Kuva Hanna-Leena Ylinen
Asukkaat toivoivat viheralueiden säilyvän, yleiskaavaehdotus jatkaa silti uudisraivauslinjalla.
Helsingin kaupunkisuunnitteluvirasto on 1.10.2015 julkaissut yleiskaavaehdotuksen ja kaupunkisuunnittelulautakunta päättää siitä kokouksessaan 10.11.2015.
Alkuvuonna näytteillä olleen yleiskaavaluonnoksen suurin ongelma oli kartan jakautuminen hehtaarin kokoisiin ruutuihin, jotka ovat keskenään vuorovaikutteisia siten, että yksittäinen ruutu voi muuttua naapuriruudun vaikutuksesta. Tällainen on vaarallista kaupunkiluonnolle, sillä se tekee mahdolliseksi suhtautua asuntovaltaisen alueen pikselien vieressä oleviin virkistysaluepikseleihin ikään kuin rakennusmaana.
Annetuissa mielipiteissä ja lausunnoissa mallia kritisoitiin voimakkaastikin, mutta tästä huolimatta se on säilytetty kaavaehdotuksessa. Uudenmaan liitto kommentoi pikselimallia lausunnossaan: ”Kaavan ”ruutumaailman” tulkintatapa on liiankin väljä. On mahdotonta ennakoida, millaisena kokonaisuus todellisuudessa toteutuu, kun jokainen ruutu voikin toteutua osittain viereisen ruudun osoittaman maankäyttömuodon mukaisena. Jos ratkaisut tehdään aikanaan pienissä ”postimerkkikaavoissa” ja raskaimman mahdollisen rakentamisen mukaisena, kaava saattaa johtaa keskeisten maakunnallisten arvojen, kuten luonto- ja virkistysverkoston ratkaisevaan supistumiseen, jolloin yleiskaava ei ehkä enää toteutakaan maakuntakaavan tavoitteita.” 
Kaupunkisuunnitteluvirasto vastaanotti 1041 yleiskaavaluonnosta koskevaa mielipidettä. Vuorovaikutusraportin mukaan keskeisin viesti kaikkiaan sadoissa mielipiteissä oli, että luontoalueet eivät saa vähentyä eikä niiden laatu heiketä. Mielipiteistä huolimatta rakentamisen kohdistamista luontoalueille ei luonnosvaiheen jälkeen ole vähennetty. Itse asiassa sitä on lisätty, sillä yleiskaavaehdotuksessa on varauduttu leirintäalueen rakentamiseen Uutelan rantametsään.
Joidenkin alueiden kannalta ongelmana on, että niiden rakentamista pyritään edistämään sekä yleiskaavan että osayleiskaavan kautta. Jos esimerkiksi Vartiosaaren suunnitelma etenee kahta reittiä, tämä voi johtaa kahteen erilliseen valitusprosessiin. Ongelmallista on myös, että prosesseissa olevien osayleiskaavojen osalta yleiskaavaehdotuksesta on poistettu vielä luonnosvaiheessa mukana ollut maininta, että yleiskaava ei ole niiden alueilla oikeusvaikutteinen. Näin virasto pyrkii mitätöimään meneillään olevien oikeuskäsittelyjen merkityksen.
Helsingissäkin on havahduttu kaupunkiluonnon tärkeyteen, mutta valitettavasti orastava tietoisuus ei näy kaavaehdotuksessa. Yleiskaavan ilmastovaikutusten arviointiraportti tunnistaa viheralueet merkittäviksi hiilinieluiksi, jotka ”osaltaan perustelevat viheralueiden olemassa olon tärkeyttä ja rakentamispaineen suuntaamista jo valmiiksi rakennettuihin ympäristöihin näitä tiivistäen.” Suunnittelussa tätä ei ole huomioitu, sillä samasta raportista ilmenee, että yleiskaava yhdessä Östersundomin osayleiskaavan kanssa on leikkaamassa 39 prosenttia Helsingin kaupungin hiilinieluista.
Helsingissä on runsaasti mahdollisuuksia tiivistää ja korottaa jo rakennettuja alueita erityisesti Kehä I:n sisäpuolella. Myös peruskorjausikään tulevissa lähiöissä on potentiaalia täydennysrakentamiseen. Tilaa asunnoille tulee lisäksi vapautumaan yksityisautoilulta, jonka suosio on laskussa. Myös toimitilaa on vapaana tai vapautumassa asuinkäyttöön muutettavaksi.
Kasvava kaupunki tarvitsee viheralueensa. Lopetetaan siis uudisraivaus ja etsitään ratkaisuja, joilla tarvittavat asunnot saadaan sijoitettua jo rakennetuille alueille.
Hanna-Leena Ylinen
Helsy 
5 marraskuun, 2015 4:27 pm
Kiitos Hanna-Leena viisaasta kirjoituksesta.
6 marraskuun, 2015 8:49 am
Tuossa kartassa on näemmä merkattu uhatuksi viheralueeksi esimerkiksi Malmin kiitoradat, Lahdenväylän ja Kehä I liittymä, Pukinmäen Shell, nurmikaistale keskellä liittymä Ruoholahdessa… Ovatko nämä kenties jopa erityisen arvokkaita metsäkohteita?
6 marraskuun, 2015 1:13 pm
Kartanlukutaitoni ei riitä vastaamaan tähän kysymykseen, joten joku muu ehkää ottaa kopin siltä osin. Suosittelisin kuitenkin yksittäisiin pikseleihin takertumisen sijaan katsomaan kokonaisuutta. Ei liene epäselvää, että yleiskaavaehdotuksessa on osoitettu rakentamista laajoille viheralueille. Itse pystyn tunnistamaan näistä Vartiosaaren, Ramsinniemen ja Uutelan, mutta luontoloukkauksia on myös mm. Keskuspuistossa, Viikissä, Melkissä ja Mustavuoressa.
Vartiosaaren, Ramsinniemen, Melkin ja joidenkin puolustusvoimien käytössä olevien saarien osalta yleiskaavaehdotus on selvästi maakuntakaavan vastainen. Virastossa tämä on ollut tiedossa ja tähän viitataankin kaavaselostuksen sivulla 193.
Helsingin kaavoituksen erityisongelma on vuorovaikutuksen näennäisyys. Yhdyskuntasuunnittelun professori Kimmo Lapintie on käsitellyt aihetta blogissaan: http://mahdollisetkaupungit.blogspot.fi/2015/10/tarinoita-takapihalta-7-kuinkas-sitten.html
9 marraskuun, 2015 1:23 pm
Ymmärrätte yleiskaavan väärin. Eihän siinä käsketä rakentaa jokaista kaupunkipikseliä, varsinkaan siten, etteivät ne sisällä ainuttakaan elävää kasvia. Jokainen uusi alue on aina suunniteltava asemakaavavaiheessa huolellisesti, jolloin tutkitaan ja sijoitetaan myös viheralueet. Olisihan mahdotonta sijoittaa yleiskaavakarttaan 30 vuotta etukäteen ne puisto- ja metsäalueet, joita rakennettuihin ympäristöihin satavarmasti jää.
Kaupunki ei ole analoginen: joko asfalttia ja kivitaloja tai vihreää. Tärkeää on tuoda vihreys ja ekosysteemipalvelut kaduille, pihoille ja kortteleihin eikä vain puistoihin. Viheralue kaavamerkintänä on funktionalistisen kaupunkisuunnittelun ikävää perintöä.
9 marraskuun, 2015 1:40 pm
Tiedän kyllä, ettei yleiskaavoitus pakota rakentamaan jokaista kaupunkipikseliä. Yleiskaavaan puuttuminen on kuitenkin tärkeää, sillä jos laajojen luontokokonaisuuksien säilyttäminen saataisiin jo tässä vaiheessa ratkaistua, vähentäisi se painetta seurata asemakaavoitusta. Tämä olisi helpotus meille luonto- ja kaava-aktiiveille, sillä tuskin kukaan meistä ottaa kaavoitukseen kantaa ilokseen.
Yleiskaavaan puuttumisen tärkeyttä lisää se, että kaavassa on sekä hyviä (aito tiivistäminen) että huonoja (kaupunkirakenteen levittäminen) puolia. Jos kaava pysyisi nyt ehdotetun kaltaisena, todennäköistä olisi, että asemakaavoittaminen alkaisi rakennusliikkeiden tahdon mukaisesti juuri niistä kaikkein huonoimmista osista.