Helsy

Helsingin luonnonsuojeluyhdistyksen blogi


1 kommentti

Elokuinen hyönteisretki Torpalla

Helsyläiset järjestivät hyönteisretken Talosaaren Torpalla 10.8.2013. Mutta missä ötökät luurasivat? Oliko kesän kuivuus ja kuumuus verottanut perhos- ja sudenkorentokantaa niin paljon ettei mitään kovin näkyvää lennellyt? Muutama elokorento sentään bongattiin. Päiväperhosista nähtiin vain yksi neitoperhonen ja muutama lanttuperhonen. Sudenkorentojen ja perhosten loistaessa poissaolollaan oli aikaa tutustua muuhun hyönteismaailmaan. Onneksi liikkeellä oli kaikenkarvaisia ja -karvattomia ötököitä, joita oppaamme Juho Paukkunen sai haaviinsa ja luontokuvaaja Marianne Niemelä ikuisti.

"Onko täällä mitään?" ihmeteltiin kuivuneen niityn äärellä. Kuva: Mirja Reijonen

”Onko täällä mitään?” ihmeteltiin kuivuneen niityn äärellä. Kuva: Mirja Reijonen

Kun mitään näyttävää ei näkynyt, kohdistimme tarkkaavaisuutemme ötököihin, joilla ruotsiksi on kiva nimi, ”småkryp”. Hyönteistutkija ja luontokuvaaja löysivätkin meille mielenkiintoista tarkkailtavaa. Kuinka moni on nähnyt muurahaisten lypsävän kirvoja? Kuka on edes huomannut katsoa tammenterhoja tähän aikaan vuodesta sillä silmällä? Mariannen makrokuva näyttää lypsytapahtuman hienosti.

Hevosmuurahaiset (hästmyra, Camponotus herculeanus) lypsävät kirvoja. Kuva: Marianne Niemelä

Hevosmuurahaiset (hästmyra, Camponotus herculeanus) lypsävät kirvoja. Kuva: Marianne Niemelä

Heinäsirkkoja hyppi joka puolella ja joku taisi havaita hepokatinkin. Pystyimme testaamaan ikäkuulon ensimmäisiä oireita eli kuulemmeko vai emmekö kuule heinäsirkkojen siritystä. Iän aiheuttama kuulon heikentyminenhän alkaa siitä, ettei erota korkeita taajuuksia.

Nurmiheinäsirkkanaaras (kortvingad ängsgrässhoppa, Chorthippus parallelus). Kuva Marianne Niemelä

Internetistä löytyy yllättävän paljon keskustelua miten hämähäkkikammosta eli araknofobiasta voi päästä eroon. Siedätyshoito on yksi ehdotetuista menetelmistä: ensin katsellaan vain kuvia ja sitten ötökkäretkillä opetellaan kohtaamaan hämähäkkejä ja ihailemaan niiden kauniita selkäkuvioita. Jos kammoon on vaikuttanut myös Sibeliuksen synkkä laulu ristilukista, joka on ”suuri ja musta kuin yö ja saalista vaanii ja syö”, on hyvä muistaa, että laulun lukki on mielikuvituksen tuotetta.

Ristihämähäkit ja lukit kuuluvat eri heimoihin. Älä siis nimitä tätä aitoristihämähäkkiä ristilukiksi. Aitoristihämähäkki (korsspindel, Araneus diadematus). Kuva Marianne Niemelä

Hyönteisretken tulos oli lopulta kuitenkin monipuolinen, vaikka sudenkorentoja ja päiväperhosia oli vähän eikä mitään suuria harvinaisuuksia osunut haaviin. Aitoristihämähäkin lisäksi tunnistettiin yksi rantahämähäkki. Yöperhosista jäivät mieleen loimumittari, gammayökkönen, koisa- ja sulkaperhonen. Pistiäisiä oli monenlaisia, muun muassa mantu-, kartano-, pelto-, pensas- ja kivikkokimalaisia ja erilaisia mehiläisiä. Näiden kintereillä lenteli niiden omia loiskimalaisia eli ”pesärosvoja”.

Kukkakärpäsistä havaittiin ainakin parvikirvari, ampiaisvieras ja vaapsasvieras. Kaksi jälkimmäistä ovat ampiaisten pesäloisia. Luteet, kaskaat, kirvat ja sääsket kuten vaaksiainen, huomattiin vasta kun alettiin kulkea nenä melkein maassa.

Ampiaisvieras (fönsterblomfluga, Volucella pellucens). Kuva: Marianne Niemelä

Ampiaisvieras (fönsterblomfluga, Volucella pellucens). Kuva: Marianne Niemelä

Hetkellisen sadekuuron aikana pidettiin eväshetki Torpan kuistilla, jossa Helsyn torppavastaava, Anneli Mikkonen, esitteli 1800-luvulta peräisin olevan huvilan.

Sateen lakattua käväistiin vielä merenrannalla tarkistamassa sudenkorentotilanne. Ei niin mitään, mutta merenrantakasveista bongattiin isorantasappi, meriputki, pujon merenrantaversio ja muutama maltsa.

Juho Paukkunen kertaa päivän havainnot. Kuva: Marianne Niemelä

Juho Paukkunen kertaa päivän havainnot. Kuva: Marianne Niemelä

Linkkejä

Kultapistiäiset
Ympäristö.fi
Metsiemme pistiäiset -opas (pdf)
UPM Metsä
Loiset ja niiden isännät
Oulu.fi

Viihdykkeeksi muutama lisälinkki

Sibeliuksen ristilukki Teräsbetonin tyyliin
YLE
Ristilukki oopperatyylillä
Youtube

Mirja Reijonen


4 kommenttia

Harjun hurmaava perinnemaisema

Helsy järjesti kesäkuussa retken vuoden 2013 perinnemaisemaksi valitulle Harjun tilalle Hartolaan. Kuultiin tilan erikoinen tarina, tutustuttiin erilaisiin biotooppeihin noidanlukkoineen ja muine harvinaisine kasveineen. Lopuksi kuunneltiin kampilyyraa. Kukaan meistä tuskin vastustaa umpeenkasvaneiden viljelymaiden ja laitumien raivaamista, mutta netistä löytyy mielipiteitä, joiden mukaan luonnon pitää antaa tehdä tehtävänsä eikä perinnemaisemia pidä suojella.

Perinnebiotoopit ja perinnemaisemat ovat sanoja, joita ei lapsuudessani 50-luvulla tunnettu. Asuin maatalon pihapiirissä, jota reunustivat peltojen lisäksi kedot, niityt ja hakamaat, mutta vasta nyt tiedän asuneeni arvostetussa perinnemaisemassa.

Tilan_tarina Mirja Reijonen

Harjusta on tullut valtakunnallisesti korkeimman arvoluokan perinnemaisematila Mattlarin perheen 30-vuotisen uurastuksen tuloksena. Kuva Mirja Reijonen.

Nykyään nämä entisajan maatalouden seurauksena syntyneet maisemat ovat Suomen uhanalaisimpia luontotyyppejä. Ei siis ihme, että EU maksaa tukea niiden ylläpidosta. Harjun tilakin saa enimmät tulonsa perinnebiotooppien hoitoon tarkoitetusta maatalouden erityisympäristötuesta.

Helsyn 29.6.2013 järjestämälle vierailulle Harjun perinnemaisematilalle Hartolaan osallistui 26 kasveista tai hyönteisistä, perinnemaisemista tai vain kauniista maalaismaisemista kiinnostunutta retkeläistä. Lue Harjun tilan erikoinen tarina: www.mattlar.fi/harju/esittely.html

Tilalla on monta erilaista niittytyyppiä. Heti 160-vuotiaan asuinrakennuksen pohjoispuolella on upea, puistomainen niitty. Se oli syntynyt pikku hiljaa, kun tavanomaisesta pihanurmikosta osa jätettiin ajamatta matalaksi. Yllätykseksi esiin putkahtivat nurmilaukka, ketonoidanlukko ja erittäin uhanalainen saunionoidanlukko. Näille hoidoksi riittää niitto loppukesällä ja arvokkaimman noidanlukon suojaaminen jäniksiltä.

Biologi Jukka Mattlar ja tilan isäntä Tapio Mattlar kertomassa niityn syntytarinaa. Kuva Mirja Reijonen.

Kissankelloja ei Harjussa kasva lainkaan; heillä kukoistavat peurankellot tai kurjenkellot. Valtakunnallisesti silmällä pidettävää ketoneilikkaa on pihapiirissä runsaasti; Helsingissä sen voi bongata Vartiokylän arvoniityltä Itäväylän varrelta.

Tilalta on löytynyt neljä noidanlukkolajia: aho-, keto-, saunio- ja suikeanoidanlukko. Ne ovat itiökasveja eivätkä kuki eivätkä siemennä, vaan lisääntyvät suvuttomasti itiöiden avulla. Näimme kaikki noidanlukot, mutta emme välttämättä komeimmillaan, sillä ne olivat eri kasvuvaiheissa. Siksi valtakunnallisesti erittäin uhanalaisen saunionoidanlukkoni kuva on viime vuoden heinäkuulta, jolloin kävin tilalla ensimmäisen kerran.

noidanlukot

Vasemmalla saunionoidanlukko ja oikealla suikeanoidanlukko. Kuvat Mirja Reijonen.

Noin kahden kilometrin mittaisella kierroksella näimme valtavan määrän kasveja. Tavallinen tallaaja ei kyllä ilman opastusta huomaisi vaatimattoman näköisiä, mutta harvinaisia kasveja. Vaikeita kuvattaviakin ne amatöörille olivat. Saroja tuli vastaan paljon, mutta kuvasin digikasviooni vain harvinaisen nuijasaran Purnujärven rannalta. Tutustu koko kasvilajiluetteloon: www.mattlar.fi/harju/perinnebiotoopit.html

Tulimme vihdoin myös maisemanhoitajien työmaalle. Työntekijät ryntäsivät sellaisella vauhdilla vastaan, etten ehtinyt paikalle kameroineni ennen kuin ne olivat jo häipyneet. – Mutta sanoivatko ne ”mää” vai ”bää”? Siitä vähän kinastelimme retkiseuralaiseni kanssa.

Lampaat retkeläisiä tervehtimässä. Taustalla Harjun tilan päärakennus. Kuva Mirja Reijonen.

Perinnemaisemaretkemme loppuhuipennus oli kampiliiran esittely. Maatilan isäntä, joka soittaa Ancient Bear Cult -nimisessä yhtyeessä, antoi näytteen varsin erikoisia ääniä päästävästä muinaissoittimesta. Lopuksi halukkaat saattoivat vielä ostaa tilan tuotteita, kuten villalankoja tai lampaantaljoja. Myytävänä oli myös Tapio Mattlarin puolison, laulaja-lauluntekijä Marja Mattlarin levyjä.

Kolme tuntia kestänyt retkemme oli päättynyt. Oli antoisaa – suuret kiitokset opastuksesta!

Tapio Mattlar soittaa kampiliirallaan muinaisvirttä. Kuva Mirja Reijonen.

Ensi kesänä uudestaan?

Olisi kiinnostavaa nähdä samat biotoopit eri kasvukausina. Helsy voisi järjestää sarjaretken siten, että Harjussa käytäisiin esimerkiksi alku-, keski- ja loppukesällä. Kiinnostaisiko?

Lisätietoja perinnemaisemista ja perinnebiotoopeista

Suomen luonnonsuojeluliiton Uudenmaan piirin perinnemaisemaryhmä eli UUPE
Perinneympäristöjen tila Suomessa hälyttävä (WWF)
Tervetuloa perinnemaisemamatkalle (ympäristöhallinto)
Niittykasviaapinen (ympäristöhallinto)

Nettikeskusteluja perinnemaisemien suojelua vastaan

Perinnemaisemansuojelun järjettömyydestä 30.3.2011 (Avautumisia-blogi)
Perinnemaisemat ja luonnonsuojelu, mitä ihmettä? 28.6.2013 (Vaellusnet)


Mitä mieltä sinä olet perinnemaisemien suojelusta?

Mirja Reijonen
Helsyn retkiryhmän jäsen