Helsy

Helsingin luonnonsuojeluyhdistyksen blogi

Helsingin metsien tulevaisuus ratkaistaan lähivuosina

7 kommenttia

Helsingin luonnonsuojeluyhdistyksen blogi tekee tutuksi Helsyn toimintaa ja ottaa esille niin jäseniä kuin muitakin pääkaupunkiseudun luonnonystäviä kiinnostavia aiheita. Blogia kirjoitetaan helsyläisten ja vierailevien blogistien voimin. Blogin avaa Helsyn puheenjohtaja Jarmo Nieminen, joka pohtii lähimetsien tulevaisuutta.

*   *   *

Kivinokka

“Yleiskaavan hyväksymisen yhteydessä perustetaan metsäinen suojeluverkosto tavoitteena nostaa suojelualueiden määrä kaupungin maa-alueista luonnon monimuotoisuuden lisäämiseksi”, kirjoitettiin Helsingin kaupunginvaltuuston päättämään uuteen strategiaohjelmaan. Samalla hyväksyttiin yksimielisesti valtuustoponsi, jonka mukaan suojeluverkoston luominen tulee perustua tarvittaviin luontoselvityksiin.

Edellä oleva kuulostaa hienolta, mutta ovatko asiat ensivaikutelman mukaisesti niin hyvin kuin annetaan ymmärtää? Sama valtuusto on päättämässä tulevasta yleiskaavasta, jonka suunnittelun lähtökohdaksi näyttäisi jo nyt otetun Helsingin tulevaisuuden perustaminen valtaisalle asukasluvun lisäämiselle. “Väestöennusteen toteuttamiseksi vuoteen 2050 mennessä Helsingin alueelta tulee löytää asuntorakentamisen mahdollisuuksia noin 18 miljoonaa kerrosneliömetriä, joka vastaa noin 190 000 uutta asuntoa”, kerrotaan Helsingin kaupungin talous- ja suunnittelukeskuksen laatimassa kaupungin asumisen ja siihen liittyvän maankäytön toteutusohjelman seurantaraportissa. Kyseinen neliömäärä perustellaan tarvittavan väestöennusteen maksimikasvun eli 266 000 ihmisen perusteella. Olisikin mielenkiintoista tietää, miksi uuden yleiskaavan lähtökohtana on maksimiennuste. Eikö aitoja muita vaihtoehtoja löydy vertailtavaksi?

Jos edellä kuvattu säilyy yleiskaavan lähtökohtana, uutta rakennusmaata tarvitaan neliökilometreittäin. Toki osa tilasta saadaan nykyistä rakennuskantaa tiivistämällä, väylien päälle rakentamisella, lisäämällä korkeaa rakentamista, vanhojen ostarien ja teollisuusalueiden täydennysrakentamisella asumiskäyttöön ja mahdollisesti peltorakentamisella.

Tuntuu siltä, että erityisen uhattuja ovat nykyiset lähimetsät. Tiivistäminen tarkoittaa laadittavien suunnitelmien mukaan myös levittäytymistä nykyisten asuinalueiden väliselle alueelle. Helsingissä on myös lisäksi tahoja, jotka uneksivat kaupunkiin paljon paljon suurempaa väestönkasvua.

Nykyisen Helsingin rajojen sisällä on metsämaata 40 km2, niittyjä ja peltoja 10 km2 ja luonnonsuojelualueita hieman yli 4 km2 ja rakennettuja puistoja noin 9 km2. Luvuissa ei ole mukana Sipoon liitosalueen maapohja. Luonnon kannalta pahimma mallin vaihtoehdossa tulevan Helsingin metsämaa vähenee laaditun väestöennusteen toteuttamiseksi huimasti, jopa kymmeniä prosentteja nykyisestä. Toki voidaan kysyä, onko Helsingin tavoite ja tarkoitus toteuttaa pelkästään väestöennusteita? Näyttää silti siltä, että parin seuraavan vuoden aikana päätetään Helsingin luonnon kohtalosta radikaalimmin kuin koskaan. Edellinen valtaisa muutos Helsingin luonnolle olivat ensimmäisen maailmansodan aikaiset hakkuut, metsämaiden kuivaus ja talousmetsäistutukset. Mutta niistä metsäluonto elpyi, rakennusten ja katujen alta elpyminen on vaikeampaa. Voidaan kysyä, pystyykö Suomen pääkaupunki turvaamaan tavoitteensa luonnon monimuotoisuuden lisäämisessa, entä miten käy yleiseurooppalaisille tavoitteille sukupuuttojen ehkäisyssä?

Millään ei voi välttyä johtopäätökseltä, että yleiskaavan kasvutavoitteet ja luonnon monimuotoisuuden lisääminen ovat jyrkässä ristiriidassa keskenään. Lisäksi avoimia kysymyksiä on paljon. Miten asiat arvotetaan? Mitä tarkoittaa verkosto, entä suojelu? Luodaanko verkosto jäljelle jääville arvoalueille, vai luodaanko verkosto pohjaksi tuleville suojelualueille? Metsäisyyskin on pohdinnan arvoinen asia. Priorisointi tulee olemaan rajua. Kaikkia se ei tyydytä. Lähiömetsäriidat ovat todennäköisiä.

Helsingin luonnonsuojeluyhdistykseltä vaaditaan nyt suurta viisautta miten hankkeen kanssa edetään. On sinänsä selvää että yhdistyksellä tulee olemaan tärkeä rooli verkoston luomisessa.

Jarmo Nieminen

Kivinokkaa

Kaupunkisuunnitteluviraston mukaan “uudessa yleiskaavassa viherverkoston lähtökohtana on jo edellisissä yleiskaavoissa esitetty verkosto, joka perustuu laajoihin viheralueisiin eli vihersormiin.” Viraston julkaisemassa karttakuvassa ei kuitenkaan ole viherrakenteessa enää mm. Kivinokkaa (kuvassa) ja Vartiosaarta.

 

Mainokset

7 thoughts on “Helsingin metsien tulevaisuus ratkaistaan lähivuosina

  1. Massiivisen väestönkasvun ennuste on ongelmallinen monella tavalla. Kaavoitushan ei sinänsä vielä tarkoita, että rakentaminen toteutuisi. Jos kuitenkin kaavoitetaan yhtä aikaa sekä levittämistä luontoalueille että tiivistämistä rakennetuille alueille, toteutuminen alkaa väärästä päästä. Rakennuttajat niin sanotusti kuorisivat kerman ja aloittaisivat kaupunkirakenteen levittämisestä. Kun sitten massiivinen ennuste ei toteutuisikaan, jäisi varsinainen tiivistäminen tekemättä. Lopputuloksena olisi huono kaupunki ja vielä ihan turhaan.

  2. Olen taipuvainen uskomaan että juuri Hanna-Leenan esittämässä järjestyksessä rakentaminen tapahtuisi. Jarmo Neminen

  3. Rakennetaan kohti taivasta ja lopetetaan mm höpöttäminen Helsingin nykyisen silhuetin säilyttämisestä kaikelta osin mereltä päin katsottuna!

  4. Jos halutaan Helsingistä suurkaupunki, niin rakentamisen lisäys pitäisi tapahtua samaan malliin kuin suurkapungeissa, eli juurikin ylöspäin, eikä niin että tuhotaan kaikki virkistysalueet. Jopa Lontoon ja New Yorkin kaltaisissa metropoleissa on ymmärretty, että viheralueita on suojeltava. Kehtaisiko kukaan päättäjä näissä paikoissa ehdottaa asuntojen pystyttämistä esim Hyde Parkiin tai Central Parkiin…? Kaupunkien asukkaat varmasti nousisivat kapinaan.

    • Niin pitäisi olla minustakin, mutta Helsingin valtuustossa on ylöspäin rakentaminen tuntuu olevan tosi nihkeää.

  5. Taloustieteen Nobelilla palkittu Daniel Kahneman kuvaa kirjassaan ”Ajattelu nopeasti ja hitaasti” ns. ankkuroitumisvaikutusta, joka tarkoittaa, että tuntemattoman suureen erityistä arvoa pohtiessaan ihmisten arvioon vaikuttaa heille heitetty satunnainen lukuarvo. Helsingin kaupunkisuunnittelussa tällaista suggestiota käytetään taitavasti hyväksi valitsemalla massiivinen ”kasvuennuste”, jonka useimmat näyttävät uskovan lisäkysymyksiä esittämättä.

    Luonnonsuojelijat voisivatkin pyytää ”ennusteen” avaamista. Kävin yhtä lukuunottamatta kaikissa yleiskaavan teemaseminaareissa ja muistaakseni ensimmäisessä kerrottiin, että useasta eri väestöskenaariosta valittiin ”varmuuden vuoksi” massiivisen kasvun skenaario (joka tuskin on se todennäköisin). Muissa tilaisuuksissa ei vaihtoehtoisista skenaarioista enää puhuttu, vaan aina alussa todettiin, että asuntoja tarvitaan massiivisen väestönkasvun takia.

    Olen huomannut monen poliitikon toistavan, että nyt syntyvät lapset tulevat tarvitsemaan asuntoja aikuistuttuaan. Onkohan heiltä unohtunut, että samaan aikaan asuntoja tulee luonnollista tietä vapautumaan ns. suurilta ikäluokilta.

    Ja vaikka lähdettäisiinkin massiivisesta väestönkasvusta, pitäisi kaavoitukseen saada malli, jolla rakentaminen ohjautuisi luontoalueille levittämisen sijaan jo rakennettujen alueiden tiivistämiseen.

Vastaa

Täytä tietosi alle tai klikkaa kuvaketta kirjautuaksesi sisään:

WordPress.com-logo

Olet kommentoimassa WordPress.com -tilin nimissä. Log Out /  Muuta )

Google+ photo

Olet kommentoimassa Google+ -tilin nimissä. Log Out /  Muuta )

Twitter-kuva

Olet kommentoimassa Twitter -tilin nimissä. Log Out /  Muuta )

Facebook-kuva

Olet kommentoimassa Facebook -tilin nimissä. Log Out /  Muuta )

w

Muodostetaan yhteyttä palveluun %s