Vartiosaari on hieno luontokohde Helsingissä (HS:n mielipidekirjoitus 17.11.2013)

Helsingin kaupunkisuunnitteluvirasto esittää 82 hehtaarin kokoiseen Vartiosaareen rakennettavaksi asuntoja 5 000–7 000 asukkaalle (HS Kaupunki 14. 11.). Viraston tiedotteen mukaan ”saaren merkittävä kulttuuriympäristö ja tärkeimmät luontoarvot voidaan säilyttää rakentamisesta huolimatta”.

Vartiosaari on Helsingin luontoarvoiltaan arvokkaimpia saaria Santahaminan, Kuninkaansaaren ja Vallisaaren rinnalla. Vartiosaari on myös korvaamaton välietappi eläimille, kun ne siirtyvät mantereelta Vuosaaren kautta Helsingin saariston muodostamalle viherkehälle. Saaren maisema-arvoja, monimuotoista kasvi- ja eläinlajistoa, luontotyyppien monipuolisuutta sekä arvokasta kulttuuriympäristöä ei voi sovittaa yhteen massiivisen rakentamisen kanssa.

Näyttää siltä, että kaavoittaja haluaa saada asuinkäyttöön laajasti Helsingin loistokkaimpia vanhojen metsien alueita ennen yleiskaavan valmistumista vuonna 2015. Toimintaa ei voida pitää hyväksyttävänä. Kansalaisille on voitava tarjota nyt ja tulevaisuudessa terveysvaikutuksiltaan kiistatta positiivisia luontokokemuksia monimuotoisessa lähiluonnossa. Väkiluvultaan kasvava kaupunki tarvitsee enemmän viheralueita.

Ihmisten hyvinvointi on riippuvainen ympäristöstä. Monimuotoinen luonto tarjoaa aitoja asioita: kokemuksia, valoja, ääniä, vuodenaikoja, tuoksuja, eläimiä ja kukkia. Henkinen hyvinvointi koituu ihmisen ja yhteiskunnan hyväksi. Saadaan parempaa terveyttä, vähennetään sairaanhoitokuluja, saavutetaan parempi työpanos ja onnellisempi elämä. Pehmeillä arvoilla tuotetaan kovia hyötyjä.

Vartiosaaren luontoarvot tulee turvata ja alue kaavoittaa helsinkiläisille virkistysalueeksi, joka vuosikymmentenkin päästä tarjoaa asukkailleen ja matkailijoille ikimuistoisia elämyksiä merellisessä Helsingissä.

Jarmo Nieminen
kaupunginvaltuutettu (kok), Helsinki
puheenjohtaja, Helsingin
luonnonsuojeluyhdistys

Teksti on julkaistu alunperin Helsingin Sanomissa 17.11.2013

Aurinkosähköllä saariston rengasreitille

Polkupyöräily on mukavaa, mutta olen sen verran laiska, että en viitsi tavallisella pyörällä ajaa päivittäin esimerkiksi töihin. Sähköavusteisella menee sen sijaan muutama kymmenenkin kilometriä, pahimpia sadepäiviä lukuun ottamatta vaikka joka päivä. Saariston rengasreitti on yksi parhaista pyöräilyreiteistä Suomessa: matkan varrella on palveluita, nähtävyyksiä, ravintoloita ja mikä parasta, monipuolista saaristoluontoa. Lauttamatkat antavat hyvän mahdollisuuden taukoiluun.

Saariston rengasreitin maisemaa. Kuva: Janne Käpylehto

Olin suunnitellut jo pitkään rengasreitin ajamista sähköavusteisella polkupyörällä. Matkaan lähdin tandempyörällä, jossa oli lisäksi 40 watin aurinkopaneeli. Pyörä on kymmenisen vuotta vanha, hieman maastopyörän oloinen Monark, jossa on paksuhkot renkaat, eikä rungossa ole säästelty teräksen määrässä. Pyörä on hyvin raskas ajaa, mutta sähköavusteisena matka sujuu mukavasti. 25 km/h matkanopeus on helposti saavutettavissa.

Monarkin muuntaminen sähköavusteiseksi vei pari tuntia. Merkittävin vaihe oli johtosarjan pidentäminen, koska sarjaa ei ole alunperin tarkoitettu tandempyörään asennettavaksi. Hyvin se kuitenkin toimi ja jaksoi liikuttaa ripeästi kahtakin henkilöä sekä noin 15 kg tavarakuormaa.

Sähköavusteisella tandempyörällä matka taittuu kepeästi. Pakkarilla aurinkopaneeli. Kuva: Raija Ikäläinen

Asennuksessa vaihdetaan etupyörä kokonaan uuteen, moottori on keskiössä. Lisäksi tulee akkutarakka, johtosarja, ohjausyksikkö tai näyttö sekä Suomen tieliikennelain vaatima poljintunnistin. Jotta polkupyörä on vielä polkupyörä eikä laiton mopo, seuraavien kolmen seikan tulee täyttyä:

1) avustusteho korkeintaan 250 wattia

2) avustuksen pitää loppua, kun nopeus saavuttaa 25km/h

3) avustus saa toimia vain silloin, kun ajaja polkee myös itse.

Koska rengasreitin päivämatkaksi tuli noin 100 km, otin mukaan kaksi akkua.

Pyörän sähköistyssarja on Suomen Bioauto OY:ltä. http://www.suomenbioauto.fi

Vielä kiinnostavampi kokeilu oli 40 watin aurinkopaneeli, joka tuotti koko reissun energiasta noin kuudesosan. Pyörään olisi periaatteessa mahdollista ahtaa paljon enemmänkin paneeleita, mutta matkustusmukavuus alkaisi kärsiä.

Jotta aurinkopaneelin lataus onnistui, tarvittiin jännitemuunnin väliin, koska aurinkopaneelista saadaan nimellistehollaan noin 20 voltin jännite ja pyörän akku latautuu täyteen 42 voltin jännitteellä. Noh, tuollainen DC-DC -muunnin ei ole kovin vaikea rakentaa kun virtaakaan ei tarvita kuin pari ampeeria.

Kokonaisuutena sähköavustus toimi pyörässä erinomaisesti. Matkavauhti oli hurja. Seuraavaksi täytyy kokeilla veneretkeä sähköperämoottorilla ja laittaa veneeseen riittävä määrä, ehkä muutama sata wattia aurinkopaneeleita.

 

Janne Käpylehto, Helsingin luonnonsuojeluyhdistyksen hallituksen jäsen

Katso myös Pienenergia -blogista ’timelapse’ -video polkupyörämatkasta. Blogissa myös muita energia-aiheisia kokeiluita.
www.pienenergia.com