Helsy

Helsingin luonnonsuojeluyhdistyksen blogi

Kivinokka kaikille pitävällä ratkaisulla

4 kommenttia

Kivinokkaa kivikyläksi haluavat ovat nostaneet propaganda-aseekseen kateuden. Hieman huvittuneena luin Helsingin kaupunginhallituksen puheenjohtaja Tatu Rauhamäen paheksuntaa Kivinokasta ”puoliprivaattina” mökkialueena, ”jossa oli vielä hiljan puomi kertomassa, ettei muita kaivata” (HS 13.4.2014).

Kaikki muut jalankulkijat ja pyöräilijät osaavat kiertää puomin. Puheenjohtaja ei ehkä ole tullut ajatelleeksi, ettei ylipäänsä ole suotavaa ajella virkistysalueilla autoilla. Siksi niistä monien teillä on puomeja. Jokamiehenoikeudella kulkevalle ne eivät ole ongelma. Kivinokka on kaikille. Kivinokka on oleellinen osa Viikin ja Vanhankaupunginlahden pohjois- ja itärannan luonnonsuojelu- ja virkistysaluetta. Se on tärkeä koko kaupungille. Se on tärkeä nyt, ja vielä tärkeämpi tulevaisuudessa, kun väki sakenee.

Helsingin kaavoitusta suunnitellaan tavoitteena väkimäärän kasvattaminen 250 000 hengellä vuoteen 2050 mennessä. Kaupungin 214 neliökilometrin maapläntillä asuu jo joka 9. suomalainen, mutta lisää pitää saada yli kolmanneksen verran. Virkistysalueiden tarve ei silloin vähene, vaan kasvaa.

Kivinokan 12 000 asukkaan maankäyttövaihtoehto. Kuva Helsingin kaupunkisuunnitteluvirasto.

Kivinokan 12 000 asukkaan maankäyttövaihtoehto. Kuva Helsingin kaupunkisuunnitteluvirasto.

Vartiosaari ja Kivinokka yritettiin ottaa äkkihyökkäyksellä, ohi samaan aikaan tekeillä olevan yleiskaavan. On häkellyttävän kehnoa suunnittelua tehdä toisella kädellä suurta väestönkasvua ennakoivaa yleiskaavaa, ja laittaa toisella suuren väestön tarvitsemat virkistysalueet matalaksi, erillisinä päätöksinä. Kokonaisnäkemys on täysin hukassa, vaikka juuri yleiskaavan pitäisi sitä edustaa.

Muodollisena perusteluna on ollut, että molemmat kohteet ”jäivät yli” edellisellä yleiskaavakierroksella, tarkempien selvitysten kohteeksi. Todellinen syy lienee se, että ranta-alueina molemmat olisivat rakennusliikkeille erittäin kannattavia kohteita. Kaivattuja halpoja asuntoja ei noille paikoille nouse. Tai ehkä nousee, mutta halvalla niitä ei myydä.

Kiire saada äkkiä paljon uusia asuntoja on ylipäänsä kelvoton peruste pilata virkistysalueet. Helsingillä on jo hyväksytyissä tai tekeillä olevissa yleiskaavoissa varattu asuinalaa 230 000 uudelle asukkaalle (vuoden 2012 lopun tilanne). 33 vuoden päästä täyttyvän väestötavoitteen maa-ala on siis jo suurin piirtein varattu. Lisäksi kaupungissa on paljon mahdollisuuksia täydennysrakentamiselle, joka saattaisi myös parantaa kaupunkikuvaa. Pääradan varressa on runsaasti ränstyviä teollisuuslaitoksia ja ankeita pusikoita. Sinne mahtuu rakentamaan.

Helsingin ongelma on, ettei yleiskaava-alueille valmistu asemakaavoja ja tontteja, eikä niille taloja siihen tahtiin, kuin pitäisi. Siinä kohden on Helsingin rakentamisen pullonkaula.

Kaavoitusta ja sen kautta asuinrakentamista hidastavat myös kaavoittajan hämmästyttävät virheet. Sellainen oli esimerkiksi yritys päästä rakentamaan Östersundomin Natura-alueet. Tosiasioiden kieltäminen viivästytti alueen yleiskaavan valmistumista kaksi, kolme vuotta, aivan suotta.

Kivinokan uhraaminen rakentamiselle jäi kaupunkisuunnittelulautakunnassa pöydälle toistamiseen, 15.4. Sdp, vihreiden ja vasemmistoliiton kannanottojen mukaisesti lautakunnassa pitäisi olla enemmistö Kivinokan puolustajia, samoin valtuustossa, johon asia päätyy, ellei lautakunnan virkistysalueen säilyttävä kanta tyydytä. Siellä Kivinokan puolustajia löytyy muistakin puolueista.

On syytä epäillä lykkäystä haetun, jotta kulisseissa voitaisiin etsiä puolustajista heikkoa lenkkiä, jonka kanssa yritetään tehdä sopimus ”kompromissista”, jolla Kivinokka voitaisiin gryndata, joku säilytettävä metsäkaistale likaisen kaupan viikunanlehtenä.

Tämä toive näyttää jäävän turhaksi.  Heikoksi lenkiksi epäilty vihreiden Osmo Soininvaara kirjoitti blogissaan 16.4.2014:

”Kokoomuksessa ilmeisesti haaveillaan, että vihreiden, vasemmistoliiton ja demareiden joukosta löytyisi ainakin yksi puolustamaan rakentamista. Sitä taitaa olla turha toivoa. Valtuustossa on vankka enemmistö Kivinokan rakentamista vastaan. Olisi vain kaupunkisuunnitteluviraston työvoiman väärinkäyttöä viimeistellä suunnitelma hylättäväksi.”

Tästä voin olla Soininvaaran kanssa vain samaa mieltä.

Juuri nyt näyttää siis lupaavasti siltä, että kädenvääntö Kivinokasta päättyy virkistysalueen puolustajien voittoon. Jotta samaa vääntöä ei tarvitsisi käydä 10 vuoden kuluttua uudelleen, olisi Kivinokassa syytä tehdä myös pysyviä ratkaisuja. Esimerkiksi alueen vanhasta metsästä tulisi muodostaa luonnonsuojelualue, kuten Helsingin voimassa olevassa luonnonsuojeluohjelmassa esitetään.

Mikko Niskasaari

 

Mainokset

4 thoughts on “Kivinokka kaikille pitävällä ratkaisulla

  1. Päivitysilmoitus: Helsyviesti 17.4. – 27.4.2014 | Helsyviesti

  2. Hei, tälläinen heittely ei nyt varsinaisesti edistä kirjoituksen tavoitteita:

    ”Kiire saada äkkiä paljon uusia asuntoja on ylipäänsä kelvoton peruste pilata virkistysalueet. Helsingillä on jo hyväksytyissä tai tekeillä olevissa yleiskaavoissa varattu asuinalaa 230 000 uudelle asukkaalle (vuoden 2012 lopun tilanne).”

    Vuoden 2012 lopussa oli siis Yleiskaavavarannossa 6,2 miljoonaa kerrosneliötä, joka vastaa noin 140 000 asukasta, ei 230 000. Tästä 3,5 miljoonaa kerrosneliötä nurmijärveläisillä etäisyyksillä Östersundomissa, jossa ei ole edes Yleiskaavaa, ja joka todennäköisesti pienenee tai saattaa jopa jäädä kokonaan toteutumatta osin Natura-alueiden takia.

    Yleiskaavan pohjalta ei rakenneta vielä mitään, eli pitäisi olla hyväksytty asemakaava. Voimassa olevissa asemakaavoissa oli 1,4 miljoonaa kerrosneliötä, josta merkittävä osa on vielä tyyliin 40 neliötä käyttämätöntä rakennusoikeutta rintamamiestontilla. 10 000 asukastakaan vuodessa ei edes ole kovin paljon vaikkpa historiallisesti vertaillen, noin 1,5% kasvu. Jos heille ei löydy asuntoja Helsingistä, asutus hajaantuu muualle alueelle, joka on sekä taloudellisesti, liikenteellisesti, sosiaalisesti että ekologisesti huonompi vaihtoehto, mikä on käsittääkseni myös HelSyn kanta. Lyhyesti sanottuna, väite että kaavavaranto ei ole mikään ongelma ei kestä lähempää tarkastelua.

    On mahdollista suojella luontoalueita ilman että vähättelee rakentamisen pulmia, ja ymmärtävämpi suhtautuminen muihin tarpeisiin olisi sekä asialle eduksi että edistäisi järkevää keskustelua eri tavotteiden yhteensovittamisesta. Kysymys ei ole mistään rakennusliikkeiden salajuonesta, vaan ihan yksinkertaisesti siitä että miten Helsinkiin saadaan sopimaan niin kaupunki kuin luonto, ja vielä tavalla joka on liikenteellisesti, taloudelllisesti, jne. toteutuskelpoinen.

  3. Kaupunkisuunnitteluviraston mukaan Helsingillä oli vuoden 2012 lopulla hyväksytyissä ja tekeillä olevissa yleiskaavoissa kaavailtu asumiseen 10 376 000 kerrosneliömetriä, siitä Östersundomin osuus n. 3 500 000 k-m. Jos asumisväljyys on sama kuin nykyään, 45,5 k-m / asukas, tämä varanto riittää 228 043 uudelle asukkaalle; kohtuullinen pyöristys 230 000.
    Minulla ei ole syytä epäillä, että tiedot toimittaessaan KSV olisi lasketellut luikuria. Muistaen, että hulppean asukastavoitteen määrävuosi on 2050, Östersundomin tapainen laaja kokonaisuus on ilman muuta huomioitava, kun arvioidaan kaavavarannon riittävyyttä. On lupa odottaa, että Östersundomin kaava on valmis huomattavasti ennen vuotta 2050.
    Ellei näitä työn alla olevia kohteita oteta huomioon, päädytään juuri siihen onnettomaan jamaan missä keskustelu nykyään pahimmillaan pyörii: verrataan keskenään 33 vuoden aikavälin asukastavoitetta, ja viime vuonna toteutunutta rakentamista. Se epäilemättä hyödyttää virkistysalueiden rakentamiseen tähtäävää propagandaa, mutta ei tilanteen todenmukaista hahmottamista.
    Östersundomin yleiskaavoituksen perusteeksi on otettu 70 000 asukasta. On sekä mahdollista, että myös suotavaa, että asukasmäärä pienenee. Ympäristöjärjestöjen laatiman Varjokaavan esitys on noin 50 000 asukasta. Toisaalta asukasmääräkin voisi nousta, jos kerrosmäärää lisätään. Östersundomiin lähdettiin suunnittelemaan yksityisautoiluun perustuvaa pientaloaluetta, mitä on vaikea pitää missään suhteessa järkevänä.
    Ajatus, ettei Östersundomin yleiskaava toteutuisi lainkaan epäilemättä miellyttäisi suuresti alueen nykyisiä asukkaita, mutta se ei ole realistinen. Yleiskaava tulee, ja Östersundomiin rakennetaan paljon. Natura-alueet eivät rakentamista estä, mutta niihin nojaten voidaan alueen eteläosassa säilyttää hienot virkistysalueet.
    Helsingin muitakaan virkistysalueita ei tarvita asutukseen, sen osoittaa jo alueiden varaaminen 230 000 asukkaalle. Mitä tulee muuttoliikkeen suuntautumiseen naapurikuntiin, niin en ole siitä kovin huolissani, sillä Espoolla ja Vantaalla on asemakaavoissa, yleiskaavoissa (sisältäen vireillä olevat) asumiseen varattu 11 050 000 k-m, mikä nykyisellä asumisväljyydellä tarkoittaa tilaa 243 000 uudelle asukkaalle.

    Mikko Niskasaari

Vastaa

Täytä tietosi alle tai klikkaa kuvaketta kirjautuaksesi sisään:

WordPress.com-logo

Olet kommentoimassa WordPress.com -tilin nimissä. Log Out /  Muuta )

Google+ photo

Olet kommentoimassa Google+ -tilin nimissä. Log Out /  Muuta )

Twitter-kuva

Olet kommentoimassa Twitter -tilin nimissä. Log Out /  Muuta )

Facebook-kuva

Olet kommentoimassa Facebook -tilin nimissä. Log Out /  Muuta )

w

Muodostetaan yhteyttä palveluun %s