Helsy

Helsingin luonnonsuojeluyhdistyksen blogi

Lauttasaaressa bongattua: Sorsanputki ja vesinenätti

6 kommenttia

Keskiviikkoiltana 7.8.2013 kiiruhdimme kuin lintubongarit löytääksemme sorsanputken ja vesinenätin, jotka kuulemma lymysivät jossain Lauttasaaren länsipuolen rantamaisemissa. Löytyiväthän ne, sillä oppaamme, biologi Christina Lindén, oli etukäteen paikantanut kyseisten kasvien sijainnit. Sorsanputki on Suomessa uhanalainen ja suojeltu ja vesinenätti on Helsingissä harvinainen. Kolmas harvinaisuus, rantaputki, tavattiin retken loppupäässä. Yllätyslöytö oli maltsa, jota arveltiin liuskamaltsaksi. Se on silmällä pidettävä laji Helsingissä.

Sorsanputki (vattenmärke, Sium latifolium) oli vielä kukassa, mutta vesinenätistä (vattenfräne, Rorippa amphibia) oli nähtävissä vain salaatinlehtiä muistuttava vaaleanvihreä kasvusto. Kenties se ei kukikaan kyseisessä pimeässä paikassa.

Retken haasteellisimpia kasveja olivat maltsat, jotka nykyään kuuluvat revonhäntäkasveihin (Amaranthaceae). Luontoportissakin sanotaan, että ”maltsat ovat lajintunnistuksen kannalta hankala ryhmä” muun muassa siksi, että ne muistuttavat savikoita (Chenopodium).

Lauttasaarenkin eri maltsat tuottivat päänvaivaa: oliko havaittu kasvi isomaltsa, merimaltsa, suolamaltsa vai harvinainen lännenmaltsa tai liuskamaltsa? Satavarmaa vastausta ei kukaan uskaltanut antaa.

Christina Lindén selostaa tunnistuksen kannalta olennaista maltsan hedelmaverhiön rakennetta. Kuva: Mirja Reijonen

Christina Lindén selostaa tunnistuksen kannalta olennaista maltsan hedelmaverhiön rakennetta. Kuva: Mirja Reijonen.

Lauttasaaressa asuvan Christinan mukaan monet maltsat näyttivät tänä vuonna kukkivan myöhään. Useimmat näkemämme yksilöt olivat vasta nuppuvaiheessa, joten tunnistaminen hedelmäverhiöiden rakenteen avulla ei vielä onnistunut. Jälkeenpäin yliopiston kasvitieteilijä tunnisti valokuvista liuskamaltsan, jonka kasvupaikka on nyt kirjattu kasvimuseon havaintotietokantaan.

Tiesimme, että rantaputkia, ruohokanukoita ja rantasappeja pitäisi olla jossain Länsiulapanniemellä. Helsingissä rantaputki on mantereella melko harvinainen; ruohokanukka ja rantasappi sitä vastoin yleisempiä.

Rantaputket löytyivät lepikosta. Kuva: Mirja Reijonen

Rantaputket löytyivät lepikosta. Kuva: Mirja Reijonen

Retki oli edennyt Hevosenkenkälahden uimarannalta Takaniemen kautta Länsiulapanniemelle. Tunnistimme ainakin neljäkymmentä merenrantakasvia. Hienoja havaintoja olivat harvinaisen sorsanputken, rantaputken, vesinenätin, liuskamaltsan ja merikaalin lisäksi morsinko, kierumatara, pensaikkotatar, konnanleinikki, isorantasappi, keltamaite, meriputki, meriasteri, ruohokanukka ja rantavehnä.

Silmällä pidettävä liuskamaltsa, flikmålla, Atriplex calotheca. Kuva: Lars Winberg

Silmällä pidettävä liuskamaltsa, flikmålla, atriplex Calotheca. Kuva: Lars Winberg

Rantaputki, strandloka, Ligusticum scothicum. Kuva: Mirja Reijonen

Rantaputki, strandloka, Ligusticum scothicum. Kuva: Mirja Reijonen

Ruohokanukka, hönsbär, Cornus suecica. Kuva: Mirja Reijonen

Ruohokanukka, hönsbär, Cornus suecica. Kuva: Mirja Reijonen

Isorantasappi, kustarun; Centaurium littorale. Kuva: Mirja Reijonen

Isorantasappi, kustarun, Centaurium littorale. Kuva: Mirja Reijonen

Kaksi sorsanputkea ja takana vesinenätin vaaleanvihreitä lehtiä. Kuva: Mirja Reijonen

Kaksi sorsanputkea ja takana vesinenätin vaaleanvihreitä lehtiä. Kuva: Mirja Reijonen

Lisätietoja

Sorsanputki, vattenmärke, Sium latifolium

Vesinenätti, vattenfräne, Rorippa amphibia

Liuskamaltsa, flikmålla, Atriplex calotheca

Rantaputki, strandloka, Ligusticum scothicum
Luontoportti

Helsingin kasvisto

Alueellisesti uhanalaisen vesinenätin Helsingin esiintymät
Helsingin kaupunki, ympäristökeskus

”Bongaus tarkoittaa lintuslangissa, että käydään katsomassa lintua, jonka tiedetään olevan jossain”

Mirja Reijonen

Helsyn retket löytyvät retkikalenterista http://www.sll.fi/uusimaa/helsy/tapahtumat

Mainokset

6 thoughts on “Lauttasaaressa bongattua: Sorsanputki ja vesinenätti

  1. Kävin maltsanäytteiden kanssa (joista osa tuossa kuvassa) Kasvimuseossa, missä Pertti Uotila varmisti kasvin liuskamaltsaksi. Näytteet on nyt prässättyina museon kokoelmissa. Siis tunnistaminen ei perustunut pelkkiin valokuviin.

    • Ei siis ollenkaan turha retki. Hieno löytö!

      • En usko että liuskamaltsa loppujen lopuksi on kovin harvinainen Helsingissä. Sitä vaan ei huomaa muun vihreyden joukosta kun ei ole mitään värikästä. Ja erottaminen lähilajeista on hankalaa. Tuossakin poukamassa oli muita hyvin samannäköisiä maltsoja.

    • Kiitos tästä tarkennuksesta.

      • Poukamassa oli tosiaan liuskamaltsan näköisiä ainakin kahdessa paikassa. Kasvi voi kuitekin olla vaikea erottaa isomaltsasta. Kasviatlaksesta lötytyy 46 liuskamaltsa-ruutua pitkin Suomen rannikkoa (2011). ”Helsingin kasvit” kirjasta (2003) voi päätellä että Kurtto ja Helynranta löysivät liuskamaltsan Helsingissä noin kolmesta paikasta. Kyllä liuskamaltsaa täytyy pitää harvinaisena, mutta voi olla että se on yleistymässä. Pidetään silmät auki.

  2. Päivitysilmoitus: Helsyviesti 27.9.13 | Helsyviesti

Vastaa

Täytä tietosi alle tai klikkaa kuvaketta kirjautuaksesi sisään:

WordPress.com-logo

Olet kommentoimassa WordPress.com -tilin nimissä. Log Out /  Muuta )

Google+ photo

Olet kommentoimassa Google+ -tilin nimissä. Log Out /  Muuta )

Twitter-kuva

Olet kommentoimassa Twitter -tilin nimissä. Log Out /  Muuta )

Facebook-kuva

Olet kommentoimassa Facebook -tilin nimissä. Log Out /  Muuta )

Muodostetaan yhteyttä palveluun %s