Helsy

Helsingin luonnonsuojeluyhdistyksen blogi

Retki suomalaiseen sielunmaisemaan Torronsuon kansallispuistoon

Jätä kommentti

Miltä kuulostaa suolentopallon tai -potkupallon MM-kisat? Muistatko Kalevalan tarinan, jossa Väinämöinen lauloi Joukahaisen suohon? Entä oletko joskus joutunut ojasta allikkoon? Mikä on kermi? Entä mikä on kulju?

Näitä suoaiheisia visailukysymyksiä pohdittiin lokakuun ensimmäisenä lauantaina bussimatkalla kohti Suomen syvintä suota, Tammelassa sijaitsevaa Torronsuota. Helsyn järjestämälle retkelle oli lähtenyt vajaa 40 innokasta luontoihmistä repuissaan kameroita, kiikareita ja eväsleipiä. Retkiryhmän oppaan Mirja Reijosen laatima tietovisa muistutti, että suo on syvällä suomalaisessa taiteessa, urheilussa, kirjallisuudessa, musiikissa ja sananlaskuissa. Suo on aina ollut osa suomalaista sielunmaisemaa. Retken toinen opas, Toni Amnell, sivisti kuulijoita kasvitietämyksellään.

Lintutornista näkyi kauas. Kuva Anna Nyman.

Kuva Anna Nyman.

Katse keidassuolle

Bussi kurvasi Hämeen luontokeskuksen pihaan kirkkaassa auringonpaisteessa. Luontokeskuksen Kurjen huuto -näyttelyssä vierailijat saivat tutustua kansallispuiston vuoden kiertoon ja historiaan. Torronsuohon tutustuminen alkoi kapuamalla 90 askelman korkeuteen vankkaan Kiljamon lintutorniin, jossa korkeanpaikankammoisia huimasi. Kiipeäminen lintubongarien lempipaikkaan oli kammotilojen arvoista, koska näkymä oli sykähdyttävä. Kiikarit nousivat silmille viimeistään tornin huipulla. Ruskan eri sävyt ja suokeitaalla luikertelevat pitkospuut koristivat upeaa suomaisemaa. Jylhässä näkymässä oli jotain afrikkamaisuutta.

Kermien ja kuljujen kehto

Torronsuo on Etelä-Suomen suurin keidassuo, jossa koholla olevat kermit ja kosteat kuljut muodostavat suotyypille tunnusomaisen maiseman. Suolla on pituutta noin 13 km ja leveyttä 2-3 km. Turvekerros on paksummillaan jopa 12 metriä. Turvemaa on erinomainen hiilen sitoja ja siten myös ilmastonmuutoksen säätelijä. Torronsuo on säilynyt lähes luonnontilaisena ja säästynyt laajoilta metsäojituksilta ja turpeenkaivuilta.

Retkeläiset pitkospuilla. Kuva Anna Nyman.

Keidassuolla. Kuva Anna Nyman.

Torronsuon kansallispuisto on useiden lintujen pesimäpaikka ja muuttojen aikana taukopaikka. Suolla voi muuttoaikoina bongata suuria kurkiparvia, mutta tänä vuonna kurjet olivat jo jatkaneet matkaansa. Lokakuisella retkellä suo oli hiljaisuuden keidas, koska kurkien lisäksi suurin osa muistakin linnuista oli jo lähtenyt toisille leveysasteille. Kesäaikaan suolla pörrää myös päiväperhosia, kuten pohjoisessa tutut suokirjosiipi, muurainhopeatäplä ja rahkahopeatäplä.

Pitkospuilta louhosmaisemiin

Retkiseurue jatkoi matkaansa avosuon kiemurteleville pitkospuille opas Harri Nygrenin johdolla. Pitkospuut hohtivat hopeisina lokakuisen auringon alla. Suo esitteli parastaan kauniiseen ruskaviittaansa kiedottuna. Tulenpunainen rahkasammal sai kulkijat huokailemaan ihastuksesta, karpalot sujahtivat nälkäisten suihin, ruskan värjäämät vaivaiskoivut koristivat polkua ja avovetiset allikot kimaltelivat auringonsäteiden voimasta.

Kulkue jatkoi matkaansa korven kautta myrskyn riepottelemaan metsään. Polkuja pitkin oli helppo suunnistaa keltaisten täplien avustamana Härksaaren louhokselle, josta on louhittu kvartsia 1700-luvulla. Louhosmaisemissa retkeläiset kaivoivat sapuskansa reppujensa uumenista ja lepuuttivat jalkojansa naavojen siimeksessä. Osallistujamäärän tarkistuksen jälkeen joukkio suuntasi kohti Torronsuon länsipäätä, jossa sijaitsee toinen lintutori. Kamerat räiskyvät ja kiikarit skannasivat maisemaa. Tornin vieressä oli kota, jossa oli hyvä pitää toinen hengähdystauko.

Kansallispuiston uninen kylä

Retken viimeinen etappi kulki kansallispuiston alueella sijaitsevan Torron kylän poikki. Uinuvassa raittikylässä on ollut asutusta jo keskiajalta lähtien. Kauniit puutalot, siistit puutarhat ja rauhoittava maalaismaisema viehättivät Helsyn retkeläisiä.

Kotimatkalla nuukahtaneita matkailijoita ilahdutettiin arvonnalla, jossa onnekkaat voittivat Metsämieli-kirjan ja Suokasvion. Retki antoi osallistujille ainakin taskun täydeltä suotietoutta, keuhkot täyteen raikasta ilmaa ja monta ruskan värittämää valokuvaa.
Anna Nyman

 

Tietolähteitä:

Torronsuon historia, luonto ja palvelut
Luontoon.fi

Torronsuon kansallispuiston hoito- ja käyttösuunnitelma. 2009.
Metsähallitus

Väre Henry, Laine Jukka. 2014. Suokasvio.
Metsäkustannus

Suotyypit ja turvekankaat – opas kasvupaikkojen tunnistamiseen
Metla

Suo, kuokka ja Jussi
Helsingin yliopiston poikkitieteellinen sivusto

Lisää kuvia retkeltä Helsyn Facebookissa!

Mainokset

Vastaa

Täytä tietosi alle tai klikkaa kuvaketta kirjautuaksesi sisään:

WordPress.com-logo

Olet kommentoimassa WordPress.com -tilin nimissä. Log Out /  Muuta )

Google+ photo

Olet kommentoimassa Google+ -tilin nimissä. Log Out /  Muuta )

Twitter-kuva

Olet kommentoimassa Twitter -tilin nimissä. Log Out /  Muuta )

Facebook-kuva

Olet kommentoimassa Facebook -tilin nimissä. Log Out /  Muuta )

w

Muodostetaan yhteyttä palveluun %s