Helsy

Helsingin luonnonsuojeluyhdistyksen blogi


Jätä kommentti

Santahamina – hieno retkipaikka säässä kuin säässä

Helsyn retkikausi 2015 alkoi talviretkellä Santahaminaan 28.2. Nelisenkymmentä retkeläistä lähti kiertämään saarta oppaanaan Jarmo Nieminen. Helmikuun lopulla olisi pitänyt olla täysi talvi postikorttimaisemineen. Tilastollisesti helmikuu oli kuitenkin toiseksi lämpimin: lämpötila oli plussan puolella, lunta ei juuri ollut ja meri oli sula. Sateisen harmaassa säässä koettiin silti hieno luontoelämys maustettuna kiinnostavilla faktatiedoilla Santahaminasta.

Heti alussa meille annettiin tehtäväksi etsiä puussa nukkuvat lehtopöllöt. Ilman opastusta ne eivät olisi löytyneet, sillä pöllöillä on hyvä suojaväri.

Ihmisjoukko ei häirinnyt männynoksilla nukkuvia lehtopöllöjä. Kuva Mirja Reijonen.


Lue lisää…


Jätä kommentti

Ihanat rannat – kiinnostavia vesikasveja Kannelmäessä

Heinäkuun lopun helteissä, meteorologin povatessa kesän pahinta ukkosmyrskyä, kourallinen luonnonystäviä uskaltautui Kannelmäkeen tutustumaan Mätäjoen rantamaisemiin ja kasveihin. Ennusteista huolimatta retkipäivä oli kuitenkin mitä aurinkoisin ja antoisin.

Kesällä jokeen juoksutetaan lisävettä, jotta turvataan veden laatu ja virtausnopeus. Kannelmäessä Mätäjoen rantamaisemaa luonnehtivat leppä- ja pajuvaltainen puusto ja pensasto sekä lukuisat jokea ylittävät sillat. Joen mutkaan on tehty iso lammikko, jonka avoimille rannoille on kehittynyt monilajista ja rehevää jokivarsi- ja kosteikkokasvillisuutta. Rantoja reunustavat sarat, kaislat, isokokoiset heinät kuten kastikat, ruokohelpi ja isosorsimo; matalassa vedessä viihtyvät myös ojapalpakko ja leveäosmankäämi.

Ranta- ja uposkasveja Mätäjoessa. Kuva Mirja Reijonen.


Lue lisää…


1 kommentti

Uudisraivauskaavan sijaan Helsinkiin tarvittaisiin suunnanmuutoskaava

Helsingin kaupunkisuunnitteluvirasto julkaisi yleiskaavaluonnoksensa 20.11.2014. Vaikka kaavaprosessin aikana on puhuttu tiivistämisestä, luonnos viittaa pikemminkin kaupunkirakenteen levittämiseen.

Kyseessä näyttäisi olevan varsinainen uudisraivauskaava, sillä toteutuessaan se tuhoaisi 300 hehtaaria metsää Helsingistä.

Suunnanmuutos vanhanaikaisesta uudisraivauksesta aitoon tiivistämiseen olisi mahdollinen, sillä Helsingin jo rakennettuja alueita pystyisi tiivistämään. Tätä on havainnollistettu esimerkiksi Urban Helsinki -ryhmän tuottamalla Pro Helsinki 2.0 -vaihtoehtokaavalla.

Maailmalla jo rakennettujen alueiden täydentäminen on kaupunkisuunnittelun trendi. Esimerkiksi Tukholmassa 40 prosenttia 2000-luvulla tapahtuneesta väestönkasvusta on sijoittunut enintään kahdeksan kilometrin etäisyydelle keskustasta, kun Helsingissä vastaava luku on vain 15 prosenttia. Vancouverissa taas kasvun lähtökohdaksi otettiin ”growing up rather than growing out” ja kaupunki tiivistyi erityisesti keskustassa, sillä suunnittelun periaatteena oli, että viheralueisiin ei kosketa. Lue lisää…


Jätä kommentti

Ihanat rannat – Suomenlahti-vuoden kasviretketki Talissa ja Mätäjoella

Helsyn luontoretkiohjelmaan kuuluu joka vuosi ainakin muutama veden ääreen suuntautuva retki. Suomenlahti-teemavuonna 2014 tutustuttiin ranta- ja vesikasveihin joella, joensuistossa ja merenrannalla. Ihania rantoja koluttiin Talissa, Kannelmäessä ja Lauttasaaressa.

Luonnonkukkien päivänä 14.6.2014 Helsyn retki suuntautui Talin rantaan ja Mätäjoelle. Kyseessä on Helsingin suurin puro, joka myötäilee Vantaanjoen muinaista reittiä kohti Suomenlahtea. Mätäjoen alajuoksun ympärille muodostuneet Talin puronvarsilehdot kiehtovat viidakkomaisuudellaan.

Rantoja verhoavat saniaiset, lehtopalsamit ja mesiangervot kamppailevat olemaolostaan tulokaslajeja vastaan. Maanmyllerrykset uuden kävelytien ja sillan rakentamisen yhteydessä ovat vauhdittaneet voimakkaasti leviävän kyläkellukan, yliopiston kasvitieteellisestä puutarhasta Kaisaniemessä alun peri karanneen rikkapalsamin sekä elinympäristölleen haitalliseksi luokitellun jättipalsamin leviämistä lehdossa. Vaateliaat lehtokasvit, kuten lehtotähtimö ja purolitukka Pajamäenojan rannalla olivat retkipäivänä jo kukkineet.

Mätäjoen viidakkomainen ranta vanhan puretun sillan kohdalla heinäkuussa 2010. Kuva Christina Lindén.


Lue lisää…


3 kommenttia

Östersundomissa valitaan: kaava vai 10 vuoden oikeudenkäynti?

”Jos kaupunkirakenne tässä ei kytkeydy mereen, emme saa aikaan sellaista kaupunkirakennetta, josta olemme unelmoineet”, valitti kaupunginjohtaja Jussi Pajunen Helsingin Sanomissa (24.10.2014) Östersundomin kaavaluonnoksen saamasta kritiikistä.

Kaupunginjohtaja Jussi Pajunen on oikeassa siinä, että Helsingin tavoitellessa Östersundomin aluetta Sipoolta, hanketta kaupiteltiin unelmilla. Unelmille ei kuitenkaan ollut katetta. Ympäristöjärjestöt kertoivat sen jo ennen liitosta, mutta kaupungin johdossa ei viestiä haluttu kuulla.

Yksi uhatuista Natura-alueista on Torpviken, jonka etelärannan valtaisi asutus. Kuva Mikko Niskasaari.

Lue lisää…


1 kommentti

Isosaaren avohakkuut

Helsingin kaupunginvaltuusto kävi tutustumassa 3. syyskuuta Isosaareen, tulevaan mahdolliseen kaupungin virkistysalueeseen, kesäleirien ja matkailuelinkeinojen saareen. Näky oli järkyttävä. Saaren keskiosan metsä, noin 15 hehtaarin alueelta, oli kaadettu. Paikalla oli ollut myrskyihin tottunut ja niihin asemoitunut järeä kuusikko. Metsää oli varjeltu kuninkaan suojelupäätöksin jo 1700-luvulla Tallinnan matalalle näkyvänä ja merikortteihin piirrettynä maamerkkinä. Keskisen Suomenlahden uloimpana saarena Isosaari tunnettiin lepakoistaan ja muuttavien ja vaeltavien varpus- ja petolintujen ja lepakoiden levähdyspaikoista. Kuusikon tuhoutuminen alkoi Metsähallituksen vuoden 2007 aukko- ja harvennushakkuista. Antti-myrsky ja viime talven myrskyt olivat raadelleet metsänhoitotöiden alueille laajempia tuulikäytäviä. Silti vankka puusto kasvoi ilmakuvien ja paikallisten sotilaiden mukaan kesällä 2014 edelleen ympäri aluetta.

Helsinkiläisten näkökulmasta hävitettiin merkittävä osa saaren käyttöarvoista, koska nyt keskeisin liikuntareitistö polveilee avohakkuualueen sisällä ja aiemmin länsimyrskyiltä suojassa ollut kasarmialue on altis koville tuulille. Metsähallituksenkin pitäisi ymmärtää, ettei ulkomeren saariston puustoa hoideta kun mantereen talousmetsiä. Aistin sydämessäni valtuutettujen tunteet Metsähallituksen arvoista, katsellessamme hakkuaukean keskellä jäänyttä kansalaissodan hautausmaata. Metsähallituksen Metsätalous näyttäytyy Helsingistä katsoen ylimielisenä toimijana, joka ei ota huomioon muita. Lisäksi voidaan ihmetellä, miksi Metsähallituksen Luontopalvelut eivät tienneet hakkuista. Saaren metsillä oli aidosti sekä kulttuurihistoriallisia että Metso-ohjelman mukaisia tai muita luonnonsuojelullisia arvoja. Osa hakkuistakin rajautui luonnonsuojelualueisiin.

Jarmo Nieminen

 

Helsingin luonnonsuojeluyhdistyksen puheenjohtajan Jarmo Niemisen mielipidekirjoitusta 7.9.2014 ei julkaistu valtamediassa. Keskustelu Isosaaresta kuitenkin jatkuu.


Jätä kommentti

Mihin Helsingissä voisi rakentaa?

Luontojärjestöt ovat kartoittaneet Helsingin arvometsiä sekä laajoja luonto- ja virkistysalueita ja tehneet esityksen niiden turvaamisesta Helsingin uudessa yleiskaavassa.

Metsien ja luonnonrantojen säilyttäminen on mahdollista, vaikka kaupunki kasvaisikin. Toisin kuin usein väitetään, luontoaktiivit eivät vastusta asuntoja – tai ”koteja” niin kuin mielikuvilla leikittelevät virkamiehet tai media niitä tunteellisesti kutsuvat – vaan kaupunkirakenteen levittämistä luontoalueille.

Yksityiskohta Helsingin arvometsät -esitykseen liittyvästä kartasta. http://helsinginmetsat.fi/helsingin-arvometsat

Jos Helsingin kaupunkisuunnittelun lähtökohdaksi otettaisiin niin asukkaiden kuin luonnonkin kannalta hyvä kaupunki, ei metsä- tai ranta-alueita enää uhrattaisi rakentamiselle, vaan asunnoille pyrittäisiin löytämään tilaa jo rakennetuilta alueilta.

On monia mahdollisuuksia kaavoittaa asuntoja – tai ”koteja” – kaupungin kasvavalle väestölle koskematta luontoalueisiin.  Tässä on muutamia ideoita:

1. Kaupungin tulisi tiivistyä jo rakennetuilta alueilta erityisesti Kehä I:n sisältä

Tutkimuksen mukaan Helsinki on esimerkiksi Tukholmaan verrattuna levittäytynyt laajemmalle alueelle kuin asukasmäärä edellyttäisi. Täydennysrakentamismahdollisuuksia tulisikin etsiä jo rakennetuilta alueilta ja Kehä I:n sisäpuolelta, myös siellä säilynyttä luontoa kunnioittaen.

Tukholmassa 40 prosenttia 2000-luvulla tapahtuneesta väestönkasvusta on sijoittunut enintään kahdeksan kilometrin etäisyydelle keskustasta, kun Helsingissä vastaava luku on vain 15 prosenttia. Helsingissä asuinrakentamista tulisikin sijoittaa kantakaupunkiin ja sen välittömään läheisyyteen. Helsingin uuden yleiskaavan innoittamissa vaihtoehtokaavoissa rakentaminen on pyritty sijoittamaan Kehä I:n sisäpuolelle.

2. Peruskorjausikään tulevissa lähiöissä on potentiaalia tonttien tehokkaampaan käyttöön

Peruskorjausikään tulevissa lähiöissä on runsaasti täydennysrakennuspotentiaalia. Taloyhtiöille tulisi tarjota mahdollisuus rahoittaa esimerkiksi putkiremontti lisärakennusoikeutta myymällä.

Joskus peruskorjauksen sijaan voi olla järkevämpää purkaa 40 – 50 -vuotias lähiötalo ja rakentaa samalle tontille uudestaan tehokkaammin. Tämä olisi myös taloudellisesti kannattavaa niin asukkaille kuin kaupungillekin. Kaupungin kannalta säästöjä syntyisi mm. valmiina olevasta infrastruktuurista. Asukkaille purkaminen olisi houkuttelevaa, koska se tarjoaisi harvinaisen mahdollisuuden asumiseen täysin uudessa asunnossa tutulla paikalla.

Mellunmäkeen on mahdollisesti tulossa purkavan tiivistämisrakentamisen pilottikohde. ”Jos kortteleita tiivistetään, iso osa asuntopulasta ratkeaa,” totesi kaupunkisuunnittelulautakunnan puheenjohtaja Risto Rautava Helsingin Sanomien aihetta käsitelleessä uutisessa 11.7.2014.

3. Yksityisautoilun väheneminen vapauttaa runsaasti kaupunkitilaa

Helsingin kaupungin pyrkimys vähentää yksityisautoilua on saanut Suomessa vain vähän julkisuutta. Brittiläisessä The Guardianissa Helsingin mm. Kutsuplus-järjestelmään perustava liikennesuunnittelu on kuitenkin huomioitu. Lehti uutisoi 10.7.2014, että vuonna 2025 – siis noin kymmenen vuoden kuluttua – Helsingin liikennejärjestelmä olisi niin hyvin toimiva, ettei auton omistaminen enää kannattaisi.

Kun yksityisautoilu tulee tarpeettomaksi ja siitä vähitellen luovutaan, vapautuu runsaasti kaupunkitilaa uuteen käyttöön. Tämä mahdollistaa asuinrakentamisen esimerkiksi osaan nykyisistä paikoitusalueista ja liikenneväylistä.

Yksityisautoilun väheneminen mahdollistaa myös sisääntuloväylien bulevardisoinnin asuinkaduiksi. Bulevardisoinnin osalta on kuitenkin oltava tarkkana, ettei kaupunkirakennetta levitetä sen varjolla sisääntuloväylien tuntumassa sijaitseville luontoalueille.

4. Toimitilojen muuttaminen asunnoiksi

Verkkopalvelut ovat tehneet monet liiketilat tarpeettomiksi ja hyviltä alueilta on vapautumassa toimitiloja muutettavaksi asunnoiksi tai purettavaksi asuinrakentamisen tieltä. Esimerkkejä tällaisesta on jo: Alppilassa Kotkankadulla sijaitsevaa toimistotaloa ja Itäkeskuksen toimistohotellina toiminutta Maamerkkiä ollaan muuttamassa asunnoiksi.

Asioinnin siirtyminen verkkoon on hiljentänyt ostoskeskuksia, jonka vuoksi kauppojen tilalle voisi osittain tai kokonaan tulla asuntoja. Helsingissä on myös tehottomasti rakennettuja yritysalueita (mm. Roihupelto), joihin sopisi asuinrakentamista. Kokemusta asuntojen rakentamisesta yritysalueelle on kertynyt ainakin Pitäjänmäeltä, jossa Valimon alueella ei vielä 90-luvun alussa ollut juuri lainkaan asukkaita.

Kiinnostavia kohteita on mahdollista löytää ihan kaupungin ytimestäkin. Esimerkiksi Hakaniemen Sokoksen rakennuksen muuttaminen asuintaloksi olisi todennäköisesti järkevämpää kuin pyrkimys löytää siihen uutta liiketoimintaa.

Hanna-Leena Ylinen


5 kommenttia

Betonipuolue uhkaa terveyttäsi

Vartiosaaren korkeimmalta huipulta, jonka nimi saattaa olla Vartiokallio tai sitten Viikinkikallio, siitä kuulemma väitellään, näkee miksi betonipuolue himoitsee saaren rakentamista. Kalliolta avautuu päätä huimaava näköala yli Helsingin itäisen saariston, kaukana sinisessä udussa uivaan Sipoon ja Porvoon saaristoon. Jos metsät kaadettaisiin, merinäkymää olisi 360 astetta.

Tämän näköalan vuoksi Vartiosaaren luonto halutaan hävittää. Vaikka propaganda muuta väittää, sillä ei ole mitään tekemistä Helsingin hulppean asuntotavoitteen täyttämisen kanssa, eikä varsinkaan kohtuuhintaisten asuntojen kanssa. Vartiosaareen ei koskaan rakennettaisi ainuttakaan kohtuuhintaista asuntoa, eikä ole tarkoituskaan rakentaa.

Talosaari Vartiosaari 160 MNiskasaari

Näkymä Vartiosaaren huipulta itäiseen saaristoon.

Merinäköala nostaa tonttien ja asuntojen hintaa, ja siitä Vartiosaaressa on kysymys. Kaupunki voisi rahastaa kovan hinnan tonteista, ja grynderit voisivat tuottaa kerralla törkeän kalliita asuntoja ”hyville veronmaksajille”. Betonipuolueen todellinen tunnus ja tavoite on ”rannat rikkaille”, olipa kunkin omakohtaisen jäsenkirjan väri ihan mikä tahansa. Sama koskee kaikkia yrityksiä hyökätä Helsingin merellisille ja metsäisille virkistysalueille.

MNiskasaari_profLiisa Tyrväinen

Professori Liisa Tyrväinen tutkii metsien terveysvaikutuksia.

Virkistysalueissa ei ole kysymys vain viihtyvyydestä – joka sekään ei ole ”vain”. Kysymys on terveydestä, kertoi Metlan professori Liisa Tyrväinen, ympäristötoimittajien ryhmän vieraillessa Vartiosaaressa toukokuun puolivälissä. Luonnossa liikkuminen vaikuttaa terveyteen muutoinkin kuin itse liikunnan kautta.

Tyrväisen ryhmällä on asiasta tutkimustuloksia. Helsingin kaupungin työntekijöistä koottu testiryhmä elpyi työpäivän jälkeen selvästi nopeammin Keskuspuiston metsässä, kuin rakennetuissa puistoissa, jotka nekin olivat parempia kuin keskustan betonimaisema. Metsässä stressi helpottaa ja verenpaine laskee.

Tutkimukset osoittavat, ettei elvyttävään vaikutukseen riitä muutama puu, vaan alueen on oltava riittävän laaja. Ei riitä myöskään kynitty puisto, vaikka se saattaakin olla kiva piknikpaikka. Alueen täytyy tuntua metsältä, sen täytyy olla metsää.

Japanilaiset ovat erityisen innostuneita metsien terveysvaikutusten tutkimisesta, ja heidän tuloksensa ovat häkellyttäviä. ”Tappajasolujen ja syöpää ehkäisevien proteiinien määrä veressä oli metsäretken jälkeen korkeampi, kuin kaupunkiympäristössä kävellessä”, professori Tyrväinen kertoi.

Kovaa peliä Helsingissä: betonipuolue käy hengen päälle!

Ihan äärimmilleen ei tulkintoja tosin kannata vielä vetää. Luonnon ja yleensäkin esteettisten elämysten terveysvaikutusten systemaattinen tutkimus on uutta, ja hyvin paljon kysymyksiä on auki. Esimerkiksi vaikutustenmekanismia ei tunneta. Toisaalta suomalaiset ovat aina tienneet vaistomaisesti, mihin livistää rentoutumaan: metsään.

MNiskasaari_petäjä

Vartiosaaren nuorisotalon vieressä kasvaa vankkoja petäjiä, jotka pystyisivät kantamaan kotkan pesää.

Jonkin verran on tutkittu myös, kuinka suuri osa ihmisistä kokee luonnon tärkeäksi, ja kuinka monelle se ei merkitse mitään. Tamperelaisten ja helsinkiläisten asenteita luodanneessa kyselyssä oli viisi (5) prosenttia ”aitoja urbaaneja”, ihmisiä joille luonnolla ei ole väliä. Viidennekselle luonto merkitsi erittäin paljon, ja loput sijoittuivat eriasteisesti näiden väliin. Otan vapauden tulkita, että noin 80-95 prosenttia koki luonnon itselleen enemmän tai vähemmän tärkeäksi. Lähellä sijaitseva metsä oli merkittävä tekijä ihmisten valitessa asuinpaikkaansa kaupungissa.

Vartiosaaressa ja Helsingin käynnissä olevassa yleiskaavoituksessa valitaan, rakennetaanko kaupunkia viiden prosentin vai enemmistön ehdoilla.

Mikko Niskasaari
teksti ja kuvat