuten myös Espoossa ja Vantaalla. Jos asumisväljyys pysyy samana, Helsingissä jo varattu uudisala riittää lähes 230 000 uudelle asukkaalle. Sen jälkeen kaupungin väkiluku olisi päälle 800 000, ja on vaikea nähdä järkevää syytä, miksi sen pitäisi siitäkin vielä kasvaa.

Jos asuntotuotanto pääsisi sille vuositasolle, jonka Helsinki aina uudestaan itselleen asettaa (noin 450 000 k-m2 / v), valmiissa ja valmistelussa olevissa kaavoissa riittäisi rakentamista 23 vuodeksi. Nykyisellä rakennustahdilla ne riittävät 40 vuodeksi.

Kivinokan ja Vartiosaaren tuhoamiselle ei siis ole mitään järkevää tarvetta. Niiden virkistyskäytölle on, ja se vain lisääntyy, kun väkimäärä kasvaa.

Piirros ilmoitustaululla Kivinokassa.

Espoossa ja Vantaalla on vastaavissa kaavoissa uutta asuinrakennusalaa vielä hieman, ja työpaikkoja varten kaksi kertaa enemmän. Näihin kolmeen kaupunkiin voidaan asuttaa jo nykysuunnitelmin lähes puoli miljoonaa uutta asukasta.

Jos kasvu jatkuu, ei vastaus paineeseen ole yhä lisää väkeä pienelle alueelle, vaan hyvät joukkoliikenneyhteydet, joilla kasvupaine tasataan koko pääkaupunkiseudulle.

Mikko Niskasaari

Lähteitä ja lisätietoa:

Yleiskaavavarantoselvitys 2012 (pdf)
Helsingin kaupunki

Rakennuskanta: www.aluesarjat.fi


7 kommenttia

Helsingin metsien tulevaisuus ratkaistaan lähivuosina

Helsingin luonnonsuojeluyhdistyksen blogi tekee tutuksi Helsyn toimintaa ja ottaa esille niin jäseniä kuin muitakin pääkaupunkiseudun luonnonystäviä kiinnostavia aiheita. Blogia kirjoitetaan helsyläisten ja vierailevien blogistien voimin. Blogin avaa Helsyn puheenjohtaja Jarmo Nieminen, joka pohtii lähimetsien tulevaisuutta.

*   *   *

Kivinokka

“Yleiskaavan hyväksymisen yhteydessä perustetaan metsäinen suojeluverkosto tavoitteena nostaa suojelualueiden määrä kaupungin maa-alueista luonnon monimuotoisuuden lisäämiseksi”, kirjoitettiin Helsingin kaupunginvaltuuston päättämään uuteen strategiaohjelmaan. Samalla hyväksyttiin yksimielisesti valtuustoponsi, jonka mukaan suojeluverkoston luominen tulee perustua tarvittaviin luontoselvityksiin.

Edellä oleva kuulostaa hienolta, mutta ovatko asiat ensivaikutelman mukaisesti niin hyvin kuin annetaan ymmärtää? Sama valtuusto on päättämässä tulevasta yleiskaavasta, jonka suunnittelun lähtökohdaksi näyttäisi jo nyt otetun Helsingin tulevaisuuden perustaminen valtaisalle asukasluvun lisäämiselle. “Väestöennusteen toteuttamiseksi vuoteen 2050 mennessä Helsingin alueelta tulee löytää asuntorakentamisen mahdollisuuksia noin 18 miljoonaa kerrosneliömetriä, joka vastaa noin 190 000 uutta asuntoa”, kerrotaan Helsingin kaupungin talous- ja suunnittelukeskuksen laatimassa kaupungin asumisen ja siihen liittyvän maankäytön toteutusohjelman seurantaraportissa. Kyseinen neliömäärä perustellaan tarvittavan väestöennusteen maksimikasvun eli 266 000 ihmisen perusteella. Olisikin mielenkiintoista tietää, miksi uuden yleiskaavan lähtökohtana on maksimiennuste. Eikö aitoja muita vaihtoehtoja löydy vertailtavaksi?

Jos edellä kuvattu säilyy yleiskaavan lähtökohtana, uutta rakennusmaata tarvitaan neliökilometreittäin. Toki osa tilasta saadaan nykyistä rakennuskantaa tiivistämällä, väylien päälle rakentamisella, lisäämällä korkeaa rakentamista, vanhojen ostarien ja teollisuusalueiden täydennysrakentamisella asumiskäyttöön ja mahdollisesti peltorakentamisella.

Tuntuu siltä, että erityisen uhattuja ovat nykyiset lähimetsät. Tiivistäminen tarkoittaa laadittavien suunnitelmien mukaan myös levittäytymistä nykyisten asuinalueiden väliselle alueelle. Helsingissä on myös lisäksi tahoja, jotka uneksivat kaupunkiin paljon paljon suurempaa väestönkasvua.

Nykyisen Helsingin rajojen sisällä on metsämaata 40 km2, niittyjä ja peltoja 10 km2 ja luonnonsuojelualueita hieman yli 4 km2 ja rakennettuja puistoja noin 9 km2. Luvuissa ei ole mukana Sipoon liitosalueen maapohja. Luonnon kannalta pahimma mallin vaihtoehdossa tulevan Helsingin metsämaa vähenee laaditun väestöennusteen toteuttamiseksi huimasti, jopa kymmeniä prosentteja nykyisestä. Toki voidaan kysyä, onko Helsingin tavoite ja tarkoitus toteuttaa pelkästään väestöennusteita? Näyttää silti siltä, että parin seuraavan vuoden aikana päätetään Helsingin luonnon kohtalosta radikaalimmin kuin koskaan. Edellinen valtaisa muutos Helsingin luonnolle olivat ensimmäisen maailmansodan aikaiset hakkuut, metsämaiden kuivaus ja talousmetsäistutukset. Mutta niistä metsäluonto elpyi, rakennusten ja katujen alta elpyminen on vaikeampaa. Voidaan kysyä, pystyykö Suomen pääkaupunki turvaamaan tavoitteensa luonnon monimuotoisuuden lisäämisessa, entä miten käy yleiseurooppalaisille tavoitteille sukupuuttojen ehkäisyssä?

Millään ei voi välttyä johtopäätökseltä, että yleiskaavan kasvutavoitteet ja luonnon monimuotoisuuden lisääminen ovat jyrkässä ristiriidassa keskenään. Lisäksi avoimia kysymyksiä on paljon. Miten asiat arvotetaan? Mitä tarkoittaa verkosto, entä suojelu? Luodaanko verkosto jäljelle jääville arvoalueille, vai luodaanko verkosto pohjaksi tuleville suojelualueille? Metsäisyyskin on pohdinnan arvoinen asia. Priorisointi tulee olemaan rajua. Kaikkia se ei tyydytä. Lähiömetsäriidat ovat todennäköisiä.

Helsingin luonnonsuojeluyhdistykseltä vaaditaan nyt suurta viisautta miten hankkeen kanssa edetään. On sinänsä selvää että yhdistyksellä tulee olemaan tärkeä rooli verkoston luomisessa.

Jarmo Nieminen

Kivinokkaa

Kaupunkisuunnitteluviraston mukaan “uudessa yleiskaavassa viherverkoston lähtökohtana on jo edellisissä yleiskaavoissa esitetty verkosto, joka perustuu laajoihin viheralueisiin eli vihersormiin.” Viraston julkaisemassa karttakuvassa ei kuitenkaan ole viherrakenteessa enää mm. Kivinokkaa (kuvassa) ja Vartiosaarta.